keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ohituskaistalla edelleen.

Kiitos taas näin alkuun osallistumisesta edelliseen postaukseen! Mukavaa kun jaoitte kokemuksianne, taitaa olla niin että aika monella on jotain pientä sanomista ohittamisessa. Välillä tuntuu, ettei koiran kanssa kohtaamistaan ongelmista saisi oikein puhua: Siinähän tunnustaa omat puutteensa koiran kouluttajana ja johtajana.

Meillä herkut eivät noissa kohtaamistilanteissa auta. Mauno on muutenkin sellainen, että jännittyessään ei huoli herkkua, vaikka sen tunkisi suoraan suuhun. Tämän olen huomannut myös näyttelyissä, varsinkin jos odottelua ja näin ollen herkkujen syöttöä on ollut paljon. Loppuajasta Mauno ei enää huoli herkkua, tai ainakaan niitä herkkuja, joita meillä on ollut testissä. Onko kellään muuten kokemusta kivipiirasta, jonka olen kuullut olevan the-ultimate-treat? 

En keksinyt mitään järkevämpääkään kuvitusta, joten olkaa hyvä, epäterävä, piinattu nakki.
Meillä epävarmuuden taustalla lienevät jonkinasteiset, kommenteissakin esiin tuodut johtajuusongelmat. Koska Mauno on niin monesti saanut kutsumattoman, irrallaan olevan koiran luokseen, on se todennut, ettei emäntäihminen pysty hoitamaan toisia koiria loitolle tarpeeksi tehokkaasti. Ainoa keino on puolustaa itse itseään. Mauno ei siis räyhää kurkku suorana jo metrien päästä, vaan tempoo hihnassa vieraan koiran ohi ja rähähtää siinä vaiheessa, kun ohi on jo melkein menty. Isommille koirille se ei yleensä räyhää ollenkaan, vaan kiertäisi ne mieluiten mahdollisimman kaukaa. Kielii egoilusta yhdistettynä epävarmuuteen, ei voi mitään.

Mauno ulkoilemassa viime talvena.
Loppuun vielä aiheeseen liittyviä iloisia uutisia :)! Kävimme isäntäihmisen kanssa ostamassa Maunolle lenkitystä varten vinkuvan pienen lelun. Testasin lelua eilen ja tulokset olivat kuin olivatkin positiivisia! Lenkkeilijä sai juosta läheltä ja Mauno pysyi löysällä hihnalla vieressä, kun vinguttelin lelua kädessäni. Samoin jonkin matkan päässä menevästä paimenkoirasta Mauno kiinnitti huomionsa leluun, eikä siis jäänyt tuijottamaan ja tempomaan toisen perään.

Tänään ohitimme jälleen colliekaksikon löysällä hihnalla lelun avulla. Välimatkaa oli toki runsaasti, mutta parempi aloittaakin helpommista tehtävistä. Kenties olemme löytäneet sen viisasten kiven, jonka avulla saisimme edes toisinaan ohitukset onnistumaan. En usko hetkeäkään että vielä tässä vaiheessa ohittaisimme ketään onnistuneesti kapealla tiellä edes lelun avulla, mutta jostain on hyvä aloittaa. Suosittelen!

Tsemppiä kaikille ohitusongelmiin ja hatunnosto niille, jotka ovat jo mahdolliset ongelmansa selättäneet!

8 kommenttia:

Jalo kirjoitti...

Kivaa, että vinku toimii! Kivipiiraa ollaan kokeiltu, ei kelpaa. Sen sijaan kaverikoiran emännän keittämät sianmaksapalat aiheuttavat suurta huumaa herra koirassa. Mutta joo, sama täällä, jos "vastustaja" ehtii liian lähelle, ni namit ei todellakaan nappaa vaikka suoraan suuhun koittais tunkea. Pitäis vaan ennakoida aina kun mahdollista ja kai se ajan kanssa, kontaktin saaminen häiriöhetkelläkin sitten helpottuu.

Tsemppiä treeniin!:)
t. Jaltsa & mammansa

MarMa kirjoitti...

