sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kuulumisia kuumuudesta

Pitkästä, pitkästä aikaa kirjoittelen muutaman sanasen tänne Maunon blogiin! Melkein vuodessa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, Mauno mäyräliini on matkustanut junassa, laivassa ja autossa tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. On käyty sekä Virossa että Puolassa eläinlääkärillä ja kummasteltu jos jonkinlaista uutta piirrettä mäyräherran käytöksessä.

Kuvassa Mauno ulkoilee meidän lähipuistossa

Kaikkiaan Maunolle kuuluu melko hyvää, tällä hetkellä se toipuu vajaa viikko sitten suoritetusta kastraatiosta. Olen pohtinut Maunon leikkauttamista useinkin, mutta nyt eturauhaseen ilmaantunut kysta sinetöi päätöksen. Mauno täytti kesällä 5 vuotta, eikä tuosta enää nuorene, joten leikkauttaminen tässä vaiheessa oli mielestäni ihan hyvä idea. Haava on parantunut hyvin, ainoana vaivana meillä on vielä näin syyskuussa jatkuvat +30 asteen helteet: Helle ei koskaan ainakaan edistä mitään paranemisprosessia. Mauno nauttii auringosta ja käy vähän väliä parvekkeella tankkaamassa aurinkoenergiaa kuin mikäkin lisko. Lenkkeily ei näillä asteilla oikein onnistu, lähinnä köpöttelemme lähiympäristössä hiljaista vauhtia.

Olen aiemminkin kirjoitellut siitä, että Mauno ei varsinaisesti ole sieltä välinpitämättömimmästä päästä mitä tulee muihin koiriin, suomeksi sanottuna se siis rähjää toisinaan remmissä. Puolan koirakulttuuri on tästä näkökulmasta kauniisti sanottuna ihan perseestä. Täällä on tapana tuoda oma koira ihan toisen iholle, ja aika sukkela saa olla että pääsee pakenemaan ennen kuin joku tollo ehtii räyhäysetäisyydelle asti. Maunollehan nämä tilanteet ovat tietysti hyvin stressaavia eivätkä ainakaan helpota epävarmuuttaan räyhäämistä. Jos tilaa on tarpeeksi, ohitukset onnistuvat hyvin ja niissä on edistyttykin hienosti. On täällä muitakin huonosti käyttäytyviä koiria, symppaan kyllä heitä siinä samalla missä meitä.

Asettaakseni ärsykkeiden määrän johonkin mittakaavaan, voisin sanoa että lenkkeilyä voisi välillä verrata siihen, että jokaisella lenkillä ulkoiluttaisit koiraa keskellä keskikokoista kaupunkitapahtumaa. Koiria, lapsia, rullalautoja, lasinsiruja, leivänpaloja, autoja, raitiovaunuja, lisää autoja, hälytysajoneuvoja, kissoja ja polkupyöriä joutuu väistelemään siihen malliin, että rentouttavat hetket kesken lenkin ovat harvassa. Puolahan on siis pinta-alaltaan hieman Suomea pienempi maapläntti, jolle on ahtautunut reilu 38 miljoonaa ihmistä. Se on melko paljon se, varsinkin jos miettii, että Suomessa väki on vieläpä hajaantunut vähän sinne sun tänne. 

Mauno on päässyt tekemään tuttavuutta myös meriveden kanssa.

Minulla olisi vaikka mitä kerrottavaa elosta ja kokemuksista täällä Puolan maalla ja matkoilla. Jos tulee mieleen jotain kysymyksiä tai postaustoiveita, niin voisin yrittää aktivoitua blogin kanssa ja kirjoitella teille vähän reissumäyriksen elosta.

Kommenttiboksi on teidän :)

Ei kommentteja: