Liian tollo mäyräkoiraihmiseksi?

Emäntä kuvitteli tänään olevansa mäyräkoiraa viisaampi. MIKÄ ERHE!

Maunolla on itseaiheutettu emäntäihmisriippuvuus. Emäntäihmisen eli minun huomion(i) pitäisi olla koko ajan kohdistettuna herra von mäyräkoiraan, ellei hän sitten satu olemaan tupsluureilla. Tänään päätin pysyä vapaapäivän kunniaksi tiukkana, ja aamulenkin ja mäyräkoiralle piilotetun härkäpuikon jälkeen keskityin kahvikupposeen ja hyvään ystävääni photoshoppiin.

Mauno mäyräkoira etsi ja löysi härkäpuikon, söi sen ja alkoi tuijottaa emäntäihmistä, eli minua, vaativasti. Mitä leikitään? Mitä nyt tehdään? Kun vastausta ei kuulunut, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä. Pahaa-aavistamattomana uppouduin käsien, näppäimistön, silmien ja näytön väliseen pyhään nelinäisyyteen, enkä ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa reagoida huoneesta poistuneeseen nakkieläimeen.

Useamman hetken pahaenteinen hiljaisuus herätti minut transsista, ja tajusin lähteä katsomaan, mitä töllöntöitä mäyräkoira mahtaa puuhata. No mitäpä? Sohvalla kiltisti pötköttävästä läppäristä oli purtu johto poikki, samoin läppäriin liitetystä hiiriparasta. Kyseinen läppäri tönöttää sohvannurkassa aina, eikä Maunolle ole yksin kotona pönöttäessään tullut pieneen mieleenkään koskea koko kapistukseen. Nyt, kun emäntäihminen julmasti eväsi huomion ja leikittämisen, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan, minne suunnata ja mitä tekemään. Mitä neroutta! Mikä evil master plan!

Mäyräkoira 1 - emäntäihminen 0. Välirauha on julistettu, mutta leikitystä ei heru vieläkään. Katsotaan, mitä seuraavaksi tuhoutuu. 

MaalaisMauno

Viikonloppuna olimme Maunon kanssa emäntäihmisen mummolassa. Mummola sijaitsee ihan aidosti maalla, keskellä pöpelikköä. Talon takana on pelto, jolla käyskentelee tasaisin väliajoin karhuja. Täydellinen paikka pienelle mäyräkoiralle nauttia vapaudesta!

Nuuuuuusnuusnuus.

 "Mamma please, ei kiinnostaa tää posettelu... Otan tyhjän katseen."

Silakka!

Jäljen päästä löytynyt maksamakkarakääre ja ylpeä jäljestäjä.

Aakea laakea pihamaa sopi mahtavasti helpon jäljen vetoon, kunhan sade hetkeksi taukosi. Mauno selvitti jäljen innolla ja antaumuksella. Jäljen päästä löytynyttä maksamakkarapakettia piti riepottaa pitkin pihaa hyvän aikaa. Oikean jäljen päästä löytyvää sorkkaa ei kuulune riepottaa? Tosin Mauno sai jäljestää vapaana, joten mistään virallisesta suoritteesta ei muutenkaan ollut kyse.

Perjantaina kävimme moikkaamassa koirakaveria ja tänäänkin Mauno pääsi koirakontaktiin, kun törmäsimme lenkillä mukavaan terrierityttöön. Terrieri kyykytti Maunoa 6-0, mutta herrasmiehenä nakki ei ollut moksiskaan. Muuten, mitä rähistelyyn tulee, sitä ei ole enää esiintynyt. Mauno ei ole rähistellyt ainoallekaan koiralle mies(tai nais- tai koira-)muistiin. Ilmeisesti jokaisesta ongelmasta kannattaa kirjoittaa blogiin niin se poistuu kuin itsestään! Ohittamiset eivät kylläkään ole vielä lähelläkään sulavia, mutta ainakin rähjäys on jäänyt pois :) Myös hännänalus voi hyvin, joten meille kuuluu kaiken kaikkiaan tällä hetkellä oikein hyvää! Toivottavasti teillekin!

