Ei tule mitään. Maa on musta, koira on musta, onneksi mieli ei sentään ole musta. Tänään olisi paistanut jopa aurinko! Emäntäihminen raahasi järkkärin rantaan vain huomatakseen, että akku on tyhjä, loppu ja täysin finito. Liitän postauksen loppuun videon kaivurimäyriksestä, että olisi edes jotain visuaalistakin antia tarjolla. Video on marraskuun alusta. Nyt hiekka oli jo jäässä ja kovaa. Mäyryläinen meinasi liukastua.
Seuraavaksi varsinaiseen aiheesee, teini-ikäiseen mäyräkoiraan. Ikää Nakkerssonille tuli siis viime viikolla 6 kuukautta ja teini-ikä alkaa kolkutella ovelle. Mistä tiedän? No...
...mäyräkoira egoilee. Lähietäisyydeltä kaikki koirat ovat kivoja, mutta pitkän matkan päästä edelleen hieman arveluttavia. Varsinkin, jos ne haukkuvat. Tähän asti vastaantulijat on kohdattu häntä visusti takajalkojen välissä ja nyrpeästi mulkoillen. Mutta nykyään mäyräkoira varmistaa, ettei koirakaveri voi päästä lähietäisyydelle ja tuhahtaa! Haukahdus se ei oikeastaan ole, vaan ennemminkin tuhahdus. Yksi ainoa paheksuva tuhahdus.
Toinen versio egoilusta on läsnä vain pikkuisen Onni-kaverin kanssa leikkiessä. Ensin leikki sujuu ihan hyvin. Sitten Onni tulee epävarmaksi, kun iso nakinmallinen kaveri käyttää massaylivoimaa ja menee oman emäntäihmisensä jalkoihin piiloon. Ja se jos mikä saa Maunon egon kasvamaan ennennäkemättömästi! Mauno suuntaa kauemmas, kääntää katseensa kohti Onni-reppanaa, painautuu matalaan vaanimisasentoon - ja hyökkää! Pikku Onni huitoo etutassuillaan ja Mauno säälimättömästi kumoaa koko pienen kaverin. Ja kun Onni on päässyt takaisin pystyyn ja asemiin jalkojen suojaan, Mauno on jo uudessa vaanimispaikassa odottamassa hyökkäyshetkeä. Tätä jatkuisi varmaan loputtomasti. Onneksi viime leikkikerralla pihalle tuli leikkikaveriksi kaksi aikuista bichonia, joista uros laittoi Maunon takaisin ruotuun. Ehkä leikit Onnin kanssa sujuvat paremmin sitten, kun Onnikin on kasvanut isoksi :)
...mäyräkoira on tottelematon. Tietyssä mielentilassa EI menee helposti perille, ilman äänen korottamista tai muutakaan kiellon vahvistusta. Mäyräkoira suuntaa tarmonsa kiellon jälkeen uusiin kohteisiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu läheskään aina. Välillä teini-ikäinen katsoo päin ja toistaa kielletyn asian uudelleen ja uudelleen, kunnes koko asian tekeminen evätään tavalla tai toisella. Sitten mäyräkoira loukkaantuu ja menee mököttämään. Huokaillen, tietysti.
...mäyräkoira kaipaa hellyyttä. Viimeeksi äsken mäyräkoira seikkaili lattialla ja näytti siltä, ettei tiedä miten päin olisi. Taisi pari surkeaa vinkaisuakin päästä jostain masun pohjalta. Tilanne helpottui, kun emäntäihminen ymmärsi ottaa mäyräkoiran syliin. Vaikka se onkin jo iso poika, ei se ole koskaan liian suuri tullakseen syliin pötköttelemään. Parasta oli sunnuntaiset päiväunet isäntäihmisen kainalossa, kun yövieraan jäljiltä lattialla oli patja, jolle isäntäihminen köllähti nukkumaan. Aivan kylkeen kiinni, pää käsivarren päälle ja silmät kiinni. Paras tapa viettää sunnuntaita, mäyräkoiran mielestä.
...mäyräkoira nirsoilee. Koskaan ennen ei kuppiin ole jäänyt mitään. Itse asiassa syömisen jälkeen mäyräkoira on pariin otteeseen käynyt tarkistamassa, josko kuppiin olisi joko unohtunut jotain tai ilmestynyt uutta murkinaa. Viimeaikoina kuppi on saattanut jäädä puolilleen. Teini-ikäinen mäyräkoira pitää huolta linjoistaan.
Vielä yksi teini-ikään liittymätön asia täytyy mainita. Emäntäihmisen suuresta huolesta huolimatta mäyräkoira pärjää kuin pärjääkin yksin kotona yli seitsemän tuntia. Onneksi tällasiai päiviä ei ole kuin kerran viikossa jos sitäkään, ainakaan toistaiseksi. Eilen mäyräkoira jäi puuhastelemaan rustoluun pariin ja löytyi seitsemän ja puoli tuntia myöhemmin kopastaan pötköttelemästä. Itse asiassa joka kerta kotiin saapuessa vastassa on sama näky: Mäyräkoira nostaa unisena, mutta tarkkaavaisena päätään kopasta ja toinen korva on kääntynyt nurin päin. Aina.
Loppuun vielä alussa luvattu video. Ehkä niitä puolivuotiskuviakin saadaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti