sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

"Voin ottaa iisimmin.."

Maunon ja meidän ihmisten juhannus oli erityisen onnistunut! Perjantaina suuntasimme keskelle-ei-mitään isäntäihmisen harrastuskerholle ja viihdyimme siellä lauantaihin saakka. Fiilistä hieman heilautti molempien takarenkaiden eriaikainen puhkeaminen autosta samalla reissulla, mutta siitäkin selvittiin ja onpahan nyt sellainenkin riesa koettu. Mauno nautti täysillä huomiosta ja vapaana juoksentelusta, pysyi koko ajan tasaisen rauhallisena ja malttoi jopa nukkua.

Miksi kävellä kun juoksemallakin pääsee?
Tämä oli myös siitä historiallinen reissu, että Mauno ei tuhonnut mitään! Se ei purrut poikki yhtäkään hihnaa eikä järsinyt mitään kiellettyä, vaan tyytyi pikaisesti maistamaan ja jatkamaan sitten tutkimuksiaan. Ehkä ikä alkaa sittenkin rauhoittaa pureskeluvimmaa? Voisikohan olla?

Välillä Mauno joutui olemaan hetken kiinni, kun nenän edestä meni esimerkiksi lentokone. Ilme on surumielinen, mutta vastalauseita ei juurikaan esitetty.
Kiinni ollessaankin Mauno jatkoi tutkimuksiaan.
Vielä juhannuksena ei ollut Maunon aika uiskennella. Se kahlailee kyllä kovasti ja menee mielellään veteen, mutta uimista se ei ole uskaltautunut kokeilemaan. Veikkaan, että se ei uskalla, koska ei tiedä osaavansa. Hännän kastumista täytyy myös välttää viimeiseen asti ja häntä sojottaakin vedessä puikkona, visusti vedenpinnan yläpuolella.

Rannalta löytyy vaikka mitä jännää nuuskittavaa.
Lauantai-iltana kävimme vielä ystäviemme mökillä, missä piha oli iso ja nurmikkoinen. Siellä Mauno purki energiaansa juoksentelemalla päättömästi koko sen ajan, kun olimme ulkona! Täysillä grillille, pikavauhtia laiturille, kiitojuoksua saunalle ja sama uudelleen. Tästä seurauksena oli sylissä kiltisti uinuva nakkikoira ja sen päälle vielä kahdentoista tunnin yöunet. Jos Mauno saisi päättää, juhannus voisi olla joka päivä.

Luontokuvaaja on onnistunut ikuistamaan Nakkis Villimus Preerimuksen.
Toivottavasti kaikilla muillakin oli mukava juhannus ja säästyitte kärventyneiltä viiksiltä ja punkin puremilta :) Meillä pientä harmia aiheuttivat itikat, joiden jäljiltä Maunon selässä on kourallinen pieniä paukamia, mutta ne eivät onneksi vaikuta olevan kutisevaa laatua.

5 kommenttia:

maria kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jaltsalandia kirjoitti...

Ootas vaan, nakkikoira kerää energiaa ja ideoita uusia järsintäkohteita varten!;)

Vapaana oleminen on parasta. Sillon kandee käyttäytyä siivosti - eikä karata, niinku mä teen. Koska sit ei oikein enää saa kirmata vapaana, ellei todella olla keskellä ei mitään.

Mun mamma on kuulemma tilannu mulle pelastusliivit. Aikoo niiden avulla kertoa mulle, että mä osaan uida. Voi jösses noita ihmisten ideoita...

Olli kirjoitti...

Viime vuonna olimme mökillä viikon yhteen menoon. Monta päivää Olli jaksoi aamusta iltaan, mutta sitten tuli stoppi ja koira nukkui rantaheinikossa koko päivän.

Itikat syö ja paarmat pörrää, niistä on vaan vaivaa ja kutinaa.

Maunolla on ollut huippua ja yhtä mukavaa kesän jatkoa!

Mirkku kirjoitti...

Utelias pitää aina olla, vaikka olisi kytkettynä mökinnurkkaan!;)

Liisa kirjoitti...

Hö, melkein unohdin vastata näihin :D

Jaltsa, Mauno pysyy periaatteessa vapaana hyvin lähellä, muttei aina anna kiinni. Sen takia sitä ei voi pitää vapaana ympäristössä, missä välitön kiinnisaaminen olisi suotavaa. Joskus tekisi mieli testata sellaista, ettei päästäisi karkuun pinkaissutta koiraa enää ollenkaan lähelle, vaan ajaisi sen aina pois. Luulisi luoksetulon sen jälkeen maistuvan. En vain tiedä, millaisessa tilanteessa tällaista metodia voisi kokeilla? Maunolle pitäisi myös hommata pelastusliivit, ehkä jo huomenna retkeilemme eläinkauppaan niitä sovittamaan :)

Olli, ah, kuulostaa koiran taivaalta tuo kokonainen viikko mökillä. Meillä ei valitettavasti ole sellaiseen mahdollisuutta, höh :( Toivottavasti joskus muutaman vuoden päästä jo olisi! Mahtavat kesän jatkot myös sinne ja rentouttavia mökkireissuja :)

Mirkku, näinhän se on, mäyräkoira - ainakaan Mauno - ei koskaan ole välinpitämätön. Joskus näyttää siltä että se on jo väsähtänyt, mutta kohta touhuaminen taas jatkuu.