tiistai 25. syyskuuta 2012

Liian tollo mäyräkoiraihmiseksi?

Emäntä kuvitteli tänään olevansa mäyräkoiraa viisaampi. MIKÄ ERHE!

Maunolla on itseaiheutettu emäntäihmisriippuvuus. Emäntäihmisen eli minun huomion(i) pitäisi olla koko ajan kohdistettuna herra von mäyräkoiraan, ellei hän sitten satu olemaan tupsluureilla. Tänään päätin pysyä vapaapäivän kunniaksi tiukkana, ja aamulenkin ja mäyräkoiralle piilotetun härkäpuikon jälkeen keskityin kahvikupposeen ja hyvään ystävääni photoshoppiin.

Mauno mäyräkoira etsi ja löysi härkäpuikon, söi sen ja alkoi tuijottaa emäntäihmistä, eli minua, vaativasti. Mitä leikitään? Mitä nyt tehdään? Kun vastausta ei kuulunut, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä. Pahaa-aavistamattomana uppouduin käsien, näppäimistön, silmien ja näytön väliseen pyhään nelinäisyyteen, enkä ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa reagoida huoneesta poistuneeseen nakkieläimeen.

Useamman hetken pahaenteinen hiljaisuus herätti minut transsista, ja tajusin lähteä katsomaan, mitä töllöntöitä mäyräkoira mahtaa puuhata. No mitäpä? Sohvalla kiltisti pötköttävästä läppäristä oli purtu johto poikki, samoin läppäriin liitetystä hiiriparasta. Kyseinen läppäri tönöttää sohvannurkassa aina, eikä Maunolle ole yksin kotona pönöttäessään tullut pieneen mieleenkään koskea koko kapistukseen. Nyt, kun emäntäihminen julmasti eväsi huomion ja leikittämisen, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan, minne suunnata ja mitä tekemään. Mitä neroutta! Mikä evil master plan!

Mäyräkoira 1 - emäntäihminen 0. Välirauha on julistettu, mutta leikitystä ei heru vieläkään. Katsotaan, mitä seuraavaksi tuhoutuu. 

maanantai 17. syyskuuta 2012

MaalaisMauno

Viikonloppuna olimme Maunon kanssa emäntäihmisen mummolassa. Mummola sijaitsee ihan aidosti maalla, keskellä pöpelikköä. Talon takana on pelto, jolla käyskentelee tasaisin väliajoin karhuja. Täydellinen paikka pienelle mäyräkoiralle nauttia vapaudesta!

Nuuuuuusnuusnuus.

 "Mamma please, ei kiinnostaa tää posettelu... Otan tyhjän katseen."

Silakka!

Jäljen päästä löytynyt maksamakkarakääre ja ylpeä jäljestäjä.
Aakea laakea pihamaa sopi mahtavasti helpon jäljen vetoon, kunhan sade hetkeksi taukosi. Mauno selvitti jäljen innolla ja antaumuksella. Jäljen päästä löytynyttä maksamakkarapakettia piti riepottaa pitkin pihaa hyvän aikaa. Oikean jäljen päästä löytyvää sorkkaa ei kuulune riepottaa? Tosin Mauno sai jäljestää vapaana, joten mistään virallisesta suoritteesta ei muutenkaan ollut kyse.

Perjantaina kävimme moikkaamassa koirakaveria ja tänäänkin Mauno pääsi koirakontaktiin, kun törmäsimme lenkillä mukavaan terrierityttöön. Terrieri kyykytti Maunoa 6-0, mutta herrasmiehenä nakki ei ollut moksiskaan. Muuten, mitä rähistelyyn tulee, sitä ei ole enää esiintynyt. Mauno ei ole rähistellyt ainoallekaan koiralle mies(tai nais- tai koira-)muistiin. Ilmeisesti jokaisesta ongelmasta kannattaa kirjoittaa blogiin niin se poistuu kuin itsestään! Ohittamiset eivät kylläkään ole vielä lähelläkään sulavia, mutta ainakin rähjäys on jäänyt pois :) Myös hännänalus voi hyvin, joten meille kuuluu kaiken kaikkiaan tällä hetkellä oikein hyvää! Toivottavasti teillekin!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mauno loves roskanheittäjät

Meillä on Maunon kanssa yhteinen harrastus, joka on Maunon keksimä. Se on halpa, helppo ja ekologinen harrastus, eikä vaadi matkustamista tai välineistöä. Harrastus on roskien keräily. Mauno nappaa lenkin varrelta roskan hampaisiinsa ja kiikuttaa sen aina kotipihaan asti, jossa minä vastaanotan roskan Maunolta ja tiputan sen piharoskikseen. Tästä harrastuksesta tulee meille molemmille hyvä mieli: Mauno saa kanniskella roskaa ylpeänä ja minä olen hyvilläni, kun luonnosta poistuu pieni pala sinne kuulumatonta muovia.

Mitä Maunon sairasteluun tulee, on se selkeästikin paranemaan päin. Antibioottikuuri jatkuu vielä monta päivää, samoin hännänaluksen suihkuttelu. Vatsa ehti olla jo muutaman lenkin ajan entisellään, mutta äsken lenkillä tuotos oli jälleen lirua... Syyn selvittely jatkukoon. Ystäväni soitti aikaisemmin, että hänen koiransa oksentaa nonstoppina. Tiedä häntä jos täälläpäin on vaikka joku mahapöpöepidempia meneillään?

