maanantai 15. huhtikuuta 2013

Hellyyden kerjäläinen


Elämää hellyydenkipeän nakkikoiran kanssa; Minne vain menetkin, mitä vain teetkin, sylypaikka on varattu Nakille.

Varsinkin nämä harmaat ja sateiset päivät vaikuttavat Maunoon hellyydenkaipuuta lisäävästi. Mitenkäs teillä muilla?

5 kommenttia:

piipau kirjoitti...

meillä tykättäis olla koko päivä pihalla! mami vaan ei oo samaa mieltä ku pojat on heti niin kurassa :/

Jalo kirjoitti...

Missä ihminen, siellä koira!:) Kyllä koira on paras assistentti asiassa kuin asiassa. Ihmisen työskentelyasennon ergonomisuus koira sylissä onkin sitten ihan toinen juttu :D

Mirkku Mäyräkoira kirjoitti...

Auringonpaiste piristää selvästi koiraakin. Tottakai sateisella säällä tekee mieli syliin - ja sinne pitää silloin ehdottomasti päästäkin, eikös?;)

Kaunis Nelli kirjoitti...

Noin meilläkin. Emännän etäpäivinä pungetaan innokkaasti syliin ja ergonomia vähän kärsii :)

Liisa kirjoitti...

piipau, sama juttu täällä, masupesulle joutuu joka lenkin jälkeen, ja siitä ei Nakki tykkää. Pesun jälkeen on kuitenkin hyvä vetää kuivatushepulit!

Jalo, juu, silloin tällöin joutuu luopumaan esimerkiksi toisen käden käyttämisestä kokoneen tukeakseen nakkipötköä :D

Mirkku, kyllä vaan, meillä pääsee syliin aina paitsi ruokapöydässä ;)

Nelli, mutta mieli lepää nakkiassarin kanssa työskennellessä!