Isäntä- ja emäntäihmisellä on meneillään projekti, joka tuntuu vievän paljon aikaa ja ajatuksia. Projekti ei ole ihmis- eikä koiravauva, mutta jotain suurta se on ja vaikuttaa Maunonkin elämään. Syyttäkäämme siis blogihiljaisuudesta sekä projektia, että paikoitellen kurjia säitä, jotka ovat rajoittaneet mukavaa koirapuuhastelua!
Sunnuntaina paistoi pitkästä aikaa (siltä se ainakin tuntui!) aurinko, joten lähdimme pienelle sunnuntairetkelle.
 |
| Mauno odottelee emäntäihmistä kyytiin. |
 |
| Suunnaksi otettiin satama. |
 |
| Ensin syötiin vähän evästä auringonpaisteessa. Maunokin sai maistaa patonkia. |
 |
| Sitten jäälle tallustelemaan. |
Kun keskutan ihmismäärä (joka ei siis ollut suuren suuri) ja koiran hihnassa pitäminen alkoivat tympäistä, hyppäsimme autoon ja suuntasimme kotirantaan.
 |
| Vapaana juokseva mäyris, onnellinen mäyris. |
 |
| Emäntäihminen ja nakkikoira neuvottelevat kotiin lähdöstä. |
Autolla liikuttaessa rantaan tullaan mäkeä, joka on mutkainen ja peilijäässä. Isäntäihminen pääsi tekemään päivän hyvän työn, kun täti-ihminen ei päässyt autolla mäkeä ylös. Isäntäihminen puikkoihin ja pikkunissani vauhdilla ylös jäistä rinnettä. Autolla rantaan ei ole enää vähään aikaan asiaa.
Mauno oli tästä retkestä ja jännittävästä autoepisodista niin poikki, että se nukkui koko illan kuorsaten tuolissaan. Jo koiraa hankkiessamme tiesimme, että sen tulisi kulkemaan mukana joka paikassa, mihin nyt vain koiran voi viedä. Nyt olemme oppineet myös suunnittelemaan puuhiamme koiran mukaan: Ei välttämättä lounasta ravintolassa, vaan piknik ulkona. Ei baari-iltaa, vaan peli-ilta ystävillä, jotta koirakin voi olla mukana. Ei huonoa omaatuntoa kotona yksinään odottavasta koirasta, vaan iloa ulkoilusta ja puuhastelusta.
Iloista alkavaa viikkoa kaikille!
4 kommenttia:
Kauniita kuvia, teillä on ollut ihana pyhäpäivän retki!
Mirkkukin kulkee mukana mahdollisimman moneen paikkaan. Yllättävän helposti asioita ja menemisiä pystyy järjestelemään koiraihmisenä. Mäyräkoira tuntuu olevan varsin helposti mukaan otettava. Mirkku nukahtaa autoon melkein heti, kun auto lähtee liikkeelle. Siksi on helppo lähteä ajelemaan. Ja mentiinpä minne tahansa, perillepääsy tuntuu olevan Mirkulle aina yhtä iloinen asia!:)
Ollikin rakastaa autoilua.
Kyllähän nuo menot meilläkin yritetään järjestää siten, että koira pystytään ottamaan mukaan.
Mielelläni näkisin Suomessakin keski-eurooppalaista suvaitsevaisuutta, jolloin koirat olisivat osa yhteiskuntaa ja tervetulleita ravintolaan ja kahviloihin. Viime kesänä olimme Leipzigin keskustan sisägalleriakadulla pienessä viini-kahvibaarissa. Sinne tuli nainen koiran kanssa ja tarjoilija kiikutti koiralle vesikupin ennen kuin nainen ehti edes tehdä omaa tilaustaan.
PS. Kiva, kun sulla ei ole kommentoinnin sanavahvistusta. Se on nykyään niiiiiin ärsyttävä :)
Mirkku, kiitos kiitos, kuvat ovat isäntäihmisen ottamia :) Mauno on myös sujuva autoilija ja odottelee autossa kiltisti kauppareissun tai muun piipahduksen ajan. Ja olet oikeassa tuossa, että mäyris on kätevä ottaa mukaan: Pientä ja matalaa koiraa jaksavat nekin, jotka eivät muuten koirista niin välitä.
Olli, olen samaa mieltä tuossa suvaitsevaisuusasiassa! Täällä on koirilta kielletty esimerkiksi toreille meno, joten kahvit toripöydässä koira jalan juuressa odotellen aiheuttaisivat vähintäänkin murhaavia katseita, ellei sitten torikahviloiden henkilökunta kieltäytyisi kokonaan tarjoilemasta. Ei olla vielä päästy testaamaan!
Ja itseänikin häiritsi se sanavahvistus, ihan hyvin on onneksi pärjätty ilmankin :)
Lähetä kommentti