Reipasta, huoletonta ja sairaudetonta syksynalkua kaikille :)!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Töttöröö.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikö vain? No, tässä nyt kuitenkin vielä joitain sanojakin: Hyeenana huutava ja kiemurteleva nakkikoira, kipulääke, antibiootti, tötterö, villinä leikkivä epäsairas nakki, oksennus ja luimisteleva potilasnakki. Kaikki nämä vain yhden illan aikana!

Anaalirauhanen oli siis tulehtunut ja puhjennut ihon läpi. Sähäkkä tauti, en nimittäin ehtinyt huomata Maunolla ripulin lisäksi mitään oireita ennen lauantaita, jolloin puhkeaminen oli ilmeisesti jo tapahtunut. Nyt meillä on kipulääkitys ja antibiootti, tötterö nököttää tällä hetkellä Maunon pyllyn päällä, ei kaulassa. Maunon mielestä tötterö on nimittäin vieläkin pahempi ja nöyryyttävämpi kapine kuin talvitakki. Antibiootin Mauno oksensi äsken pois, täytyy kokeilla myöhemmin uudelleen tai aloittaa kuuri vasta huomisaamuna.

Kiitos kaikille edellisen postauksen tsemppareille, toivotaan että antibiootti puree ja hännänalus on pian entisellään :)

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Harmia hännän alla

HUOM! Teksti sisältää juttuja kakasta ja eritteistä, lukekoon vain ne, jotka ovat sinut aiheen kanssa :)

Nakkikoiran maha meni sekaisin ja sille tuli nipuli (eli mukavammin ilmaistu ripuli). Syystä en ole varma, mutta luultavasti näyttelystä tarttui jokin pöpö tai sitten mäyris on huomaamatta imuroinut jotain sopimatonta lenkiltä. Joka tapauksessa parin päivän ajan lenkillä piti siirtyä usein pöpelikköön luimistelemaan ja tuotos oli lirua. Maunolle oksentaminen on ominaisempi tapa tyhjentää sopimattomat sisällöt mahasta, eikä sillä ole tätä ennen ollut yhtä kakkausta pidempää nipulia kertaakaan. Sisälle ei vahinkoja tullut, joten en pitänyt nipulia mitenkään kovin vaarallisena vaivana.

Eilen lauantaina Mauno meni hoitoon, kun emäntä- ja isäntäihminen lähtivät juhlimaan ystävien häitä. Vain pienen hetken hoitoonviemisen jälkeen sain puhelun; Nakkikoiran hännän alta tulee veristä vuotoa. Sydän jätti lyönnin väliin ja soitin päivystävälle eläinlääkärille, jonka kanssa pohdiskelimme tilanteen vakavuutta.

Kuvituksena tomera nakki lentokentän laidalla.
Koska Mauno oli syönyt, kakannut kiinteää tuotosta, ollut pirteä ja kylmäkirsuinen, päädyttiin siihen, että tilannetta seuraillaan ja Mauno jää hoitoon. Harmi kun en muista päivystävän eläinlääkärin nimeä, sattui olemaan oikein ystävällinen ja avulias ihminen puhelimen päässä :)

Tänään haimme Maunon kotiin ja pääsin tutkailemaan tilannetta tarkemmin. Maunon hännän alla on pahkura, josta tulee eritettä, joskaan ei juurikaan veristä. Teimme reissun apteekkiin (voitte tervehtiä uutta kanta-asiakaskortin haltijaa) ja mukaan lähti mm. haavavoidetta ja tehobaktia. Koiran lääkekaapin kokoaminen on ollut mielessä usein, mutta näköjään aatoksista siirrytään tekoihin vasta todellisessa tarpeessa...

Olen nyt itsekseni diagnosoinut vaivan tulehtuneeksi anaalirauhaseksi. Eläinlääkäri totesi, että nipuli on luultavasti täyttänyt anaalirauhaset ja oma toteamukseni on, että toinen rauhanen on täyttynyt, kenties tukkeutunut ja ärtynyt/tulehtunut sen seurauksena. Puristin pahkurasta ulos sen mitä sieltä nyt sattui tulemaan, desinfioin ja taputtelin päälle haavavoidetta. Nyt nakkimies nukkuu, ja jos vielä huomenna näyttää ettei muutosta parempaan ole tapahtunut, varaan ajan eläinlääkäriin. Toivottavasti antibiooteilta vältyttäisiin, en ole niitä itsekään vuosikymmeeneen syönyt enkä mielelläni koirallekaan tuputtaisi, ellei tilanne sitä välttämättä vaadi.

Pakko antaa vielä tunnustusta Maunolle käsiteltävyydestä. Hännänalusen näpelöiminen ei varmasti tunnu mukavalta, mutta niin vain Mauno antaa emäntäihmisen hoitaa ilman mitään vastaväitteitä. Ainoa kommentti mäyräkoiralta on kulmien alta mulkoilu; Ei ole kivaa, mutta luotan siihen, ettei mamma tee mitään pahaa.

Onko muilla ollut harmia anaalirauhasista? Oletteko selvinneet kotihoidolla vai onko reissu eläinlääkäriin aina ollut välttämätön?