sunnuntai 27. tammikuuta 2013

10 000 ja 6

Kakkiranttalia on luettu nyt yli 10 000 kertaa. Isoille blogeille se ei ole mitään, mutta tälle emäntäihmisen pienelle päiväkirjalle se on iso etappi. Tänne olen tallentanut Maunon vaiheet iloineen ja suruineen ja tulen tallentamaan jatkossakin. Lukijoiden määrän kasvattaminen ei ole yksi tämän blogin tavoitteista, mutta jos joku saa näistä teksteistä iloa tai hyötyä, niin se on tietenkin pelkkää plussaa :)


Ylemmässä kuvassa näette muuten ylpeän isikoiran :) Maunosta tuli lauantaina kuuden pikkunakin isä. Sillä itsellään ei tietenkään ole asiasta hajuakaan, mutta emäntä on toki iloinen ja ylpeä. "Seppoa" ei taida meille tästä katraasta tulla, joten Mauno saa jatkossakin olla huomion keskipisteenä. Pennuista tulee toivottavasti kuvia myöhemmin, jos raaskin mennä niitä katsomaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Rakkikanttarellin arkea.

Emäntäihminen aloitti uusissa töissä, joten leppoisat vapaapäivät viikolla ovat toistaiseksi historiaa. Uusia haasteita riittää roppakaupalla ja työ on edellisen täydellinen vastakohta, joten energia on suuntautunut bloggailun sijaan uuden opetteluun. Mauno on onneksi helpottanut töihin paluuta jäämällä kiltisti kotiin odottelemaan, eikä oven läpi tarvitse kuunnella haukkua eikä huutoa. Toivottavasti hiljaisuus säilyy läpi päivän.

Seisomiskuvasta tulikin istumiskuva.
Myös ohitusjutuissa ollaan jälleen edistytty. Hoksasin, että ohittaminen onnistuu parhaiten kun Maunolla on lelu suussa. Tämä tekniikka vaatii hieman kuudetta aistia, sillä lelu pitää saada koiralle kantoon ennen kuin toinen koira on näköpiirissä. Tähän kanniskelutarkoitukseen hankimme pienen, kimeästi vinkuvan possun, jota Mauno kantaa varovaisesti ja ylpeästi. Toisen koiran kohdalla kuului aluksi pieni piip, kun Mauno kiristi purulihaksia, mutta nyt se on malttanut ohittaa ihan hiljaa. Suupielestä töröttävä possu aiheuttaa lisäksi huvittuneisuutta kanssaulkoilijoissa. Possu on siis kaikkien voitto.

Muuten ihan jees, mutta takakoivet aseteltu miten sattuu.
Tänne itäsuomeen tuli tänään huimat pakkaset, joten Mauno joutui pukeutumaan pinkkiin takkiinsa. Takki päällä käveleminen on kaksiteräinen miekka, sillä ilman takkia tulee kylmä, mutta toisaalta takki päällä Mauno ei suostu liikkumaan. Tossuja en edes harkitse, niiden kanssa kävelemisestä ei varmasti tulisi yhtään mitään.

Siinä meidän kuulumisia, mitenkäs vuosi on teillä muilla lähtenyt käyntiin :)?

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ohituskaistalla edelleen.

Kiitos taas näin alkuun osallistumisesta edelliseen postaukseen! Mukavaa kun jaoitte kokemuksianne, taitaa olla niin että aika monella on jotain pientä sanomista ohittamisessa. Välillä tuntuu, ettei koiran kanssa kohtaamistaan ongelmista saisi oikein puhua: Siinähän tunnustaa omat puutteensa koiran kouluttajana ja johtajana.

Meillä herkut eivät noissa kohtaamistilanteissa auta. Mauno on muutenkin sellainen, että jännittyessään ei huoli herkkua, vaikka sen tunkisi suoraan suuhun. Tämän olen huomannut myös näyttelyissä, varsinkin jos odottelua ja näin ollen herkkujen syöttöä on ollut paljon. Loppuajasta Mauno ei enää huoli herkkua, tai ainakaan niitä herkkuja, joita meillä on ollut testissä. Onko kellään muuten kokemusta kivipiirasta, jonka olen kuullut olevan the-ultimate-treat? 

