sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Harmia hampaista

Lattiatyynyn päällä makaa surullinen ja tuskastunut koirulainen. Maitohampaat irtoavat. Tänään hampaita on irronnut ainakin kaksi ja eilen löysimme lisäksi yhden. Puhumattakaan hampaista, jotka ovat irronneet kaikessa hiljaisuudessa ja menneet hukkaan. Leluissa on verta ja pieni mäyryläinen on levoton, suuhun selvästi sattuu/kutittaa/tuntuu epämiellyttävältä. Olemme yrittäneet helpottaa mäyriksen oloa tarjoamalla sille mm. jäisiä lohkoperunoita. Vinkkejä helpotuskeinoista vastaanotetaan. Nyt vaan toivotaan että kaikki hampaat irtoavat suosiolla!
Irronneita maitohampaita.
Säät ovat edelleen suosineet lenkkeilijöitä eli ei ole satanut mitään. Tänään törmäsimme chihupoikaan ja vanhaan labbikseen ja rohkaistuin kysymään, josko Mauno voisi leikkiä chihun kanssa. Sehän sopi ja ihan lyhyen ujostelun jälkeen pikkukoirat leikkivät hieman. Mauno tuntui kylläkin olevan kiinnostuneempi labbiksesta, joka ei kuitenkaan ollut oikein sopiva leikkikaveri kokonsa ja ikänsä puolesta... Hyvin kuitenkin sieti pikkukoiran huitomista eikä Maunokaan yhtään vierastanut isoa koiraa, vaikkei sellaisten kanssa juuri ole leikkinytkään. Oikein kiva kohtaaminen ja mukava koiraihminen :)

Lenkin edetessä törmäsimme myös aivan irrallaan ja yksinään tien laidassa haukkuvaan koiraan. Nappasin Maunon varmuuden vuoksi syliin, sillä en ollut kiinnostunut selvittämään oliko ilmeisesti novascotiannoutaja kiltti vai ei. Irtolainen tyytyi onneksi vain haukkumaan eikä ollut kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta Maunon kanssa. Luullakseni koira oli kotoisin jonkin lähitalon pihalta, jollei niin toivottavasti se löysi takaisin kotiin. Ei siinä tilanteessa tullut mieleen ottaa koiraa kiinni, eikä missään näkynyt etsijöitäkään...

Loppuun vielä muutama kuva perjantaiselta lenkiltä. Isäntäihminen oli mukana, joten saatiin taas seisontakuvia! Hurjasti on pieni nakki kasvanut, näyttää jo ihan isolta pojalta. Ehkä se mielikin seuraa vielä perässä :D
Emäntäihminen voisi opetella ottamaan käden pois kuvasta...
Kaunis naamakin näkyviin :)
Jäämme seuraamaan hammastilannetta!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Lenkillä satumetsässä

Emäntäihminen pitää luovaa taukoa opinnäytetyöstä päivittäen blogia!

Olemme löytäneet Maunon kanssa uuden lenkkireitin, joka sopii täydellisesti rauhalliseen aamulenkkiin. Ainoa huono puoli lenkissä on alku: Se kun täytyy kulkea hihnassa, teiden yli jne. Hihnassa kävely sujuu muuten jo aivan loistavasti, mutta kylmänkostea ilma ei houkuttele pientä mäyräkoiraa yhtään mihinkään. Vapaana juostessa ei tule kylmä, mutta hihnan perässä jarrutellessa tulee...
Täällä on kylmä, en oo tulossa.

Nonniin mamma, nyt käännytään kotiin.
Noh, sylissä onneksi pääsee etenemään kunnes koiran voi laskea irti. Kummasti tulee tassuihin liikettä ja palelu unohtuu :) Matkan varrella on muun muassa jännittäviä siltoja, joiden alta menee vettä!
Mauno kurkkaa, josko sillan alta menisi vaikka kaloja.

Joka kerta yhtä jännittävää.

Kuuluiko tuolta haukkua?

