"Jälki" ja Nakki maalaismaisemissa

Mauno varmaan luulee pian, että sen nimi on Nakki, koska kutsumme sitä siksi niin usein. Mutta onhan se nyt sellainen Nakkero, että kakkosnimi pääsee lipsahtamaan suusta lähes joka kolmannella kutsuntakerralla.. Vai mitä sanotte alla olevasta kuvasta?

Nakkikoira.

Tällaista "koiranelämää" Mauno viettää... Siis silloin, kun malttaa pötköttää paikoillaan. Isäntäihminen piti rajata kuvasta tunnistamattomiin, mutta voin kertoa, että asento oli samankaltainen.

Tänään piipahdimme isäntäihmisen sukulaisissa maalla auttelemassa työjutuissa, kun isäntäperhe oli lomailemassa. Tein kotona vahvaa lihalientä mielessäni jälkiharjoitus. Verellähän jälki perinteisesti vedetään, mutta a) en ehtinyt kauppaan, b) verivana valkoisella pihamaalla voisi olla lomalta palaajille järkytys? Voin kertoa, että lihaliemijälki ei toiminut alkuunkaan. Mauno ei ollut kiinnostunut. Se haistoi jäljen päässä odottavan Cesar-herkun jo kaukaa, eikä seurannut jälkeä ollenkaan. Jos tähän on jollain vinkkejä, niin ne vastaanotetaan mielellään, sillä tavoitteena olisi yrittää tätä jälkihommaa huomenna uudestaan.

Vaikka jälki ei kiinnostanutkaan, löytyi pihalta kaikkea muuta mielenkiintoista!

Mielenkiintoisia hajuja (ei lihaliemijälki).

Aurinkoisia maisemia.

Lumihankia.

Pallo!

Pihalle ilmestynyt maalaiskoira.

Viimeeksi mainittu ja kuvattu oli Maunosta ihan kiva kaveri, mutta siinä vaiheessa, kun teininakki painoi beaglen maahan selälleen, katsoimme parhaaksi siirtyä sisätiloihin. Röyhkeäksi muuttunut tuo meidän nuori koirapojumme!

Koska maalla on mukavaa, menemme sinne huomenna uudestaan. Katsotaan mitä mukavaa silloin keksitään :)

Ulkoilua ja ulkoasun muutoksia

Töistä taukoillessa on hyvää aikaa muokata esimerkiksi blogin ulkoasua. Ja ulkoilla koiran kanssa.

Aurinkoinen metsä + pikkuinen pakkanen = Täydellinen aamulenkki

 Nyt emäntäihminen palaa animoinnin pariin. Ja sitten taas lenkille. Leppoisaa loppuviikkoa!

Unbreakable Kong versus Nakkikoira

Kong 0 - Nakkikoira 1

Hyvin palvellut pikkukongi kohtasi matkansa pään. Onneksi jäljellä on vielä kokoa isompi versio.

Vapaa viikonloppu

Emäntäihmisellä on pitkästä aikaa kokonaan vapaa viikonloppu, joten pieni perheemme päätti tehdä jotain mukavaa yhdessä. Lähdimme ystävien kanssa jään yli saareen nuotiolle makkaran (ja soijanakkien) paistoon. Mauno oli tietysti mukana nauttimassa aurinkoisesta päivästä!

Lentävä nakkikoira! Ja taustalta hieman hutiloiden hävitetty auto :D

Mauno avusti ahkerasti sytykkeiden teossa.

"Nakkia? Minulleko?!"

"Tästä mä tykkään, tänne mä jään!"

Retken jälkeen koiramäyrä on käyttäytynyt leppoisasti, sanoisinko jopa flegmaattisesti. Uni on siis maistunut ja leppoisa lauantai jatkuu kohti illan kohokohtaa, eli Putousta. Emäntäihmisen suosikki on Jani-Petteri. Haittaaks se?

Ranttalipäiviä

Päivät vaihtuvat toistensa kaltaisina. Onneksi pakkanen laski vihdoin ja viimein, eikä ulkoilu ole enää niin tuskaista. Mauno on päässyt leikkimään koirakavereiden kanssa, kun nekin tarkenevat taas ulos. Eilen leikkikaverina oli Veeti, Maunosta vähän vanhempi villakoirapoika. Pojilla oli tosi kivaa kirmaillessa ympäri metsää. Veeti meni karkuun ja Mauno jahtasi, mikäs sen mukavampaa. Välillä kaivettiin yhteistä kuoppaa tai syötiin keppejä.

Maunon miehekkäät ulkoilukamppeet: Mintunvärinen panta ja pinkki fleksi.

