maanantai 20. heinäkuuta 2015

Ketuttaa

Emäntäihmistä ketuttaa. Samoin mäyräkoiraa. Tässä ihan meidän kulmilla on ketun pesä. Kaikki meidän mukavat ja helpot lenkkireittimme ovat kettujen kansoittamia. Mauno haluaisi aina lenkillä mennä sinne, missä ketut ovat ja jos kettu sattuu näköpiiriin, eivät tassut kanna enää millään. Siis muuhun suuntaan, kuin kettua kohti. Ymmärrettävää, minkäs sitä koira vaistolleen voi, eikä tarvitse voidakaan. Mutta ärsyttäähän se, kun lenkeistä ei oikein tule mitään haistelun ja kettujen kyttäyksen vuoksi.


Tuossa yllä on isäntäihmisen lenkillä nappaama kuva ketusta. Näin lähelle poikaset tulevat, vaikka koira on mukana, tai ehkä juuri siksi. Koira kiinnostaa kettuja kovasti, ja ihmisiin ne ovat jo tottuneet. Pöljät kansalaiset ruokkivat kettuja ja niistä on tullut kesyjä. Asiasta on kirjoiteltu paikallisissa medioissa muistuttaen, ettei kettuja pitäisi ruokkia. Myöhäistähän se nyt on... Saas nähdä, millaiseksi meno muuttuu talvea kohti. Toistaiseksi meidän pitää varata lenkeille runsaasti aikaa ja hermoja.

Millaisia kohtaamisia villien eläinten kanssa teidän hauvelit ovat kokeneet?

2 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Oho! Onpas siinä kiinnostava punaturkki, ei ihme, että mettästysvietti (ihmisten harmiksi) herää. Joo.

Haisteltu on hirven ja peuran jälkiä, mutta nähty on vaan orava ja jänis. Me ei olla mitään eläintieteilijöitä, mutta kesyt ketut tuskin ovat taajamassa kovin hyvä juttu. Voi olla piänet koirat ja kissat vaarassa?

eve kirjoitti...

Komea kettu! Meidän blogista löytyis teille muuten haaste :)