keskiviikko 29. elokuuta 2012

Iloisia näyttelykuulumisia

Olimme Maunoranttalin kanssa näyttelemässä lauantaina Luumäellä. Kyseessä oli ryhmänäyttely ja hyvin vaihteleva kattaus erilaisia koirarotuja oli saapunut paikalle metsästyskoirista kääpiöpinsereihin. Mauno pärjäsi odottamattoman hienosti! Meille napsahti paitsi ensimmäinen serti myös ROP, mitä en olisi ikimaailmassa uskonut tai osannut odottaa. Paras uros-tittelin jälkeen olin varma, että pääsemme lähtemään kotiin VSP:n kera, mutta eihän se sitten auttanut kuin jäädä isoja kehiä odottelemaan.. Aurinko paistoi kuumasti ja odottelua kertyi lopulta melkein viisi tuntia. Ryhmäkehässä kilpailivat ryhmät 4/6 eli mäyräkoirien lisäksi ajavat ja jäljestävät koirat. Mauno ei pärjännyt, meidät käteltiin ulos viidensinä tai kuudensina. En kyllä ihmettele yhtään, olimme molemmat aivan poikki ja Mauno vain haukotteli! Seuraaviin näyttelyihin täytyy hommata Maunolle häkki, jossa se voi lepäillä ja nukkua kun ei ole kehässä. Ainoa ryhmäkehässä sijoittunut mäyräkoira oli pitkäkarvainen kääpiö, se tuli hienosti kolmanneksi.

Hieman erilainen pokaalikuva! Nakkikoira oli aivan väsypoikkinen.
 Tuomarina toimi Harto Stockmari, joka oli ensimmäinen Maunon tuomaroinut suomalainen tuomari. Varsinkin pöydällä tämä tuomari oli erittäin tarkka, tunnusteli ja mittaili sekä tarkasti hampaat erittäin huolellisesti. Alla Maunon arvostelu, johon olen jälleen kerran erittäin tyytyväinen :)

Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Erinomainen eturinta. Hyvät eturaajat. Hyvin kehittynyt runko. Riittävän pitkä rintakehä. 
Kaunis takaosa ja häntä. Hyvä käytös. Oikea liikerata.

Ei valtavia ylistyssanoja, muttei toisaalta myöskään mitään negatiivista. Isoin ongelma Maunolla oli jälleen kerran liikkumisessa, se ei meinannut ravata lainkaan ja kulki nenä maassa. Kehän pohjana oli nurmikko, joten se oli Maunolle jälleen uusi pohjakokemus. Asvaltilla ravi sujui oikein hienosti :D

Onko kellään lukijoista näyttelysuunnitelmia loppuvuodeksi?

tiistai 21. elokuuta 2012

When nothing goes right.. go left.

Olimme viikonloppuna isäntäihmisen kanssa hääjuhlissa, ja vietimme yhden yön hääparin kotona. Heillä on Maunoa muutaman kuukauden vanhempi karkeakarvainen mäyristyttö, joka on itseasiassa vilahtanut blogissakin alkuaikoina. Ja millainen neito tästä pienestä mäyristytöstä oli kasvanut? Kiltti, rauhallinen, leppoisa, suloinen ja ihana neito! Kontrasti meillä kotona rymyävään mäyrispoikaan oli niin valtava, että sydäntä kouraisi.

Kotiin palattuani mulkaisin ympäriinsä pörräävää nakkikoiraa ja mietin, miksei sekin voi olla kiltti ja rauhallinen ihan luonnostaan. Sitten päätin kaikkien Maunon huonojen puolien ja ärsyttävyyksien vatvomisen sijaan keskittyä siihen, mikä siinä on hyvää ja rakastettavaa.

Kuvituksena postauksessa kuvia eräältä päivältä, kun aurinko paistoi ja naputtelin läppäriä parvekkeella.

"Syliin..?"
1) Mauno pitää silittelystä, hellittelystä ja läheisyydestä. Se hakeutuu mieluiten ihan kiinni ihmiseen ja nukkuu vaikka kokonaisen yön heräämättä, jos pääsee ihmisen kainaloon. Myös päiväunet ja autossa matkustaminen ovat mieluisimpia ihmisen välittömässä läheisyydessä. Takapenkillä matkustaminen on masentavaa.

2) Mauno antaa luun tai muun herkun pois missä, milloin ja kenelle vain. Se ei suojele herkkujaan eikä murise tai ärise, vaikka löytäisi lenkin varrelta jonkun herkullisen, tunnistamattoman ruoka-asian. Vieraskin ihminen voi ottaa luun suoraan sen suusta. Lelunkin saa Maunolta ottaa, mutta niitä se puree hanakammin, joten lelun keplottelu hampaiden välistä vaatii hieman sorminäppäryyttä.

"Sylkkyseen?"
3) Mauno odottaa nätisti, kun minä tai isäntäihminen tulemme sisälle. Se ei tule ovelle vastaan, vaan odottelee sohvalla tai missä nyt milloinkin sattuu olemaan. Takin saa riisua rauhassa ja kauppakassin viedä keittiöön, ja sitten vasta on mäyränakin rapsutusten vuoro.

4) Mauno ei tuhoa tavaroita yksin ollessaan. Todennäköisesti se ei edes koske mihinkään, koska monet kerrat luut ja muut herkut ovat löytyneet täsmälleen siitä, mihin ne on jätetty. Tähän ei toivottavasti tule koskaan muutosta huonompaan suuntaan.

