tiistai 23. lokakuuta 2012

Paussi.



Isäntä- ja emäntäihminen suuntaavat aurinkoa etsimään, joten blogissa luvassa pieni päivitystauko. Pysykää hännänmitan päässä, palaamme pian!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Mäyräkoirakansalaisaloite

"Lenkillä nuuskutellessani olen törmännyt puiseen hökötykseen, joka on epäilyttävästi ilmestynyt siihen, missä sitä ei ole ennen ollut. Mammani selitti, että kyse on puisesta kehyksestä, johon tulee myöhemmin kunnallisvaaleissa ehdolla olevien ihmisten mainoksia. Tästä vaalitouhusta innostuneena ja syksystä erittäin tuskastuneena kirjoitin aivan omin tassuin seuraavanlaisen mäyräkoirakansalaisaloitteen:

Arvon ehdokas. Minä olen Mauno mäyräkoira täältä itärajan tuntumasta ja olen erittäin huolestunut itseni ja kaltaisteni mäyräkoirien voinnista näin syksyn tullen. Meillä mäyräkoirilla on juuri sopivan mittaiset jalat. Se, mikä on pielessä, on sää. Vettä sataa, ja koska vesi sataa alaspäin, se päätyy aikanaan maahan. Maasta se päätyy minun tassuihini ja niistä minun massuuni. Ei tunnu mukavalta. Kaiken huipuksi, vaikka olen jo valmiiksi märkä, ihminen haluaa kastella minua lisää, kun tulemme sisälle. Ja sisälle tullaan muuten vauhdilla, koska kuka nyt tuolla ulkona haluaisi oleilla kauemmin kuin on pakollista. Kun ihminen on kastellut minut erittäin nöyryyttävällä tavalla, se kuivaa minut pyyhkeeseen. Onko susilaumoilla pyyhkeitä? Ei ole. Tietääkseni.

Ehdotankin nyt tässä, että kaikkien mäyräkoirien ja mäyräkoirien kaltaisten tulisi saada omistajineen muuttaa syksyn ajaksi jonnekin, missä on kesäinen sää. Halutessaan sinne kesäiseen paikkaan voisi jäädä talveksikin, minulle se ei ole niin nuukaa, kun satun tykkäämään lumesta. Tämän siirtymän kustantaisi tietenkin kunta taikka valtio. Saavutetut hyödyt näkyisivät esimerkiksi kunnallisen terveydenhuollon vähentyneenä kuormituksena (vähemmän hermoromahduksen saaneita mäyräkoiran omistajia). Muitakin hyötyjä varmasti on, en vain vielä ole keksinyt niitä.

Tässä mäyräkoira on joutunut piiloutumaan, koska sängylle meno on kielletty. Onko se oikein, kysyn vaan?
 Siinä tapauksessa, että tällainen maasta poistuminen ei tule kysymykseen, vaadin kaikille mäyräkoirille yhtäläisiä oikeuksia viettää sadepäiviä sohvalla tai sängyllä (kuva ohessa), mielellään tyynyjen ja peittojen kera. Kieltäminen tai pois häätäminen ei tule kysymykseen, vaan niiden varalle tulisi laatia sakkorangaistukset. Mäyräkoiran tulee myös itse saada valita, mihin mattoon/huonekaluun/ihmiseen se itsensä kuivaa. Pyyhkeet jääkööt ihmisille, me mäyräkoirat keksimme kyllä keinot. Myös juokseminen toimii hyvänä kuivatusmenetelmänä ja ihmisen tuleekin taata meille esteetön ympäristö pyyhällyksiin ja hepuleihin. 

Terveisin Mauno, mäyräkoira

Mäyräkoirakansalaisena aion toimittaa aloitteen emäntäihmiselle, joka koordinoi sen eteenpäin, tai vingun kovaäänisesti. Jään härkäpuikkoa pureskellen odottamaan, millaisiin toimenpiteisiin poliitikot aikanaan ryhtyvät. Ehkä jo ensi syksyn pääsen mäyrätovereineni viettämään jonnekin sateettomaan, aurinkoiseen paikkaan!"

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ystävä, kaveri, frendi, kuoma ja kamu!

Mauno on saanut viimeaikoina nauttia koirakavereiden kanssa hengailusta. Keskiviikkona kävimme leikkimässä mopsin sekä podengon kanssa ja eilen vuorossa oli ystäväni labbistyttö. Leikit saattavat näyttää paikoin rajuilta, mutta todellisuudessa musta kaksikko tuli loistavasti toimeen.
Syöksy.
Raivomäyrä ja epätarkka toveri.
Välillä nuuskutellaan yhdessä.
Metsän poika.
Metsän tyttö ja kuvasta poistuva sukulaku (häntä).
Leikkien lisäksi kävimme vähän treenailemassakin. Labbiksen emäntäihminen teetätti omalle jässikälleen dummy-juttuja (jotain taipparitreeniä tai-mitä-se-nyt-oli) ja Maunolle vedettiin pari maksamakkarajälkeä. Hienosti selvitti töpötassu molemmat jäljet, rauhallisesti ja keskittyneesti. Ehkäpä ensi keväänä pääsisimme treenaamaan jälkeä vaikka ihan säännöllisesti ja pyykkipoikien kera, niin ei tarvitsisi emäntäihmisen tonottaa keskellä pöpelikköä ja miettiä että tulinkohan äsken tuosta mäntyjen välistä vai muurahaiskeon vierestä...

Kotona sohvalle käpertyi väsynyt ja onnellinen nakki. Koirakaverin kanssa telmiminen on parasta liikuntaa ja myös henkisen energialatauksen purkua, ainakin meidän maastomakkaralle. Tästä syystä ihan ikioma, jokapäiväinen koirakaveri ei ole enää viimeaikoina tuntunut kovinkaan huonolta vaihtoehdolta...

Kahden koiran plussia ja miinuksia saa halutessaan listata kommenttiboksiin :) Leikkisiä syksypäiviä!