Ensin tarkistetaan toinen puoli, tuolta se vesi tulee..

..ja tuonne se menee. Kumma juttu, niin kumma.

Reippaasti eteenpäin, välillä jäädään kuulostelemaan tuleeko mamma perässä.
Metsässä on aamuisin ihanan rauhallista, vain muutama mummeli kävelee silloin tällöin vastaan. Lenkkeilijöille on varattu ihan kunnon pururata, joten mäyräkoira ja mäyräkoiran emäntäihminen saavat pitää metsäpolut itsellään.
Noinkohan tästä seisonnasta heruisi herkku?



Mauno kuuli sauvakävelijämummelit jo kaukaa.
Maunon mielestä lenkin paras osa lienee ranta! Näin syksyisin uimarit pysyvät poissa ja on pienten koirien vuoro nauttia hiekasta ja vesirajasta. Nyt jo parina päivänä peräkkäin rantaan on ilmestynyt tyhjästä sorsaparvi, joka lähestyy meitä uhkaavasti kun kävelemme rantaa pitkin... Luulevatkohan ne Maunoa geenimanipuloiduksi madoksi?
Rannassa on parhaat hajut!

Kun klikkaat kuvan suuremmaksi, näet joogaavan mäyräkoiran :)

Emäntäihmisen täytyy välillä muistuttaa, että höyheniä ja sulkia ei saa syödä.

Tappajasorsat lähestyvät sumun keskeltä.
Kotiin kävellään taas asvaltoituja teitä pitkin, mutta tällä kertaa mäyräkoiran askel on kepeä ja suuntautuu eteenpäin. Emäntäihminen on tyytyväinen, että mäyrislapsi malttaa jo ravata. Eilisissä näyttelytreeneissä ravi oli taas hieman kadoksissa, kun Maunolla oli NIIN kivaa ja herkut olivat NIIN hyviä. Askel suuntautui lähinnä ylöspäin :) Mikseivät tuomarit voi tulla lenkille arvostelemaan?
Viimeinen etappi ennen kotia on hiekkapohjainen jalkapallokenttä. Kuvassa working dog Nuusku-Mauno.

Jokin erityisen hyvä haju kentällä oli. Hajun lähdekin selvisi, kun Mauno intensiivisen nuuskutuksen päätteeksi löysi kasan pupun papanoita :)
Kotona taas! Mauno odottelee tassujen kuivausta ja lupaa päästä leikkimään.
Reippaan aamulenkin jälkeen emäntäihminen saa tehdä töitään, kun Maunolainen nukkuu tyytyväisenä työpöydän alla tyynyllään. Omasta mielestäni parasta liikuntaa koiralle on metsässä vapaana kulkeminen, jos koirakavereiden kanssa leikkimistä ei lasketa. Koira saa valita itse oman vauhtinsa, maasto on vaihtelevaa ja erilaiset hajut antavat töitä nenälle ja aivoille. Ja emäntäihmisen hermot lepäävät ihanassa rauhallisessa metsässä :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Nuuskuntäyteisiä päiviä

Maunon elämä on ollut taas täynnä tapahtumia! Varsinkin viime päivät ovat olleet täynnä nuuskuja, hännänheilautuksia, vipellystä ja koirakamuja. Mistähän sitä edes aloittaisi.

Pieni kaivuri töissä lähirannassa eräänä päivänä, kun aurinko paistoi.
 No, sunnuntaina oli pentutapaaminen! Eli Mauno, veli ja kolme siskoa tapasivat Maunon kasvattajan luona. Oli tosi mukavaa nähdä Maunon sisaruksia ja vertailla vähän kokoa ja luonnetta. Mehän emme olleet nähneet muita kuin Maunon veljen aikaisemmin, koska Mauno oli viimeisenä jäljellä pentueestaan kun haimme sen. Maunon isän omistaja oli myös paikalla ja kertoi Maunon näyttävän aivan miniversiolta isästään :) Täältä voi käydä katsomassa, miten hienoja pieniä mäyryläisiä Maunon perheeseen kuuluu!