Täällä taas pidetään kivipiirasta tosi paljon. Sillai niitä onnistumisia saa, kun ohittaa turvallisen matkan päästä koirakon. Ei tule turhautumista omistajalla eikä koiralla, kun homma ei heti toimi. Raisa tervehtisi kaikki jos se saisi itse päättää. Kaipa sekin siihen hillittömään vetämiseen liittyy. Kun mennäänki omistajan ehdoilla niin ei se sitten olekkaan niin helppoa. Tuloksia kumminki tulee pikku hiljaa niin toivoa ei olla menetetty :)

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Meilhän on toi sama ohitusongelma. Ollaan oikeen otettu yksityistuntejakin sitä varten.

Tota vinkulelua tarvii meijänkin koklata. Kyl se, Mauno, tästä viälä hyväks muuttuu!

Johanna kirjoitti...

Kivipiiraa olen antanut raakana ruoaksi, hyvin maittoi. En edes ajatellut, että se olisi jotenkin erityistä herkkua, vaan ostin vain "jotain lihaa" Iinekselle eläinkaupasta. Taitaa ohittaminen olla vähän erilaista nartun kuin uroksen kanssa, niin en oikein osaa sanoa siitä enempää. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä lenkeille!

Mirkku Mäyräkoira kirjoitti...

Hei loistavaa, että viisastenkivi on löytynyt! Meillä ei ole (koputan puista päätäni) tuonkaltaisia ongelmia joten en osaa neuvoa asiassa. Lähetän vaan hurjasti tsemppiä ja toivon, että vinkulelusta löytyy pitkäaikainen apu!:)

Kaunis Nelli kirjoitti...

Meillä ei varsinaisia ohitusongelmia ole ollut mutta otan kuitenkin aina välillä lenkille mukaan namipaloja ja sitten harjoitellaan.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Kivipiiraa meillä annetaan 'sisäelinpäivänä' maksan kanssa :) Kuivattuna en ole antanut, vaan meillä ovat palkkana aina kuivatut naudan mahalaukkupalat. Kuivattu maksa on meillä se ultimate herkku :)

Ohitukset, ohitukset, ohitukset...epäilenpä etteivät tule meillä onnistumaan ikinä. Täällä ei myöskään mikään tarjottava kelpaa silloin kun tilanne on riittävän jännittävä: Alphonsella eläinlääkäri esim. tai sitten jokin vastaantuleva uros, jolle pitää räjähtää...

Liisa kirjoitti...

Jalo, uusimmassa postauksessa lisää vinkulelutaktiikasta! Ilmeisesti kun kierrokset tarpeeks kohoaa, niin namit ei enää maistu. Onneksi molemmat herrat on pienikokoisia ja helposti hallittavia.

MarMa, meilläkin mennään parempaan päin ja kyllähän se luo toivoa, että vielä jonain päivänä ohitetaan löysällä hihnalla :) Kivipiiraa täytyy testata!

Myrsky+Tuisku, suosittelen, ainakin jos lelut muussa yhteydessä innostaa! Kantsii pitää se lelu sellaisena, ettei sillä leikitä muutoin kun ohittaessa, niin mielenkiinto säilyy :)

Johanna, vaikuttaisi tosiaan, että uroksilla on näitä ohitusprobleemia enemmän. Vai kummalla se ongelma on, koiralla vai omistajalla?

Mirkku, kiitokset tsempistä! Vaikuttaisi siltä, että lelusta on meille iso apu :) Olisinpa ymmärtänyt käyttää sitä jo aikaisemmin!

Nelli, taitoa on hyvä ylläpitää, kun se kerran on olemassa :) Vaikuttaa vähän siltä, että urokset on herkempiä räyhäämään kuin tyttöset. Ego vaatii ;)

Maria, kiitos vinkistä, kuivattu maksa menee meilläkin kokeiluun :) Tosin äsken revittiin riemua meetwurstista sen verran, ettei meinannut treeni onnistua kun meni häsläämiseksi. Wursti on huono palkka pidemmällä tähtäimellä, kun on niin suolainen, ei siis yleensä sitä käytetä :)

Räyhääkö teillä molemmat ja tuntuuko että ne lietsovat toisiaan? Tätä olen miettinyt, kun koirakaveri on pyörinyt mielessä. Kaksi isoa egoa hihnassa tempomassa, puuh..