Poika on tullut kotiin!

Aamupäivästä Mauno ja morsio tulivat tänne meidän kotiin, ja puolen tunnin sisällä homma oli hoidossa ja pennut toivottavasti laitettu aluille. Mauno vinkui ja kaipasi morsion perään mäyräkoiramaisella tarmolla, mutta lopulta väsy vei voiton ja siitä eteenpäin nakkikoira on vetänyt unta palloon. Ja syönyt hieman, sillä ruoka ei ole vieraassa paikassa ja jännittävien touhujen lomassa maistunut.

Unia isäntäihmisen kainalossa.

Jos nyt eletään siinä uskossa ja toivossa että pennut ovat saaneet alkunsa, on meillä muutaman kuukauden päästä edessä suuri ongelma. Ongelman nimi on kaljumahaiset, töpötassuiset ja pyöreäkuonoiset mäyräkoiravauvat, joissa virtaa Maunon verta ja ranttaliutta. Pentuja on tietysti mentävä katsomaan, mutta kuinka tulla takaisin kotiin ilman yhtä niistä? Maunon pentuajat ovat tuoreessa muistissa, ja se on hyvin monin tavoin pentumainen vielä itsekin. Kenties olisi plussien ja miinuksien paikka, vaikka tiedän, että tätä listaa tulen kelaamaan ja täydentämään mielessäni vielä monet, monet kerrat...

Koirakaverin plussat:

+ Maunon ei tarvitsisi koskaan olla yksin

+ Maunolla olisi leikkikaveri, eikä se olisi niin vaatelias viihdyttämisessään

+ Maunon ruokahalu ja itsetunto luultavasti kasvaisivat

+ Mauno pääsisi toteuttamaan laumakäyttäytymistä

+ Kaksi samanrotuista koiraa on vain niin hauska yhdistelmä monin tavoin!

Vastustamaton pieni töppöjalka.

Koirakaverin miinukset:

- Pentuajan pissailut ja puremiset, varsinkin talvipennun sisäsiistiksi opettaminen

- Kahdesta koirasta on tuplaten huolta

- Kallis vakuutus, kertaa kaksi

- Hoitoon viemisen hankaloituminen

- Lenkkeilyn hankaloituminen

- Mahdolliset huonojen tapojen kertaantumiset, kun koirat yllyttävät toisiaan

Minulla ei ole koskaan ollut kahta koiraa yhtaikaa, joten senkin takia kaksi koiraa tuntuu suorastaan utopistiselta vaihtoehdolta. Yhdestäkin on jo iso vaiva ja huoli! Onneksi miettimisaikaa on vielä runsaasti. Tai mistä sitäkään tietää, että onnistuiko astutus ylipäätään. Odotellessa voi haistella Maunon päälakea ja ihmetellä, miten iso ikävä viikossa kerkesi tulla!