Mauno loves roskanheittäjät

Meillä on Maunon kanssa yhteinen harrastus, joka on Maunon keksimä. Se on halpa, helppo ja ekologinen harrastus, eikä vaadi matkustamista tai välineistöä. Harrastus on roskien keräily. Mauno nappaa lenkin varrelta roskan hampaisiinsa ja kiikuttaa sen aina kotipihaan asti, jossa minä vastaanotan roskan Maunolta ja tiputan sen piharoskikseen. Tästä harrastuksesta tulee meille molemmille hyvä mieli: Mauno saa kanniskella roskaa ylpeänä ja minä olen hyvilläni, kun luonnosta poistuu pieni pala sinne kuulumatonta muovia.

Mitä Maunon sairasteluun tulee, on se selkeästikin paranemaan päin. Antibioottikuuri jatkuu vielä monta päivää, samoin hännänaluksen suihkuttelu. Vatsa ehti olla jo muutaman lenkin ajan entisellään, mutta äsken lenkillä tuotos oli jälleen lirua... Syyn selvittely jatkukoon. Ystäväni soitti aikaisemmin, että hänen koiransa oksentaa nonstoppina. Tiedä häntä jos täälläpäin on vaikka joku mahapöpöepidempia meneillään?

Reipasta, huoletonta ja sairaudetonta syksynalkua kaikille :)!

Töttöröö.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikö vain? No, tässä nyt kuitenkin vielä joitain sanojakin: Hyeenana huutava ja kiemurteleva nakkikoira, kipulääke, antibiootti, tötterö, villinä leikkivä epäsairas nakki, oksennus ja luimisteleva potilasnakki. Kaikki nämä vain yhden illan aikana!

Anaalirauhanen oli siis tulehtunut ja puhjennut ihon läpi. Sähäkkä tauti, en nimittäin ehtinyt huomata Maunolla ripulin lisäksi mitään oireita ennen lauantaita, jolloin puhkeaminen oli ilmeisesti jo tapahtunut. Nyt meillä on kipulääkitys ja antibiootti, tötterö nököttää tällä hetkellä Maunon pyllyn päällä, ei kaulassa. Maunon mielestä tötterö on nimittäin vieläkin pahempi ja nöyryyttävämpi kapine kuin talvitakki. Antibiootin Mauno oksensi äsken pois, täytyy kokeilla myöhemmin uudelleen tai aloittaa kuuri vasta huomisaamuna.

Kiitos kaikille edellisen postauksen tsemppareille, toivotaan että antibiootti puree ja hännänalus on pian entisellään :)

Harmia hännän alla

HUOM! Teksti sisältää juttuja kakasta ja eritteistä, lukekoon vain ne, jotka ovat sinut aiheen kanssa :)

Nakkikoiran maha meni sekaisin ja sille tuli nipuli (eli mukavammin ilmaistu ripuli). Syystä en ole varma, mutta luultavasti näyttelystä tarttui jokin pöpö tai sitten mäyris on huomaamatta imuroinut jotain sopimatonta lenkiltä. Joka tapauksessa parin päivän ajan lenkillä piti siirtyä usein pöpelikköön luimistelemaan ja tuotos oli lirua. Maunolle oksentaminen on ominaisempi tapa tyhjentää sopimattomat sisällöt mahasta, eikä sillä ole tätä ennen ollut yhtä kakkausta pidempää nipulia kertaakaan. Sisälle ei vahinkoja tullut, joten en pitänyt nipulia mitenkään kovin vaarallisena vaivana.

Eilen lauantaina Mauno meni hoitoon, kun emäntä- ja isäntäihminen lähtivät juhlimaan ystävien häitä. Vain pienen hetken hoitoonviemisen jälkeen sain puhelun; Nakkikoiran hännän alta tulee veristä vuotoa. Sydän jätti lyönnin väliin ja soitin päivystävälle eläinlääkärille, jonka kanssa pohdiskelimme tilanteen vakavuutta.

Kuvituksena tomera nakki lentokentän laidalla.

Koska Mauno oli syönyt, kakannut kiinteää tuotosta, ollut pirteä ja kylmäkirsuinen, päädyttiin siihen, että tilannetta seuraillaan ja Mauno jää hoitoon. Harmi kun en muista päivystävän eläinlääkärin nimeä, sattui olemaan oikein ystävällinen ja avulias ihminen puhelimen päässä :)

Tänään haimme Maunon kotiin ja pääsin tutkailemaan tilannetta tarkemmin. Maunon hännän alla on pahkura, josta tulee eritettä, joskaan ei juurikaan veristä. Teimme reissun apteekkiin (voitte tervehtiä uutta kanta-asiakaskortin haltijaa) ja mukaan lähti mm. haavavoidetta ja tehobaktia. Koiran lääkekaapin kokoaminen on ollut mielessä usein, mutta näköjään aatoksista siirrytään tekoihin vasta todellisessa tarpeessa...