"Jes."
 5) Mauno leikkii kiltisti muiden koirien kanssa. Jos toinen koira ärähtää sille, se uskoo heti ja leikkii kiltimmin. Tosin Mauno vaatii sen, että sitä hieman komennetaan. Jos se saa hyppiä rajattomasti koirakaverin päälle tai purra korvasta, se myös tekee sen. Missään nimessä se ei kuitenkaan ole mikään kiusaaja tai yksinäinen erakko, vaan aina valmis leikkimään kaikkien kanssa.

6) Mauno nukkuu kopassaan yön yli ja herää inhimilliseen aikaan, yleensä silloin, kun ihminenkin herää. Mauno ei vaeltele öisin eikä pyri sänkyyn, vaan nukkuu kopassaan sängyn vieressä. Se ei töki nenällään ihmistä hereille tai vingu ulos, vaan heräilee rauhassa silloin kun ihminenkin, oli herätys sitten kuudelta tai yhdeksältä. Uloskaan ei tarvitse pinkaista välittömästi, vaan tarvittaessa ehtii vaikka napata jotain pientä aamupalaa ennen lenkkiä. Tuntuu mukavalta sen jälkeen, kun asui 15 vuotta koiran kanssa, joka herätti aina viimeistään seitsemältä. Myös lomalla.

Lisäksi Mauno on aina iloinen, aina innoissaan ja valmis touhuamaan. Se antaa nopeasti anteeksi ja huomaa, milloin täytyy vain jättäytyä pois jaloista. Kaikista huonoista puolistaan huolimatta se on maailman paras Mauno mäyräkoira, kaunis ja viisas, kilttikin omalla tavallaan, ja ehdottomasti rakas!

maanantai 20. elokuuta 2012

Räyhänakki

Mauno nakkilainen on ollut meidän koiramme nyt jo hiukkasen yli vuoden. Olemme olleet isäntäihmisen kanssa vastuussa sen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, ja onnistuneet pitämään karvan kiiltävänä ja kaikki ruumiinosat koirassa tukevasti paikallaan. Yhdessä asiassa olemme kuitenkin räikeästi epäonnistuneet ja se on lenkillä toisten koirien kohtaaminen. Nyt käsissämme on stressaava ongelma nimeltä räyhänakki.

Pahaa-aavistamatonta uhria paikantamassa.
Maunolla on kautta aikojen ollut vaikeuksia kohdata lenkillä muita koiria. Pentuna se pysähtyi niille sijoilleen tai kiersi vastaan tallustavan lajitoverin mahdollisimman kaukaa. Erään kerran Mauno oli irti, kun yllättäen metsän siimeksestä tupsahti vastaan jokin oikein kiltin ja vaarattoman oloinen koirulainen. Mauno käänsi pitkän nenänsä vastakkaiseen suuntaan ja otti niin kutsutut ritolat. Emäntäihminen loikki tietenkin perässä pöpelikköön.

Nyt, kun Mauno on kypsässä 14 kuukauden iässä, se on päättänyt kohdata muut rähisten. Kaikille se ei räyhää, mutta jotkut, aivan viattomatkin yksilöt, saavat niskaansa raivoisan räyhäkonsertin. Noloa, raivostuttavaa ja hankalaa. Missä on menty pieleen?

Hullunkiilto silmissä.
Kun toinen koira tallustaa vastaan, Maunoa eivät kiinnosta herkut, lelut tai rapsutukset. Katse nauliutuu kohteeseen ja koko keho jännittyy. Yleensä hakeudun suosiolla niin kauas, että Mauno saa katsella ohittavaa koirakaveria rauhassa. Silloin se ei myöskään rähise. Tämä on kuitenkin hankalaa ja kaikille olisi tietysti helpompaa ja sujuvampaa, jos Mauno voisi ohittaa toisen koiran myös alle viiden metrin päästä.

Jos jollakulla on täsmävinkkejä ongelman ratkomiseen, niitä otetaan mielellään vastaan. Nimimerkillä Sujuvasta lenkkeilystä haaveileva, ei se kahjon mäyräkoiran ulkoiluttaja.

perjantai 10. elokuuta 2012

Kuva-arvoitus





Varmaan arvaatkin jo, mikä kuva-arvoituksesta paljastuu?


Flunssaisen emännän seurana sohvalla köllöttävä nakki. Kuvien seesteinen tunnelma on vain hämäystä: Maksimissaan tunnin pötköttelyä seuraa turhautunut naukaisu ja tomerat askeleet kohti töllöntöitä...

maanantai 6. elokuuta 2012

Vaeltava nakki.

Isäntäihminen kävi tovereineen vaeltamassa tässä päivänä eräänä, ja nakkikoira oli tietenkin mukana taivalluksella. Noin 18 kilometriä vaellusta sujui pikkujaloilla yllättävän vaivattomasti ja Mauno tietysti nautti metsässä täysin siemauksin. Koska en itse ollut mukana, en osaa reissusta sen tarkemmin kertoa, mutta kuvat puhukoon puolestaan. Kaikki kuvat on ottanut isäntäihminen.

Riippusilta hieman epäilyttää.

Mmmm, makkaraa!

Nakkikoira joutuu tyytymään... puuhun?

Tarkkaavainen laavuvahti.
Välillä reippainkin vaeltaja lepää.
Mäyräkoirasta tosiaan on moneksi! Emäntäihminen on kipeänä, joten Mauno pötkötteli suosiolla melkein koko päivän. Samasta koirasta on siis taivalluksille ja tupsluureille, ja molemmat hommat se suorittaa yhtäläisellä antaumuksella.