Hammasoperaatiosta paraneminen kävi nopsasti, vielä samana iltana Mauno alkoi pureskella luita ja oli muutenkin normaali, ranttali itsensä. Ikenetkin parantuvat hyvin eivätkä ole juuri vuotaneet. Jouduin tosin toteamaan, että toisin kuin kuvittelin, vakuutus ei korvaa euron euroa hammasoperaatiosta :( Mutta pääasia, että koiran suu on nyt sellainen kuin pitääkin.

Terveisiä hammaskeijulle!

Ihan alkuun, kiitos kaikille jotka kertoivat kokemuksista ja tsemppasivat hampaidenpoistoasiassa! Tätä bloggailu on parhaimmillaan ja tämä kokemuksien jakaminen on yksi niistä syistä, miksi päätin perustaa blogin koiranpennulle.

Tällä hetkellä potilas nukkuu vilttien alla nojatuolissaan autuaan tietämättömänä maailman menosta. Kerron nyt ihan vaihe vaiheelta mitä lääkärireissulla tapahtui, jos joku joskus myöhemmin lukee tätä viedessään omaa koiraansa vastaavanlaiseen operaatioon. Muut voivat halutessaan hypätä suoraan lopussa oleviin kuviin :)

Saavuimme tutulle eläinlääkäriasemallemme hyvissä ajoin, jotta Mauno kerkesi vähän nuuskutella ja ihmetellä, ennen kuin mitään erikoista tapahtui. Punnituksessa Mauno painoi 10,7 kiloa, eli paino tuntuisi asettuvan tuohon vajaaseen yhteentoista kiloon ainakin tällä hetkellä. Hetken aikaa odoteltuamme pääsimme eläinlääkärin huoneeseen, jossa lääkäri katsoi mistä hampaista oli kysymys ja antoi Maunolle rauhoittavan pistoksen. Mauno ei tästä piikistä tuumannut mitään, ei siis vinkaissut tms. Tämän jälkeen otin Maunon syliin ja istuskelin huoneen nurkassa sen aikaa, että koirulainen nukahti. Nukahtamiseen meni ehkä pari minuuttia.

Kun Maunolainen oli unten mailla, nostin sen takaisin pöydälle. Lääkärin avustaja ajeli hieman karvoja Maunon etujalasta ja laittoi sille tipan. Tämän jälkeen nukkuva hauveli kannettiin toiseen huoneeseen. Minä jäin huoneen ulkopuolelle odottelemaan, mutta ovi oli auki ja pystyin samalla juttelemaan eläinlääkärin kanssa. Lääkäri oli ihmeissään, koska poistettavat hampaat olivat aivan kokonaisia, eli juuri ei ollut lainkaan haurastunut tai "syöpynyt" (mikä lieneekään oikea termi).

Poistetut hampaat.

Ylemmästä kuvasta sitä ei kunnolla huomaa, mutta toisessa hampaassa juuri oli myös jännästi mutkalla, enkä usko että se olisi mitenkään voinut tippua itsekseen. Ihan hyvä siis, että päädyin hampaiden poistamiseen eläinlääkärin toimesta. Vasemmanpuoleisesta hampaasta näkee, mikä osa hampaasta oli suussa näkyvissä ja miten pitkä juuri on. Nämä hampaat sijaitsivat siis heti yläkulmureiden etupuolella ja niiden viereen oli kummallekin puolelle kasvanut jo uudet hampaat.

Kummankin poiston jälkeen eläinlääkäri ompeli suuhun pari itsestään sulavaa tikkiä. Sen jälkeen nukkuva lötköpötkö nostettiin patjalle ja kiedottiin vällyihin, ja sitten alkoikin kyydin odottelu. Eläinlääkäri sanoi, ettei herätä Maunoa pistoksella, koska nukutusaine on osa kivunlievitystä. Lisäksi Mauno sai pistoksena kipulääkettä. Muuta kipulääkitystä ei kuulemma tarvita ja tikitkin tosiaan sulavat itsekseen. Hintaa operaatiolle tuli vajaat 200 euroa, josta meidän vakuutuksemme onneksi korvaa noin puolet.

Ison peittokasan alla.

Potilas taju kankaalla. Panta jäi kaulaan, enkä viitsinyt alkaa pujottelemaan sitä pois nukkuvalta koiralta.

Hankalinta tähän asti tässä operaatiossa on ollut nukkuvan koiran siirtely. Mäyris kun tuppaa olemaan niin pitkän mallinen, etteivät kädet meinaa riittää koko kropan tukemiseen. Saa nähdä missä vaiheessa nakki alkaa heräillä ja miten se voi, vinkuuko jne. Hengissä on kuitenkin :)

Ulkoilun riemua ja lääkärireissu.