Olen nyt itsekseni diagnosoinut vaivan tulehtuneeksi anaalirauhaseksi. Eläinlääkäri totesi, että nipuli on luultavasti täyttänyt anaalirauhaset ja oma toteamukseni on, että toinen rauhanen on täyttynyt, kenties tukkeutunut ja ärtynyt/tulehtunut sen seurauksena. Puristin pahkurasta ulos sen mitä sieltä nyt sattui tulemaan, desinfioin ja taputtelin päälle haavavoidetta. Nyt nakkimies nukkuu, ja jos vielä huomenna näyttää ettei muutosta parempaan ole tapahtunut, varaan ajan eläinlääkäriin. Toivottavasti antibiooteilta vältyttäisiin, en ole niitä itsekään vuosikymmeeneen syönyt enkä mielelläni koirallekaan tuputtaisi, ellei tilanne sitä välttämättä vaadi.

Pakko antaa vielä tunnustusta Maunolle käsiteltävyydestä. Hännänalusen näpelöiminen ei varmasti tunnu mukavalta, mutta niin vain Mauno antaa emäntäihmisen hoitaa ilman mitään vastaväitteitä. Ainoa kommentti mäyräkoiralta on kulmien alta mulkoilu; Ei ole kivaa, mutta luotan siihen, ettei mamma tee mitään pahaa.

Onko muilla ollut harmia anaalirauhasista? Oletteko selvinneet kotihoidolla vai onko reissu eläinlääkäriin aina ollut välttämätön?

Iloisia näyttelykuulumisia

Olimme Maunoranttalin kanssa näyttelemässä lauantaina Luumäellä. Kyseessä oli ryhmänäyttely ja hyvin vaihteleva kattaus erilaisia koirarotuja oli saapunut paikalle metsästyskoirista kääpiöpinsereihin. Mauno pärjäsi odottamattoman hienosti! Meille napsahti paitsi ensimmäinen serti myös ROP, mitä en olisi ikimaailmassa uskonut tai osannut odottaa. Paras uros-tittelin jälkeen olin varma, että pääsemme lähtemään kotiin VSP:n kera, mutta eihän se sitten auttanut kuin jäädä isoja kehiä odottelemaan.. Aurinko paistoi kuumasti ja odottelua kertyi lopulta melkein viisi tuntia. Ryhmäkehässä kilpailivat ryhmät 4/6 eli mäyräkoirien lisäksi ajavat ja jäljestävät koirat. Mauno ei pärjännyt, meidät käteltiin ulos viidensinä tai kuudensina. En kyllä ihmettele yhtään, olimme molemmat aivan poikki ja Mauno vain haukotteli! Seuraaviin näyttelyihin täytyy hommata Maunolle häkki, jossa se voi lepäillä ja nukkua kun ei ole kehässä. Ainoa ryhmäkehässä sijoittunut mäyräkoira oli pitkäkarvainen kääpiö, se tuli hienosti kolmanneksi.

Hieman erilainen pokaalikuva! Nakkikoira oli aivan väsypoikkinen.

 Tuomarina toimi Harto Stockmari, joka oli ensimmäinen Maunon tuomaroinut suomalainen tuomari. Varsinkin pöydällä tämä tuomari oli erittäin tarkka, tunnusteli ja mittaili sekä tarkasti hampaat erittäin huolellisesti. Alla Maunon arvostelu, johon olen jälleen kerran erittäin tyytyväinen :)

Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Erinomainen eturinta. Hyvät eturaajat. Hyvin kehittynyt runko. Riittävän pitkä rintakehä. 
Kaunis takaosa ja häntä. Hyvä käytös. Oikea liikerata.

Ei valtavia ylistyssanoja, muttei toisaalta myöskään mitään negatiivista. Isoin ongelma Maunolla oli jälleen kerran liikkumisessa, se ei meinannut ravata lainkaan ja kulki nenä maassa. Kehän pohjana oli nurmikko, joten se oli Maunolle jälleen uusi pohjakokemus. Asvaltilla ravi sujui oikein hienosti :D

Onko kellään lukijoista näyttelysuunnitelmia loppuvuodeksi?

When nothing goes right.. go left.

