Muuttoa, muuttujia, muutoksia.

"Mitä teet mamma? Voinko auttaa?"

Muutto on onnellisesti takana päin, joskin jäljellä on vielä vanhan asunnon siivous. Uudessa asunnossa ei ole vielä nettiä vaan bloggailu on isäntäihmisen kännykän varassa. Siinä syy päivitysten puutteeseen: Aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt kuvien napsimiseen ja blogin päivittämiseen. Lupaan asian muuttuvan kunhan elämä saadaan taas järjestykseen ja tavarat paikoilleen.

Mauno on sopeutunut uuteen kotiin vaihtelevasti. Se nukkuu hyvin eikä edelleenkään tuhoa mitään yksin jäädessään, mutta uusi asunto on tarjonnut uudenlaisia puuhamahdollisuuksia silloin, kun isäntä tai emäntä on kotona. Touhuilun uhriksi ovat joutuneet yksi upouusi lattialista ja vessapaperirulla. Muuta ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen. Mauno on joutunut myös totuttelemaan hihnassa lenkkeilyyn ja se on sujunut vaihtelevalla menestyksellä... MIKSI ostimme fleksin, kun pentuna lyhyessä hihnassa kävely sujui niin hyvin? Nyt hihnan päässä tempoilee tampio mäyräkoira. Fleksi on poissa käytöstä, koska se meni rikki. Ensin Mauno puri narun poikki stopparin yläpuolelta, ja myöhemmin solmusysteemillä varustettu hihna katkesi ja naru kelautui fleksin sisään.

Voin myöntää, että olen juoksuttanut Maunoa pieniä pätkiä vapaana, vaikka keskustan alueella ollaankin. Pienet pyrähdykset eivät kuitenkaan tunnu olevan tarpeeksi koko lenkin metsässä vapaana juoksemiseen tottuneelle mäyräkoiralle. Onneksi metsään pääsee vieläkin autolla, ja tulemme varmasti harrastamaan metsälenkkeilyä useammin, kunhan muuttohässäkkä on kokonaisuudessaan ohi.

Uuden kodin plussat: Isompi sohva. Huomaa pään vieressä tuunattu pikku pahviasia.

Huomenna emäntäihminen lentää etelänmaalle rentoutumaan ja nakkipikku jää isäntäihmisen kanssa viettämään arkea. Toivottavasti viikon kuluttu vastassa on itsenäistynyt ja kiltistynyt Mauno!

Erinomainen Mauno.

Kuten jo aiemmin vihjailin, veirailimme sunnuntaina Hamina Bastionissa kv-näyttelyssä. Esitin tällä kertaa Maunon itse, ja kaikki meni yllätyksekseni hyvin! Mauno liikkui kiltisti ja seisoi nätisti, ja oli muutenkin oikein reipas poika. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia :)

Mauno pöydällä, kuvan on ottanut kasvattajan tytär.

Tuomarina näyttelyssä toimi Norjalainen Arne Foss, joka ainakin omasta mielestäni oli melko tiukka laatuarvosanoissaan. Maunon arvostelu oli seuraavanlainen (vapaa suomennos):

Kiva maskuliininen juniori. Hyvät mittasuhteet. Hyvänpituinen pää. Tyypilliset korvat. Ok underjaw (?? alaleuka ?? Onkohan tässä tarkoitettu alalinjaa?). Hyvä eturinta. Ok kulmautuminen edessä. Hyvä ylälinja ja hännänkiinnitys. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin. Ystävällinen temperamentti. Tarvitsee vielä hieman aikaa.

En löytänyt arvostelusta oikeastaan mitään kovin huonoa, mutta ilmeisesti Mauno ei ollut tuomarin silmissä vielä valmis paras uros-kehään, koska SA:ta ei herunut. Ymmärtäähän sen, Mauno on kuitenkin vasta 11 kuukautta ja tämä oli sen toinen kerta virallisessa kehässä. Lopputulos oli siis ERI ja JUK1.

Näyttelyreissu oli kaikenkaikkiaan mukava ja onnistunut :) Tänään olisi viimeinen ilmoittautumispäivä Iittiin, saa nähdä tuleeko naputeltua Maunon tiedot lomakkeeseen... Onko lukijoilla näyttelysuunnitelmian kesäksi? Mitä mieltä yleisesti ottaen olette koko näyttelytouhusta?

Super Tough vs. Nakkikoira

Kyjen hard boiled softie ennen Maunoa.

Kyjen hard boiled softie puoli tuntia Maunon jälkeen.

Leluun oli kiinnitetty lappunen, jossa luki Super Tough. Varmistelin asiaa vielä myyjältä, joka lupaili sisällä olevan vingun olevan kovaa tekoa. Ja onhan se! Ulkopuoli ei sitten niinkään. Sääliksi käy söpön lampaan naamaa. Hymy on hyytynyt!

