perjantai 6. maaliskuuta 2015

Luolakuulumisia

Sohvapottu, sylihauva, kettujen kauhu ja väsymätön lenkkikaveri. Sitä kaikkea on mäyräkoira!
Eilen Maunon kasvattaja tuli hakemaan minut ja Maunon kyytiin ja suuntasimme auton kohti Ristiinaa. Suur-Savon Mäyräkoirakerho järjesti avoimet luolatreenit ja sinne menimme Maunon, kasvattajan uuden urospennun sekä Maunon luolavalio-pikkusiskon kanssa. Pikkusisko tosin oli vain seuraneitinä, se ei enää treeniä tarvitse.

Harmittaa, kun en itse ymmärrä paljoakaan siitä, miten koiran pitäisi luolassa työskennellä. Muutenkin olen sellainen kaupunkilaisuuvelo siellä metsämiesten keskellä, sylitän vaan Maunoa vaikka sen pitäisi olla autossa häkissä :D Mauno sai kuitenkin kehuja. joten teki ilmeisesti niin kuin pitikin! Ahdingosta ei edelleenkään mennyt, vaan ahdinko piti kääntää pystyyn. Mauno kyllä meni kyljelleen ja ahdingon suulla näkyi vaan sätkivä koiran pyllerö, mutta ei niin ei. Ehkä ensi kerralla! Luolassa meni ihan reippaasti ja haukkui ketulle. Treenari kysyi, onko Mauno ollut luolassa aikaisemmin, ja kun vastasin että on, niin kysyi että "Menikö silloin näin hyvin?!" ja vaikutti muutenkin olevan tosi tyytyväinen Maunon suoritukseen. Itse tein vaan niin kuin käskettiin ja kanniskelin Maunoa milloin nurkan taakse kun ahdinkoa käännettiin ja milloin ahdingon suulle. On kyllä kiva katsoa, kun oma sohvapottu oikein syttyy ja raivokkaasti haukkuu kettua, mutta kuitenkin vähän niinkuin leikkii, eli ei ole mitenkään ahdistuneen tai yltiöstressaantuneen oloinen.

Kotimatkalla autossa oli aika hiljaista, kun nakkikoirat vetivät unta palloon. Kotona käytin Maunon suihkussa (ketun haju on aika pistävä) ja sieltä se kipitti loppuillaksi nukkumaan sohvalle peiton alle. Myös Suuret Metsästäjät nukkuvat mieluiten pehmeällä alustalla peittoon kääriytyneinä ;)

Nyt Maunolta olisi tarkoitus pudottaa vielä pikkuisen painoa, ja lähteä sitten yrittämään uudelleen ahdinkoon menoa. Sitä ennen käydään isäntäihmisen kanssa reissussa ja Mauno menee hoitoon, joten niin blogin päivittämiseen kuin muihinkin koiratouhuihin tulee pieni paussi. Toivotaan, ettei reissun päältä tartu matkaan kulkukoirien armeijaa kotiin tuotavaksi!


2 kommenttia:

Jalo kirjoitti...

Jänskää! Mua ei sais kyllä luolaan ei sitte millään. Mammaa ei sais ees luolan lähelle, sen verran ahtaanpaikankammoinen on hän. Mut sää ootki tommonen Suuri Saalistaja, metästysvietti on sulla luissa ja ytimissä! Mun titteli on Seurakoira, ni toimin sen mukaisesti eli köllöttelen sohvalla mamman kainalossa ;)

Liisa kirjoitti...

Jalo, sohvalla köllöttely onkin parasta heti ketulle haukkumisen jälkeen ^_^