En keksinyt mitään järkevämpääkään kuvitusta, joten olkaa hyvä, epäterävä, piinattu nakki.
Meillä epävarmuuden taustalla lienevät jonkinasteiset, kommenteissakin esiin tuodut johtajuusongelmat. Koska Mauno on niin monesti saanut kutsumattoman, irrallaan olevan koiran luokseen, on se todennut, ettei emäntäihminen pysty hoitamaan toisia koiria loitolle tarpeeksi tehokkaasti. Ainoa keino on puolustaa itse itseään. Mauno ei siis räyhää kurkku suorana jo metrien päästä, vaan tempoo hihnassa vieraan koiran ohi ja rähähtää siinä vaiheessa, kun ohi on jo melkein menty. Isommille koirille se ei yleensä räyhää ollenkaan, vaan kiertäisi ne mieluiten mahdollisimman kaukaa. Kielii egoilusta yhdistettynä epävarmuuteen, ei voi mitään.

Mauno ulkoilemassa viime talvena.
Loppuun vielä aiheeseen liittyviä iloisia uutisia :)! Kävimme isäntäihmisen kanssa ostamassa Maunolle lenkitystä varten vinkuvan pienen lelun. Testasin lelua eilen ja tulokset olivat kuin olivatkin positiivisia! Lenkkeilijä sai juosta läheltä ja Mauno pysyi löysällä hihnalla vieressä, kun vinguttelin lelua kädessäni. Samoin jonkin matkan päässä menevästä paimenkoirasta Mauno kiinnitti huomionsa leluun, eikä siis jäänyt tuijottamaan ja tempomaan toisen perään.

Tänään ohitimme jälleen colliekaksikon löysällä hihnalla lelun avulla. Välimatkaa oli toki runsaasti, mutta parempi aloittaakin helpommista tehtävistä. Kenties olemme löytäneet sen viisasten kiven, jonka avulla saisimme edes toisinaan ohitukset onnistumaan. En usko hetkeäkään että vielä tässä vaiheessa ohittaisimme ketään onnistuneesti kapealla tiellä edes lelun avulla, mutta jostain on hyvä aloittaa. Suosittelen!

Tsemppiä kaikille ohitusongelmiin ja hatunnosto niille, jotka ovat jo mahdolliset ongelmansa selättäneet!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Mörköikä vai mäyräkoiraikä?

Mauno on nyt hieman yli puolitoistavuotias. Se on lyhyet elämänsä aikana käynyt läpi monenlaisia vaiheita ja suhtautumisia erilaisiin asioihin, eikä koskaan voi etukäteen tietää, millaisessa moodissa se on seuraavalla viikolla. Perusluonteeltaan se on koko ajan ollut vilkas ja pentumainen, yhtä aikaa rohkea ja luottavainen, mutta toisaalta varautunut. Tämä varautuneisuus tulee esiin lenkkeillessä, kun vastaan tulee vieraita ihmisiä ja koiria.

Doctor Jekyll.
Astutusreissun jälkeen Mauno on monin tavoin rauhoittunut ja aikuistunut. Se malttaa pötkötellä enemmän eikä kiihdy niin korkeille kierroksille. Leikki loppuu kun lelu otetaan pois, eikä Mauno vaadi leikin jatkumista esim. näykkimällä. Tämä muutos on varmasti tapahtunut pikkuhiljaa, mutta astutusreissun jälkeen sen huomasi selkeimmin, kun koira oli vähän aikaa poissa kotoa.

Kotona Mauno on siis oikein kiva kaveri, mutta lenkillä sen kanssa on välillä vaikeaa. Kun Mauno oli napero, siedätin sitä omasta mielestäni ahkerasti: Mauno tapasi erilaisia koiria eikä saanut huonoja kokemuksia, kukaan ei esimerkiksi koskaan hyökännyt sen kimppuun. Siitä huolimatta toisen koiran nähdessään Mauno on hyvin varautunut ja tämä varautuneisuus purkautuu helposti rähinänä, joka tosin kestää sen yhden ärähdyksen verran. Jos Mauno saa lähestyä toista koiraa omilla ehdoillaan, ongelmaa ei ole. Samoin jos toinen koira kävelee edellä, Mauno on ainoastaan kiinnostunut, ei jännittynyt. Pähkinänkuoressa Mauno rähähtää vain, kun joutuu ohittamaan vastaan tulevan koiran liian läheltä.