Olimme viikonloppuna isäntäihmisen kanssa hääjuhlissa, ja vietimme yhden yön hääparin kotona. Heillä on Maunoa muutaman kuukauden vanhempi karkeakarvainen mäyristyttö, joka on itseasiassa vilahtanut blogissakin alkuaikoina. Ja millainen neito tästä pienestä mäyristytöstä oli kasvanut? Kiltti, rauhallinen, leppoisa, suloinen ja ihana neito! Kontrasti meillä kotona rymyävään mäyrispoikaan oli niin valtava, että sydäntä kouraisi.

Kotiin palattuani mulkaisin ympäriinsä pörräävää nakkikoiraa ja mietin, miksei sekin voi olla kiltti ja rauhallinen ihan luonnostaan. Sitten päätin kaikkien Maunon huonojen puolien ja ärsyttävyyksien vatvomisen sijaan keskittyä siihen, mikä siinä on hyvää ja rakastettavaa.

Kuvituksena postauksessa kuvia eräältä päivältä, kun aurinko paistoi ja naputtelin läppäriä parvekkeella.

"Syliin..?"

1) Mauno pitää silittelystä, hellittelystä ja läheisyydestä. Se hakeutuu mieluiten ihan kiinni ihmiseen ja nukkuu vaikka kokonaisen yön heräämättä, jos pääsee ihmisen kainaloon. Myös päiväunet ja autossa matkustaminen ovat mieluisimpia ihmisen välittömässä läheisyydessä. Takapenkillä matkustaminen on masentavaa.

2) Mauno antaa luun tai muun herkun pois missä, milloin ja kenelle vain. Se ei suojele herkkujaan eikä murise tai ärise, vaikka löytäisi lenkin varrelta jonkun herkullisen, tunnistamattoman ruoka-asian. Vieraskin ihminen voi ottaa luun suoraan sen suusta. Lelunkin saa Maunolta ottaa, mutta niitä se puree hanakammin, joten lelun keplottelu hampaiden välistä vaatii hieman sorminäppäryyttä.

"Sylkkyseen?"

3) Mauno odottaa nätisti, kun minä tai isäntäihminen tulemme sisälle. Se ei tule ovelle vastaan, vaan odottelee sohvalla tai missä nyt milloinkin sattuu olemaan. Takin saa riisua rauhassa ja kauppakassin viedä keittiöön, ja sitten vasta on mäyränakin rapsutusten vuoro.

4) Mauno ei tuhoa tavaroita yksin ollessaan. Todennäköisesti se ei edes koske mihinkään, koska monet kerrat luut ja muut herkut ovat löytyneet täsmälleen siitä, mihin ne on jätetty. Tähän ei toivottavasti tule koskaan muutosta huonompaan suuntaan.

"Jes."

 5) Mauno leikkii kiltisti muiden koirien kanssa. Jos toinen koira ärähtää sille, se uskoo heti ja leikkii kiltimmin. Tosin Mauno vaatii sen, että sitä hieman komennetaan. Jos se saa hyppiä rajattomasti koirakaverin päälle tai purra korvasta, se myös tekee sen. Missään nimessä se ei kuitenkaan ole mikään kiusaaja tai yksinäinen erakko, vaan aina valmis leikkimään kaikkien kanssa.

6) Mauno nukkuu kopassaan yön yli ja herää inhimilliseen aikaan, yleensä silloin, kun ihminenkin herää. Mauno ei vaeltele öisin eikä pyri sänkyyn, vaan nukkuu kopassaan sängyn vieressä. Se ei töki nenällään ihmistä hereille tai vingu ulos, vaan heräilee rauhassa silloin kun ihminenkin, oli herätys sitten kuudelta tai yhdeksältä. Uloskaan ei tarvitse pinkaista välittömästi, vaan tarvittaessa ehtii vaikka napata jotain pientä aamupalaa ennen lenkkiä. Tuntuu mukavalta sen jälkeen, kun asui 15 vuotta koiran kanssa, joka herätti aina viimeistään seitsemältä. Myös lomalla.

Lisäksi Mauno on aina iloinen, aina innoissaan ja valmis touhuamaan. Se antaa nopeasti anteeksi ja huomaa, milloin täytyy vain jättäytyä pois jaloista. Kaikista huonoista puolistaan huolimatta se on maailman paras Mauno mäyräkoira, kaunis ja viisas, kilttikin omalla tavallaan, ja ehdottomasti rakas!