Tiistaina olimme pikkumäyriksen kanssa vähän harjoittelemassa tulevaa "näyttelyuraa". Emäntäihminen oli vähän pihalla, mutta ihan kivasti meillä meni. Mauno oli innoissaan kun sai tehdä kaikkea jännää. Hampaiden näyttämistä täytyy vielä harjoitella ja emäntäihmisen täytyy muistaa ottaa kunnon herkkuarsenaali mukaan, herkut nimittäin loppuivat kesken! Mutta harjoitus tekee mestarin joten treenit jatkukoon.

Rakeinen seisontakuva kesken lenkin.
 Tänäänkin oli tiedossa koiramaisia hommia, kun Mauno pääsi ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Sinne oli järjestetty viiden koiran tapaaminen: mukana olivat Mauno-mäyris, kaksi shelttiä, sekarotuinen pieni narttu ja basset griffon vendéen, luultavasti sellainen petit-versio. Maunolla oli oikein mukavaa vaikkei kunnon leikkiä oikein saatukaan aikaiseksi, muut kun olivat sen verran vanhempia eivätkä niin välittäneet pienen loikkimisesta ja tassuilla huitomisesta... Muiden härnäämisen välillä Mauno järjesti itselleen esimerkiksi kaivamista ja juurien etsintää. Pääasia oli kuitenkin hyvät koirakokemukset ja energian purkaminen, joka oli oikein tervetullutta sadepäivänä.

Kun puuhaa on sopivasti, jaksaa pieni mäyryläinen nukkua päiväunia sisällä ja pureskella luitaan. Välillä tietysti vähän leikitään, revitään mattoa tai kiskotaan pyykkejä alas pyykkitelineeltä.. Mutta pääasiassa pötkötellään sylissä ja vastaanotetaan rajatonta rakkautta ja rapsutuksia. Vaikka ulkona sataisi kuinka, saa pienen mäyriksen hännänheilutus aina auringon paistamaan!



keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hepuli-Mape

Maunolainen lähentelee 18 viikon ikää ja energiaa on valtavasti! Rauhallisia hetkiä päivässä ovat vain ne, kun pötköläinen nukkuu. Kotona ei millään malttaisi puuhailla omien lelujen tai luiden parissa, vaan koko ajan olisi oltava jotain haastavaa aktiviteettia. No, omien hermojen säästämiseksi ei auta muu kuin järjestää koiralle puuhaa. Metsässä käydään ahkerasti juoksentelemassa, onneksi ihan koko ajan ei sada vettä. Koiramme-lehdestä emäntäihminen luki, että alle viiden kuukauden ikäistä koiraa saa vielä lain mukaan pitää irti... Katsotaan, tuleeko meistä rikollisia sitten kun tuo maaginen ikä on täynnä ;)

Viime viikonloppuna suihkumme taas sinne sun tänne ja maanantain Mauno jaksoikin lenkkejä lukuunottamatta pötkötellä ja ottaa muutenkin rauhallisesti. Lauantaina kävimme tapaamassa pikku-Leeviä, ystäväni äidin kääpiöpinseripentua. Leevi olikin aikamoinen mukula! Mauno parka oli vähän hätää kärsimässä ja muutenkin kahden pennun tohinoidessa piti olla tarkkana. Kyllä näistä pienellä totuttelulla ja harjoittelulla vielä hyvät kaverit saadaan :)

Äsken kävimme ulkoilemassa, kun energiakerroin alkoi taas uhata mattoja ja muuta irtaimistoa. Suuntasimme läheiselle, rauhalliselle kentälle, jossa emäntäihmisen kunnianhimoinen suunnitelma oli harrastella pieniä tottelevaisuusjuttuja. Mauno oli kiinnostunut lähinnä kentällä käyneiden toisten koirien hajuista. Pari ihan mukiinmenevää seuraamispätkää ja istumista saatiin aikaiseksi, maahan ei kyllä millään olisi malttanut.

