maanantai 12. joulukuuta 2011

Todella noloa.

Tässä päivänä eräänä tapahtui jotain todella noloa nakin mallisen koiran kanssa. Nyt häpeä on jo hieman helpottanut. Aluksi emäntäihminen vannoi, ettei enää poistu mäyryläisen kanssa kotoa.

Noh, pohjustukseksi, tässä aivan vieressä on leikkipuisto, jonka vieressä on pieni nurmialue. Olemme jo ihan pienestä asti juoksutelleen Maunoa tässä nurmialueella, koska se on mukavasti suojassa, siitä ei pääse helposti tielle ja lähestyvät ihmiset/koirat (joita äärimmäisen harvoin on) ehtii hyvin huomata. Leikkipuistossa toki on kyltti, joka kieltää koirat, mutta emme tietenkään anna Maunon pissiä tai kakkia lähimaillekaan puistoa.

Erään päivälenkin päätteeksi suuntasin taas Maunon kanssa leikkipuiston viereen mukanani iso pallo. Lapset (vieressä on siis koulu) olivat jo palanneet pulpetteihin eikä ketään näkynyt missään. Laskin Maunon irti ja nakki syöksyikin kiltisti pallon kimppuun. KUNNES... puiston viereistä mäkeä lähti huimaa vauhtia laskemaan lapsi pulkan kyydissä. Mauno ei mitenkään voi vastustaa pulkkia, joten se säntäsi lapsen ja pulkan luo. Tilanteen koko kaameus paljastui, kun huomasin mäen päällä koko joukon lapsia valmiina suihkimaan alas rinnettä. Mitään puresmisvaaraa tai muutakaan ei missään vaiheessa ollut, mutta koirulainenpa ei antanutkaan kiinni! Kaikki ne lapset ja pulkat saivat sen aivan sekaisin onnesta ja se juoksi villisti pitkin ja poikin, emäntä perässä kompastellen. Kaikki nakkimallisen koiran omistajat tietävät, että nakin voi pyydystää vain houkuttelemalla, minkäänlaiset vauhdista kiinniotot tai kimppuun syöksyt eivät näiden liukkauden saukon sukulaisten kanssa tule kyseeseen. Tilannetta ei yhtään helpottanut lasten mukana ollut (opettaja?) joka toisteli mäen harjanteella "Ota se koira kiinni!". Mitähän hän mahdollisesti luuli, että yritin siinä hiki hatussa tehdä??

Demonstraatio villisti pinkovasta nakista. Vauhti on niin huima, että kuvakin meni epätarkaksi.
 Ikuisuudelta tuntuneen taistelun jälkeen sain mäyriksen takaisin hihnaan ja raahasin sen kotiin.Tilanne tuntui siinä hetkessä aivan hirveälle, sillä Mauno ei ole koskaan karannut. Jos se on nähnyt lenkillä ihmisiä tai muita koiria, se on pysähtynyt ja odottanut että kytken sen. Tästä tapauksesta on nyt emäntäihmiselle jäänyt pienoinen kammon poikanen ja nakki on pysytellyt tiiviisti narun jatkeena...

Jos muilla on koiriin liittyviä noloja tilanteita, niin niitä saa ja pitää jakaa vertaistueksi kommenttilaatikkoon tai omaan blogiin. Itsekin googlasin tapauksen jälkeen "nolot tilanteet koiran kanssa". Helpotti :)

6 kommenttia:

Kalevi kirjoitti...

Moi Mauno! Täällä kirjoittelee veljesi Jahkkas Kalevi. Mukava lukea mitä sinulle kuuluu. Aika vauhdikasta elämää teilläkin vietetään! Meillä muuten Kalevin lempipehmokoiran nimi on Ensio, josta ei kylläkään ole enää paljon mitään jäljellä.

Liisa kirjoitti...

No moikka Kalevi ja Kalevin ihmiset! Pystytkö näistä kuvista päättelemään onko veljeksissä yhtään samaa näköä? Ja hauska tuo lelujuttu :D Täytynee nimetä joku lelu Reinoksi niin on sitten koko veljessarja koossa.

Kalevi kirjoitti...

Kyllä näyttää veljekset olevan saman näköiset. Toivottavasti tavattaisiin joskus vaikkapa näyttelyssä tai muualla. Kalevi kun ei päässyt sinne pentutapaamiseen syksyllä, kun oltiin reissussa. Myö asustellaan Etelä-Karjalassa, entäs te?

Liisa kirjoitti...

E-Karjalassa myökin vaikutetaan, n. 20 km kasvattajalta. Olis tosiaan mukava törmäillä jossain, näyttelyissä tai sitten ihan muuten vaan, niin pääsisi vähän vertailemaan veljeksiä ja elämää niiden kanssa :)

Kalevi kirjoitti...

Karjalan mäyräkoirakerho järjestää su 8.1.2012 klo 14 "mäyriskävelyn" Imatralla Lammassaaressa, lähto Kahvila Kolmen Ankkurin pihalta (pakkasraja -10). Myö ollaan menossa tuonne, jospa työkin pääsisitte sinne? Sielläpä sitten tavattais, jos paikalle pääsette.

Liisa kirjoitti...

Kuulostaa kivalta! Laitan ylös, josko vaikka päästäisiinkin paikalle :)