VinkuMape ja leikkitreffit

Aika taas kertoilla Mapen viimeaikaisia kuulumisia. Ensin tapaus vinkutiikeri.

Olin siis maanantaina melko myöhään töissä, jolloin Mauno joutui olemaan yksin pidempään kuin yleensä. Kävin "hyvitykseksi" (oikea syy on Maunon kyllästyminen olemassaoleviin kahteen leluunsa) hakemassa Mustista ja Mirristä Maunolle vinkuvan lelutiikerin. Olen ollut vähän kahta mieltä vinkuvista leluista, mutta päätin kuitenkin kokeilla, josko vinkutiikeri olisi Maunon mieleen. Ja olihan se, MUTTA! Mauno on ymmärtänyt vinkulelun ajatuksen hieman väärin, se nimittäin vinkuu itse aina lelulla leikkiessään :D Ehkä se on huolissaan, että lelua sattuu kun se vinkuu?

Kuva ei liity tapaukseen, mutta tässä Mauno tutkii lähirantaa.

Toinen mäyrälapsosen omistajan mieltä ylentävä asia on eiliset leikkitreffit! Maunolla oli siis vihdoin ja viimein leikkitreffit toisen koiran kanssa. Haeskelin facebookissa Maunolle kilttiä ja pientä koirakaveria, ja vanha koulukaverini sheltteineen ilmoittautui. Sovimme tapaavamme paikallisella koulutuskentällä tokotreenien jälkeen, johon koulukaverini siis shelttinsä kanssa osallistui.
Alkuun Maunoa hieman ujostutti, ja se yritti olla kuin ei olisikaan. Päästimme koirat vapaaksi pienelle hiekkapohjaiselle alueelle, josta ei näkynyt koulutuskentälle, mutta josta meni koko ajan muita koiria ohi. Alun ujostelun jälkeen Mauno uskaltautui kuin uskaltautuikin leikkimään Julle-sheltin kanssa, ja ne juoksivat onnessaan ympäri pientä hiekkakenttää :)! Mauno myös hoksasi tassujensa tarkoituksen ja kaivoi itselleen pienen kuopan, johon köllähti välillä hengähtämään leikin timmellyksestä. Meille ja Maunolle jäi tapaamisesta tosi hyvä mieli, ja sovimme tapaavamme Jullen uudestaankin!

Auringosta nauttimassa.

Sosiaalistamishommia ja kuvia!

Mauno nakkikoiralla on ollut paljon puuhaa viimeaikoina. Olemme halunneet totuttaa sen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin ja ennen kaikkea siihen, että se kulkee aina mukana. Mauno on ollut mukana isäntäihmisen sukulaisissa maalla, jossa sillä oli leikittäjänä kolme tyttöä, nuorimmainen alle kouluikäinen. Leikit eivät olleet ihan rauhallisimmasta päästä, mutta pihalla Mauno pääsi osallistumaan juuri siltä etäisyydeltä, minkä katsoi sopivimmaksi. Kakkiranttali on ollut myös mökillä ja käynyt emäntäihmisen isän kotona, jossa se tietenkin hurmasi koko talon. Viimeisimpänä kokemuksena Mauno vietti kanssamme emäntäihmisen syntymäpäiviä, joissa vieraita oli kymmenkunta. Se lähti mukaan myös rantaan nuotiolle istuskelemaan, ja nukkui tyytyväisenä sylissä vilttiin käärittynä.

Kaikissa tilanteissa Mauno on käyttäytynyt oikein hyvin. Se ei hermoile vaan ottaa rennosti ja tulee toimeen kaikkien kanssa.

Chillailija

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koirakontakteja meillä sen sijaan on ollut huolestuttavan vähän :( Täytynee laittaa facebookiin tai jonnekin kutsu pienille koirille suunntatuille leikkitreffeille. Haluamme nimittäin tietenkin, että Mauno sosiaalistuu myös koirakavereihin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Mauno jatkaa lattialla nenähommia, eli etsii ympäri kämppää piilotettuja juuston paloja. Tällä hetkellä se on kiipelissä rahin takana. Tilannetta seurataan ;)

Näin Mauno seisoi emäntäihmisen syntymäpäivänä.

Kuvapläjäys

Omnomnom. Isäntäihmisen vinyylilevyt siirtyivät toiseen huoneeseen, vaikka Mauno ei maistanut niitä kertaakaan!

Onko siellä ruokaa?

Rääpäle unilla.

Kuinka Maunosta tuli Kakkiranttali ja ensimmäinen koirakohtaaminen!

Tullessaan Mauno oli sylissä viihtyväinen ja rauhallinen pikku tallukka. Sitten karu totuus paljastui! Toki ranttalius kuuluu ikään, mutta oli hassua huomata, miten nopeasti hepulit alkoivat. Onneks koira on kokoa small ja kämpässä on mahdollisuus spurtata eteiseen, takaovelle, keittiöön ja taas eteiseen melko esteettömästi. Myös metsässä saa juosta, mutta siellä meno on huomattavasti hillitympää, koska emäntäihmisen sijaintia pitää tarkkailla. Kävipä kerran niinkin, että Mauno lähti juoksuun alamäessä. No, vauhtihan vain kiihtyi ja kiihtyi, ja lopuksi koko mäyrälapsi oli mennä mukkelismakkelis. Emäntäihminen käveli perässä silmiään pyöritellen..

