maanantai 20. elokuuta 2012

Räyhänakki

Mauno nakkilainen on ollut meidän koiramme nyt jo hiukkasen yli vuoden. Olemme olleet isäntäihmisen kanssa vastuussa sen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, ja onnistuneet pitämään karvan kiiltävänä ja kaikki ruumiinosat koirassa tukevasti paikallaan. Yhdessä asiassa olemme kuitenkin räikeästi epäonnistuneet ja se on lenkillä toisten koirien kohtaaminen. Nyt käsissämme on stressaava ongelma nimeltä räyhänakki.

Pahaa-aavistamatonta uhria paikantamassa.
Maunolla on kautta aikojen ollut vaikeuksia kohdata lenkillä muita koiria. Pentuna se pysähtyi niille sijoilleen tai kiersi vastaan tallustavan lajitoverin mahdollisimman kaukaa. Erään kerran Mauno oli irti, kun yllättäen metsän siimeksestä tupsahti vastaan jokin oikein kiltin ja vaarattoman oloinen koirulainen. Mauno käänsi pitkän nenänsä vastakkaiseen suuntaan ja otti niin kutsutut ritolat. Emäntäihminen loikki tietenkin perässä pöpelikköön.

Nyt, kun Mauno on kypsässä 14 kuukauden iässä, se on päättänyt kohdata muut rähisten. Kaikille se ei räyhää, mutta jotkut, aivan viattomatkin yksilöt, saavat niskaansa raivoisan räyhäkonsertin. Noloa, raivostuttavaa ja hankalaa. Missä on menty pieleen?

Hullunkiilto silmissä.
Kun toinen koira tallustaa vastaan, Maunoa eivät kiinnosta herkut, lelut tai rapsutukset. Katse nauliutuu kohteeseen ja koko keho jännittyy. Yleensä hakeudun suosiolla niin kauas, että Mauno saa katsella ohittavaa koirakaveria rauhassa. Silloin se ei myöskään rähise. Tämä on kuitenkin hankalaa ja kaikille olisi tietysti helpompaa ja sujuvampaa, jos Mauno voisi ohittaa toisen koiran myös alle viiden metrin päästä.

Jos jollakulla on täsmävinkkejä ongelman ratkomiseen, niitä otetaan mielellään vastaan. Nimimerkillä Sujuvasta lenkkeilystä haaveileva, ei se kahjon mäyräkoiran ulkoiluttaja.

6 kommenttia:

Amati kirjoitti...

Tuntuipa tutulta kuvauksesi lenkkeilystä Maunon kanssa. Meillä on 1 v 4 kk -ikäinen islanninlammaskoirauros, jolla "urho-kausi" alkoi loppukeväällä. Olen toteuttanut seuraavanlaisia ohjeita vaihtelevalla menestyksellä: Mennään sopivaan paikkaan odottamaan ohikulkevia koiria ja kun sellainen on näköpiirissä aletaan pikakiväärin lailla syöttää omalle räyhärille herkkuja. Tärkeää on pitää aluksi riittävän pitkää välimatkaa räyhäyksen kohteeseen, ettei koira ehdi kiihdyttää itseään korvattomaan tilaan. Kun sietokyky vähitellen toivottavasti lisääntyy, voi välimatkaa pikku hiljaa lyhentää. Manööverin tavoitteena on tehdä toisen koiran näkemisestä positiivinen juttu. Tätä sitten toistetaan ja toistetaan ja toistetaan. Kuulostaa aika yksinkertaiselta, eikö? Kokemuksesta tiedän, että varsinkaan kaupunkiympäristössä se ei välttämättä sitä ole, sillä ns. hallittuja onnistuneita ohituksia on joskus aika haasteellista saada aikaiseksi. Itse olen hakeutumassa koirakouluttajan järjestämälle ohituskurssille, josta toivon saavani lisää työkaluja murkkuikäisen uroskoiran remmiräyhäilyn poiskitkemiseen. Tsemppiä teille harjoitteluun!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Myrsky: Täällä toinen räyhänakki ilmoittautuu. Tää on siitäkin ikävää, kun mä pelottelen tota pikkuveli Tuiskua samalla. Se kun on muutenkin säikky.

Me jäädään kuulolle, jos joku kääntää sitä viisasten kiveä ja antaa yleispätevän neuvon.

Mirkku kirjoitti...

Tähän samaan aiheeseen aioin juuri tarttua meidän blogisa.
Eipä nimittäin ole viisasten kiveä meilläkään, sen sijaan täältäkin löytyy ärsyttävä haukahtelija.
Meillä tämä ihmeellinen haukkumisjuttu alkoi vasta pari kuukautta sitten, siinä Mirkun 1-vuotispäivän tienoilla.
Nyt Mirkku ilmoittaa aina ja kaikkialla, että "Mirkku on saapunut".
Voi, kunpa jollakin olisi vinkkejä tähän haukkuasiaan.

Kaunis Nelli kirjoitti...

Nelli haukkuu "ihan keskenään" jos se on pitkällä fleksin kanssa. Jos sen pitää lähellä niin haukkuminen on vähempää. Tosin remmiräyhääjä se ei ole, se on kiinnostunut muista koirista.

Mai on lähtenyt Bassen kanssa kurssille: http://myymimaikku.blogspot.fi/2012/08/koululainen.html

Liisa kirjoitti...

"Mukavaa", että muillakin on havaittavissa räyhänakkiongelmaa!

Amati, meilläkin on ollut herkkuja välillä mukana, mutta nopea pitäisi olla: Heti, kun Mauno huomaa lajitoverin, eivät herkut enää maistu. Tuo ohjaukseen meneminen kuulostaa hyvältä idealta, toivottavasti meilläkin olisi joskus sellaiseen mahdollisuus.

Myrsky, toivottavasti et innosta sitä pikkuveikkaakin rähistelemään, sitten teillä on oikein räyhäkuoro kasassa! Ehkä se sulla liittyy siihen, että haluut vähän niinkuin suojella veikkaa siinä samalla? Vai mitä luulet?

Mirkku, meillä ei haukuta ihan noin usein (aina ja kaikkialla), vaan joissain ihan ennakoimattomissa tilanteissa. Mutta samassa iässä alkoi tosiaan Maunonkin äänenkäyttö, liittynee siis jotenkin tuohon nuoruusikään. Onko teillä haukkuminen vihaista vai enemmänkin vaan sellaista muuten vaan haukahtelua?

Nelli, Mauno taas ei haukuskele muuten vaan, sen räihnöissä ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Epävarmuudesta tänä ongelma johtuu meidän tapauksessa hyvin varmasti, teillä Nelli vissiin vaan ilmaisee itseään äänekkäästi :)? Kiitos myös linkistä, menen heti lueskelemaan!

Tähän loppuun vielä, että äsken aamulenkillä ohitimme hurjasti räyhäävän paimenkoiran hipi hiljaa, mutta kaukaa kiertäen. Ilmeisesti Maunoa siis jännittää muut koirat, ja kun se ei muutakaan keksi, niin rähisee sitten, jos ei pääse omasta mielestään turvallisesti ohi.

arskaS kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.