Nyt Mauno nukkuu lötköpötkönä emäntäihmisen sylissä. Hellyydenkaipuu tuntuu olevan kova ja Mauno malttaa välillä köllötellä ihan vain siliteltävänäkin. Emäntäihmisen opinnäytetyön edistymisestä ei sitten puhutakaan mitään..

Väsynyt jänis.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Päivä Maunon kanssa osa 1

Emäntäihminen lueskelee silloin tällöin muotiblogeja, ja niissä toistuvana teemana on "päivä-bloggaajan-kanssa-kuvina". No, täytyihän sama idea toteuttaa myös Maunon näkökulmasta! Koska Maunon päivään mahtuu niiiin paljon tapahtumia, päätettiin postaus yhdessä tuumin toteuttaa kolmessa osassa. Tässä Maunon aamu-aamupäivä koirapojan omin sanoin, olkaapa hyvät.

Isäntäihminen lähti viikonlopuksi harrastusreissulle ja vei kameran mennessään, joten käytössä on vain kehno ja vanha pokkari. Kuvien laatu siis on mitä on, pahoittelut.

Huomenta mamma!


Mamma otti minusta kuvan aamupisulla, mutta semmoisia minä en julkaise! Tässä olen jo kipittämässä kovaa vauhtia takaisin sisälle.
Aamupisun jälkeen menen yleensä vähäksi aikaa takaisin nukkumaan.
Sillä aikaa mamma syö aamupalaa ja laittaa minullekin aamiaisen valmiiksi. Tuohon tulee vielä lisäksi sellaista valkoista ja hyvänmakuista. Se on kuulemma "raejuustoa". Nam!
Ruuan jälkeen lähdetään taas ulos, tällä kertaa vähän pidemmälle reissulle. Mamma hidastelee, ja minä tarkistan että tuleeko se vielä mukana.

Minä löysin jonkun ihanan hajun ja mamma vaan jatkoi matkaa. Tässä juoksen sen kiinni, onneksi se on aika hidas.
Taas joudun vähän katsomaan mamman perään, ettei se häviä. Joskus se nimittäin häviää! Pääsääntöisesti silloin, kun minä olen löytänyt jonkun ihanan hajun. Mammaa täytyy senkin takia pitää silmällä, että sillä on taskussa herkkuja.
Mamma huusi "Tule!" ja minä menin hakemaan herkun. Mamma ei ihan ehtinyt perässä kameransa kanssa.
Vähän ennen kotiin menoa mamma laittaa minulle hihnan. Se johtuu kuulemma siitä, että pitää mennä autotien yli ja jaada jaada. Tässä näytän vähän surulliselta, mutta kyllä hihnakin on ihan ok. Ainakaan mamma ei pääse häviämään, kun se on siellä toisessa päässä.
Kotona leikin vähän aikaa leluilla. Tässä kuvassa paras kaverini Kalevi-kirahvi ja uusin leluni, yksisilmäinen mäyräkoirapehmo. En ole kyllä koskaan nähnyt tuon väristä mäyräkoiraa, mutta minä olenkin vielä aika pieni ja tietämätön maailman menosta.
Leikkien jälkeen mamma käy töihin ja minä menen päiväunille. Jossain vaiheessa siirryn yleensä tuohon tyynylle, joka näkyy vähän kuvan reunassa. Kongin olen ottanut unille mukaan, ettei kukaan vahingossa syö sitä kun nukun. Se on tuo punainen tuolla takajalkojen liepeillä. Tuolle tiikerilelulle tein lobotomian.

Minä nukun ja mamma naputtaa tietokoneella. Välillä vähän häiritsen mammaa, mutta tänään ajattelin olla kiltisti. Sitten kun heräämme, lähdemme taas ulos, mutta siitä taidan kertoa lisää ensi kerralla.
Huomenna Maunolla on leikkitreffit! Niistä ja Maunon loppupäivästä lisää myöhemmin :)