Mauno ei onneksi pure paljon, ja pahimman hepulin hetkellä hairahtaneet hampaat irtoavat ja leikki rauhoittuu, kun nousee ylös lattialta ja kääntää nakille selän. Näin säästytään turhalta komentamiselta ja henkilövahingoilta. Saa nähdä, miten tilanne etenee.

Lopuksi vielä kertomus Maunon ensimmäisestä oikeasta koirakohtaamisesta! Olimme pahaa aavistamattomina etsiskelemässä sopivaa kakkikohtaa talon takaa nurmelta, kun nuori pariskunta lähestyi ja kysyi lupaa rapsutella. He osoittautuivat naapureiksi, ja ennen kuin huomasinkaan, oli heidän amstaffinarttunsa tuotu antamaan Maunolle hieman koirakokemusta. Mauno suhtautui varauksella ja päästi heti alkuun kuolonkiljaisun, kun iso ruttuinen naama lähestyi lievästi kuolaten. Kaikenkaikkiaan tapaaminen meni kuitenkin ihan hyvin, eikä Mauno lähtenyt lipettiin. Ja oli mukava tavata koirallisia naapureita!

Karvamakkara kiittää ja kuittaa ja emäntäihminen jatkaa ruuanlaittoa, kun mäyräkoira on viimein tarpeeksi väsynyt pysyäkseen poissa jaloista.

Ensimmäiset päivät

Ensimmäisenä iltanaan uudessa kodissa Mauno viihtyi lähinnä sylissä. Ja hieman myös kopassa. Ja sitten taas sylissä. Muutenkin ensimmäisinä päivinä Mauno lähinnä nukkui ja mutusteli lelujaan, ei merkkiäkään riehusta ja puremisesta. Pari vahinkoa tuli sisälle, mutta ulkona asioilla käyminen on sujunut koko ajan hyvin.

Sylivauveli.

Olimme pienissä päissämme ajatelleet, että pikkukoira voi nukkua keittiössä omassa aitauksessaan. Kolmen yön jälkeen koppa siirtyi makuuhuoneeseen sängyn viereen. Samoihin aikoihin loppui yksin jäädessä vinku ja piipitys. Omistajaihmiset kerkesivät jo panikoida, että käsissä on nyt yksin ulvova koiranrääpäle ja häätö. Pari yksinoloharjoitusta ja kongi, eikä vingusta ole enää tietoakaan. Paitsi huomionhakutarkoituksissa.

 Pieni ulkoilija.

Kaikenlaista pientä on harjoiteltu ja ihmetelty. Nimen Mauno jo tunnistaa ja tulee luokse. Metsässä on vähän käyty juoksentelemassa ja kaupan pihalla elämänmenoa ihmettelemässä. To do-listalla vielä: koirakaverien moikkaus, kynsien leikkuu, madotus.

Mistä se sai yhtäkkiä kaiken tuon energian?

Nakki tuli taloon!

Mauno maastomakkaran kotiutumisvaiheet menivät seuraavasti:

9.6. Syntyi 8 pientä mäyrävauvaa Lappeenrannan Vainikkalaan Jahkkas-kenneliin
8.8. Maunon tuleva isäntä löysi netistä kolme vielä kotia vailla olevaa pentua, joista yksi oli uros ja kaksi narttua. Pohdinta narttujen pehmeämmästä luonteesta ja pienemmästä koosta alkoi, vaikka suunnitelmissa olikin aina ollut uroskoira.
9.8. Käytiin katsomassa pentuja, vapaana oli enää Jahkkas Ensio. Pentueen pilkullinen poika Reino jäi kasvattajalle. Enska nukkui tulevien isäntiensä sylissä autuaan tietämättömänä ja tyytyväisenä.
10.8. Soitin kasvattajalle päätöksestä hakea pentu uuteen kotiin.
11.8. Mauno matkusti äidin ja veljen luota suureen maailmaan!

Nopealla päätöksellä pieni mäyrämukula sai siis uuden kodin. Hakupäivänä ikää oli mittarissa 9 viikkoa.

Seuraavalla kerralla hieman ensimmäisistä päivistä ja siitä, miten Piipiäisestä tuli Kakkiranttali.

Pii pii!

Pieni Piipiäinen saapui kotiin ja muuttui pikkuhiljaa Kakkiranttaliksi. Tässä blogissa kerrotaan kavereille kasvusta Ihan Oikeaksi Mäyräkoiraksi. Samalla laitetaan omistajaihmisille muistiin, miten kaikki menikään. Kakkiranttalin tarinoita, olkaa hyvät.