Mauno on höpsähtänyt! Eilen ja tänään on päässyt lenkille ilman takkia, ja nakkikoira nauttii täysillä. Tänään teimme päivällä tunnin lenkin ja vielä loppumatkasta Mauno jaksoi heitellä itselleen löytämäänsä keppiä ja riemuita siitä, että pitkästä aikaa voi ulkoilla kunnolla. Kun ulkona saa juosta sydämensä kyllyydestä, voi sisällä kuluttaa aikaa köllöttelemällä ja luita pureskelemalla. Sopii hyvin myös emäntäihmiselle.

Sitten muihin aiheisiin. Tänään tein vihdoin ja viimein ratkaisun varata Maunolle ajan hampaiden poistoon. Olen jo pidemmän aikaa seuraillut yläkulmureiden edessä olevia pikkuhampaita, joita on kummallakin puolella kaksi. Vauvahampaat eivät heilutellessa liiku mihinkään eivätkä muutenkaan vaikuta siltä, että olisivat poistumassa jo tilalle kasvaneiden tieltä, joten poistaminen eläinlääkärissä tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Nukuttaminen tietysti hirvittää ja jännittää, mutta toivottavasti kaikki menisi hyvin. Onneksi kyse on aika pienistä hampaista. Toivottavasti poiston jälkeen uudet hampaat asettuisivat oikeille paikoilleen ja pääsiäisen näyttelydebyytissä Maunolla olisi siisti, täydellinen hammasrivistö.

Jos jollakulla on kokemuksia hampaidenpoistosta, niin saa kertoa. Varsinkin nukutuksesta toipuminen kiinnostaa, sillä Mauno joutuu seuraavana päivänä jäämään normaalisti yksin työpäivän ajaksi. Kerron meidän kokemuksista sitten kun toimenpide on ohi, eli loppuviikosta.

Puhutaanko vaihteeksi säästä?

Emäntäihminen alkaa olla harvinaisen kyllästynyt teini-ikään. Ei siis teini-ikäiseen koiraan niinkään, vaan teini-ikään ja sen aikaansaamaan älyttömään käytökseen. Pöllöily ja tolloilu yhdistettynä vähäiseen ulkoiluun (tänä aamuna mittari näytti -30 astetta, tosin asteita oli todellisuudessa ainakin viisi ellei kahdeksankin vähemmän) raastaa sekä koiran että minun hermoja. Onneksi tässä muutaman kuukauden aikana olen tullut kekseliääksi erilaisen puuhailun kehittelyssä. Tänään esimerkiksi rakensin tuoleista tunnelin, jonka läpi Mauno haki lelua uudestaan ja uudestaan.

Eilen ilmasto oli vielä varsin siedettävä ja lähdimme auringon laskiessa ulos. Kamera oli mukana ja ajatuksena oli ottaa kauniita kuvia lumen peittämästä metsästä, kun aurinko sädehtii oksien välistä.. Mutta näiden postauksessa olevien kuvien jälkeen kamerasta loppui akku, joten luontokuvat jäivät toiselle kerralle.

Eilen asteita oli vielä sopivasti ja Mauno lähti omaehtoisesti toteuttamaan lumiauran tehtävää kesken lenkin.

Kuten kuvasta näkyy, takki on nyt hyväksytty ja sen kanssa voi lähes normaalisti möyriä, juosta ja muutenkin tehdä ulkoillessa samoja asioita kuin ilman takkia. Tänä aamuna palelevin osa koiraa tuntuikin olevan tassut, joten tassuvaha menee pikimmiten hankintalistalle. Onko muilla blogisteilla tassuvahakokemuksia?

Huolestunut ilme johtuu kaukana takana tulevasta tiibetinspanielista..

Olin viikonlopun ja alkuviikon kipeänä ja täytyy kyllä antaa Maunolle tunnustusta, sillä se tyytyi yllättävän vähäiseen aktivointiin ja ulkoiluun parin päivän ajan. Lisäksi se pötkötteli onnellisena kanssani sohvalla ja pureskeli hereillä ollessaan aivan omatoimisesti luitaan. Ilmeisesti myös omalla käyttäytymiselläni on vaikutusta siihen, miten Mauno käyttäytyy. Kun aktivointia ei ole niin paljon tarjolla, nakkikin tyytyy ottamaan rennosti. Siinäpä opeteltavaa meille molemmille.