Miksi sitten lähestymme toisia koiria hihnassa? No, emme lähestykään. Ennen näiden rähinöiden alkamista Mauno sai pyytämättä luokseen irrallaan olleen saksanpaimenkoiran sekä toisella kerralla labbiksen. Emäntäihminen ei ole tarpeeksi jämäkkä, eikä "se on ihan kiltti!"-kanssakoiranomistaja tarpeeksi valveutunut. Tästä lähtien lupaan pyhästi valistaa kohti tulevia koiranomistajia siitä, että tämä puree, älä tule. Vaikkei purekaan, tai mistäs sitäkään tietää kun tarpeeksi suureen paineeseen laitetaan.

Ihmisiin Mauno suhtautuu kaksijakoisesti. Se vaikuttaa siltä, että haluaisi hyökätä luokse, mutta todellisuudessa Mauno ei uskalla lähestyä ihmistä, joka esimerkiksi kutsuu sitä rapsuteltavaksi. Ihmiset se ohittaa tyynesti ja huomioimatta paljon todennäköisemmin kuin koirat.


Ohittamista ollaan harjoiteltu herkkujen kanssa ja nyt testissä on lapanen. Ihmisten ohittamisessa lapanen toimii, mutta koirien kohdalla molempien kanssa tulos on heikko, ja hankintalistalla onkin uusi, vinkuva lelu vain lenkkejä varten. Jos pääsemme ohittamaan tarpeeksi kaukaa, Mauno kyllä katselee toista koiraa, muttei rähise ja malttaa kävellä kaikilla neljällä jalallaan. Näin talvella pakoreittejä ei vain ole, kun kadut ja polut ovat kapeita ja ympärillä on vain autotietä tai syvää hankea.

Tämä huonosti käyttäytyminen hihnassa on minulle aivan uusi juttu, sillä kaksi aikaisempaa koiraamme eivät reagoineet toisiin koiriin juuri lainkaan. Niistä kumpaakaan ei sen ihmeemmin koulutettu, vaan ohittamiset onnistuivat kuin itsestään. 

Omia kokemuksia saa jakaa kommenttilootaan: Miten teidän ohitukset onnistuvat ja miten siihen tilanteeseen on päädytty?

torstai 3. tammikuuta 2013

Juhlapyhäkuulumisia ja lupauksia.

Juhlapyhät ovat takana päin ja niiden aikana ei tuntunut löytyvän aikaa päivityksille. Mauno sai joululahjaksi jo aiemmin esitellyn takin, lelun sekä ympyrän muotoisen luun. Kaksi viimeksi mainittua on jo tuhottu ja takille ei ole viimepäivinä ollut juurikaan käyttöä, kun pakkaset poistuivat ja tilalle tuli loskainen räntä.

Uuden vuoden alkamisen kunniaksi sisustelin vähän kotia mm. uusilla keittiön tuoleilla. Vanhoja tummanruskeita oli joku käynyt hieman jaloista pureskelemassa (kukakohan?) ja ne olivat muutenkin huonot ja keikkuvaiset. Uudet tuolit vaativat tietenkin uudet tabletit pöydälle ja samalla reissulla tuli hankittua vessaankin uusia tekstiilejä... No, takaisin koira-aiheeseen. Mauno avusti tietysti tuttuun tapaansa mamman tuolienkokoamisurakkaa:

 






Olkoon tämä kuvapläjäys korvausta näistä postauksettomista päivistä :D 

Pari sanaa vielä uudesta vuodesta. Mauno ei tänäkään vuonna ollut moksiskaan raketeista, mikä oli iloinen asia. Olen muistaakseni aiemmin kertonut edellisestä koirastamme, joka oli kultainennoutaja ja meni aivan hysteeriseksi raketeista. Sen paniikkia ei ollut mukava katsella, joten Maunon rohkeutta/piittaamattomuutta osaa kyllä arvostaa. Vaikka se vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan onkin varautunut, tällaiset lähtökohtaisesti stressaavat tilanteet eivät hetkauta. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta ihan kaikille! Minun Maunoon liittyvä uuden vuoden lupaukseni on mennä Maunon kanssa jollekin kurssille tai koulutukseen ja muutenkin opettaa pahoja tapoja pois. Tänään aloitimme jo siedätyksen postiluukkua kohtaan ja keväämmällä toivottavasti päädymme ainakin jälkikurssille ja toivon mukaan myös toisten koirien ohittamista harjoittelemaan, omat rahkeet kun eivät siihen hommaan tunnu enää riittävän :) Millaisia koiralupauksia te olette tehneet?