Lopuksi vielä kuva-arvoitus.

Mistä tietää että nakki on auttanut remontissa?

Voin paljastaa vastauksen saman tien. Heti kirsun yläpuolella on pienen pieni valkoinen maalipiste. Aikaisemmin maalia oli päässä, selässä sekä tassuissa. Mauno on syönyt remontin aikana reiän kahteen sähköjohtoon, yhden hengityssuojaimen, suikaleen kalliista tapettirullasta, maalisiveltimen (puhtaan), lukuisia härkäpuikkoja ja kaksi pehmolelua. Onneksi remontti alkaa olla jo voiton puolella, jäljellä vielä listoittaminen ja se ultimate-koetus: Ikea-kalusteiden kokoaminen!

Tänään olemme olleet Maunon kanssa kotona pyykkiä pesemässä ja pakkailemassa, jotta keittiö saadaan laatoitettua ilman karvaisia häiriötekijöitä. Sunnuntaina olemme menossa Haminaan, arvaatteko miksi? Vielä ei jännitä, koska en ole ehtinyt miettiä koko asiaa. Onko kukaan blogin lukijoista tulossa myös?

Keväisin remppaterveisin, Mauno ja emäntäihminen.

Blogihiljaisuus

Mauno on viettänyt viimepäivät muun muassa ylläolevissa merkeissä. Eli käpertyneenä juuri siihen jätesäkkiin, johon isäntä ja emäntä ovat olleet laittamassa tapetin riekaleita. Kaikkea on myös maistettu tasoitteesta liisteriveteen... Raksa vie kaiken vapaa-ajan, joten blogihiljaisuus jatkunee.

Toivottavasti kaikilla oli mahtava vappu!

Factory settings.

Iltavuoron jälkeen surffaillessani törmäsin tällaiseen, avautunee parhaiten juuri mäyristen omistajille.. :D

Täältä.

Sunnuntairetki part II

Olemme aiemminkin tehneet sunnuntairetkiä, eikä tämä sunnuntai ollut poikkeus. Sen kummemmin pohjustamatta, kuvia, olkaapa hyvät.

Reippain askelin kohti sunnuntairetkeä.

"Nää on mun maita." Huomatkaa uusi panta, ei enää mintunvihreää!

Nuusku-Mauno.

The Great Hunter!

Näyttää vähän hassulta, kun toisissa kuvissa maa on paljas ja toisissa on lunta, mutta kuvat on itseasiassa otettu samasta paikasta! Nämä alla olevat ovat laskettelurinteenä toimineesta mäestä, ehkä niissä on siksi vielä niin paljon lunta jäljellä.

Lentävä nakkilainen.

Keppi on parasta..

...

Sellainen sunnuntairetki tällä kertaa. Täälläpäin on liikkeellä kennelyskää, toivotaan ettei satu Maunon kohdalle.. voikohan töistä saada vapaata sairaan koiralapsen hoitoon? Silloin olisi aikaa postailla muutakin kuin kuvia!

Aurinkoisia päiviä itse kullekin!

Jotain ihan muuta.

Isäntäihminen oli viikon reissussa ja Mauno ehti sillävälin kehittää obsession - emäntäihmiseen. Mihin tahansa emäntäihminen meneekin, Mauno tepsuttaa perässä. Jos ovi sulkeutuu sen nenän edestä, alkaa mäyräkoiralle tyypillinen (?) korkea ja rasittava vinkuna. Jos emäntäihminen erehtyy istahtamaan lattialle, ei mene kuin hetki, ja mäyräkoira käpertyy syliin. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani tilanne on tämä...

Sylinakki.

Miten tähän nyt reagoisi? Olisiko sitä hyvillään mäyriksen huomiosta vai aloittaisiko jääkauden, jottei leimautumisesta aiheudu lieveilmiöitä? Taidan jäädä seuraamaan tilannetta.

Sitten hieman aiheesta sää. Ilmat ovat keväistyneet ja syksyllä siivoamatta jäänyt parveke sulanut, joten emäntäihmisen vapaapäivän kunniaksi Mauno pääsi tänään hengailemaan parvekkeelle.

Maan tasalla olevalta parvekkeelta on mukava seurailla läheisen tien liikennettä ja pihallakin liikkuu paljon ihmisiä. Ihmisten kannalta parveke on melko turha, sillä "näyteikkunassa" ei viitsi paljoakaan viettää aikaa. Koiran kannalta se on kuitenkin kiva ja kätevä.

Tällaista perusarkea olemme viettäneet. Kohta alkaakin sitten hulina, kun koko pieni koti pitää pakata pahvilaatikoihin ja siirtää toiseen paikkaan. Siinä riittää varmasti Maunollakin totuttelemista.

Joko olette bonganneet kevään ensimmäiset leskenlehdet tai perhoset?