tiistai 25. syyskuuta 2012

Liian tollo mäyräkoiraihmiseksi?

Emäntä kuvitteli tänään olevansa mäyräkoiraa viisaampi. MIKÄ ERHE!

Maunolla on itseaiheutettu emäntäihmisriippuvuus. Emäntäihmisen eli minun huomion(i) pitäisi olla koko ajan kohdistettuna herra von mäyräkoiraan, ellei hän sitten satu olemaan tupsluureilla. Tänään päätin pysyä vapaapäivän kunniaksi tiukkana, ja aamulenkin ja mäyräkoiralle piilotetun härkäpuikon jälkeen keskityin kahvikupposeen ja hyvään ystävääni photoshoppiin.

Mauno mäyräkoira etsi ja löysi härkäpuikon, söi sen ja alkoi tuijottaa emäntäihmistä, eli minua, vaativasti. Mitä leikitään? Mitä nyt tehdään? Kun vastausta ei kuulunut, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä. Pahaa-aavistamattomana uppouduin käsien, näppäimistön, silmien ja näytön väliseen pyhään nelinäisyyteen, enkä ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa reagoida huoneesta poistuneeseen nakkieläimeen.

Useamman hetken pahaenteinen hiljaisuus herätti minut transsista, ja tajusin lähteä katsomaan, mitä töllöntöitä mäyräkoira mahtaa puuhata. No mitäpä? Sohvalla kiltisti pötköttävästä läppäristä oli purtu johto poikki, samoin läppäriin liitetystä hiiriparasta. Kyseinen läppäri tönöttää sohvannurkassa aina, eikä Maunolle ole yksin kotona pönöttäessään tullut pieneen mieleenkään koskea koko kapistukseen. Nyt, kun emäntäihminen julmasti eväsi huomion ja leikittämisen, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan, minne suunnata ja mitä tekemään. Mitä neroutta! Mikä evil master plan!

Mäyräkoira 1 - emäntäihminen 0. Välirauha on julistettu, mutta leikitystä ei heru vieläkään. Katsotaan, mitä seuraavaksi tuhoutuu. 

7 kommenttia:

Aikku kirjoitti...

Mauno, sää oot mies. Määkin yritän aina monella keinolla herättää ihmisen huomion ja parhaiten sen saa puuhastelemalla hiljaa. On se ihminen vaan kumma tapaus.

Laura ja Mauri kirjoitti...

keh heh, pakko kompata Ollia ja todeta että Maunolla on ihan aidon mäyräkoiraMIÄHEN otteet, hyvä Mauno!

Mun matte ei enää edes elättele luuloja siitä, että pärjäisi mäyräkoiralle tahtojen taistossaa, mutta se onkin käynyt Maurikoulua jo 10 vuotta. Eli lohtuna sulle Mauno, että oppii tommonen vähän kovapäisempikin tapaus tavoille, kun jaksaa pysyä kovana. t. Mauri-setä

Jalo kirjoitti...

Aahhahhaa!:D Muistuipa mammalleni mieleen ajat, jolloin protestoin tylsää arkea pureskelemalla poikki johdon jos toisenkin, parit kengät ja kirjat ja mitä noita nyt oli. Tein kyllä sitä vaan ollessani yksin, puol tuntiakin riitti esimerkiks yhden rottinkikorin tuhoutumiseen.

Kyllä se emäntäväki oppii aktivoimaan ja huomioimaan arvon koirakansalaisen, kun koira vain riittävän monesti nakertamisillaan osoittaa tarpeensa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mauno kuule - jätä noi johdot rauhaan kun seuraukset voi olla ikäviä. Esim. lenkkarin nauhat on turvallisempia toisin niissä on aivan liian vähän hommia, niitä pitää purra poikki useampia...

Mirkku kirjoitti...

Ei ole tyhmyyttä joutua mäyräkoiran jekuttamaksi. Se on luonnonlaki - ihminen häviää aina, kun vastassa on mäyräkoira!:)

Johanna kirjoitti...

Juu, niinhän sitä käy. Minäkin havahduin tuosta pyhästä nelinäisyydestä, kun eräs tietty pötkylä puri nettijohdon poikki.

Liisa kirjoitti...

(Osa kommenteista on osoitettu suoraan Maunolle, joten vastattakoon niihin Maunon mietteillä :)

Olli, meillä toi on vähän kakspiippunen juttu, meinaan että meillä mamma kyllä huomioi myös jos vingun korkealta ja tauottomasti tarpeeks pitkään. Sohvan puremiseen ja raapimiseen se reagoi myös, siks mä yleensä puraisen sohvasta, jos mamma ei heti tajuu, että mulla on asiaa. Toi hiljaa puuhastelu on mulla käytössä vaan sillon jos oon oikeesti suuttunu.

Mauri, mun mamman lapsuudenkodissa oli mäyräkoira, joka oli kuulemma paljon pahempi tapaus kun mä. Mut onneks mamma ei muista niitä aikoja enää niin tarkkaan, niin sitä on helppo välillä höynäyttää!

Jalo, mä en yksin ollessa puuhaa oikein mitään, musta se on niin kurjaa kun hylätään. Sillon kyllä raivoon, kun ovessa olevasta luukusta ruvetaan tunkemaan tavaraa sisään. Hitto miten röyhkeetä! Mamman oon saanu koulutettua jo aika hyvin, mut isäntäihmisen kanssa on vielä tekemistä. Sitä mä en ees yritä ärsyttää, mammalle vaan vingun ja kiusaan.

Nelli söpöläinen, purin sen johdon siksi poikki, kun mamma on joskus ennemmin siinä läppärillä kun leikkii mun kanssa. Kyllä mä aina tarkistan, ettei johto oo seinässä kiinni.

Mirkku, ehkä fiksut ihmiset ottaa kilttejä koiria, ja me hieman masokistiset luonteet sitten niitä mäyriksiä ;)?

Johanna, jep, tämä oli meillä tosiaan nyt kolmas läppärin piuha. Menisivätköhän ne kotivakuutukseen, jos niitä kertyy riittävästi?