maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ice ice baby.

Edellisen postauksen teaserista joku saattoi jo päätelläkin, että tuleva postaus käsittelee tuota talven ihmemaata: Jäistä järveä! Meiltä kotoa on pari tienylitystä ja iso mäki Saimaan rantaan, ja mikäpä olisikaan parempi paikka viettää aurinkoista sunnuntaipäivää nakkikoiran kanssa kuin lähes ääretön, kantavan lumen peittämä jää.

Mauno parka ei pääse minnekään pakoon seisontaharjoituksia!

Tilaa on riittävästi, muita ulkoilijoita kohtuullisesti.
Taskusta löytyi kamerapussukkana toiminut sukka, joka oli Maunon mielestä paras lelu.

Tiikeriloikka sukan perään.

Venyy venyy.

Onnellinen noutaja-Mauno.
Ulkoillessa vierähti melkein kaksi tuntia ja tänään toinen mokoma, joskin tänään meillä oli mukana Veeti-villakoira. Veetin emäntäihmisellä oli kamera mukanaan, joten seuraavassa postauksessa toivottavasti kuvia koirapoikien leikeistä.

Aurinkoisia kevätulkoiluja!

5 kommenttia:

Aikku kirjoitti...

Ihastelen noutajamäyriksiä.
Olli on niin laiska, ettei viitsi lähteä hakemaan mitään, ei palloa, ei keppiä.

Myrsky kirjoitti...

Kuis sun äippäs on saanut sut noin komeessa asennossa seisoon? Hianot noudot.

Liisa kirjoitti...

Olli, Mauno osaa kyllä noutaa, mutta ei haluaisi millään luovuttaa noutamaansa tavaraa tai lelua. Sisällä leikittäessä Mauno tiputtaa lelun jalkojen juureen, ja nappaa sen juuri ennen kuin siitä ehtii saada otteen.

Myrsky, Maunossa on sen verran poseeraajan vikaa, että se menee ihan itsekseen tuohon asentoon, missä takajalat ovat kaukana takana. Olen pienestä asti palkannut sitä lähinnä tuosta "oikeasta" asennosta. Käskynä toimii ihan perus "seiso" ja ilman namia harvemmin kiinnostaa. Treenin alla on vielä asennon pitäminen pidempään kun sen kymmenen sekuntia. Ja kiitos kiitos, ylempää voit lukea että Maunon nouto jää aina puolitiehen :D

Mirkku kirjoitti...

Mieletön vapaus tuolla avaralla jäällä, sekä Maunolle että emännälle!
Pitäisi viedä Mirkkukin kokemaan tuollaista autuutta. Pelottaa vaan, että utelias pikkunakki putoaa pilkkiavantoon, pieni kun on!

Liisa kirjoitti...

Mirkku, suosittelen, siellä lepää mieli ja sielu ja koirakin juoksuttaa itse itsensä, varsinkin jos jäällä on kulkenut jänö! Pilkkiavannotkin onneksi jäätyvät nopsaan, eikä niihin lumpsahda vaikka vähän kurkistaisikin :)