Lähes kuvattomia kuulumisia.

Tammikuuta mennään jo yli puolen välin ja blogin päivittäminen on taas jäänyt. Isäntä- ja emäntäihminen lähtivät Tapaninpäivänä reissulle ja Mauno suoriutui hoidossa olemisesta kiitettävin arvosanoin :) Raketit eivät tänäkään vuonna jännittäneet eikä mitään tuhoutunut koirulin toimesta. Jee!

Hetken ajan reissusta paluun jälkeen kärvisteltiin sysipimeydessä, mutta viimein talvi tuli. Lumesta tykkäämme, mutta pakkasta on ainakin mäyräkoiraperheenjäsenen mielestä liikaa. Lenkkeily rajoittuu noin varttiin kerrallaan ja energiaa on sisätiloissa sitten senkin lenkkeilemättömyyden edestä...

Viime viikonloppuna olimme mäyräkoirallisten ystävien luona. Maunon mielestä kaveri oli pa-ras-ta, kaveri ei niinkään innostunut Maunosta. Olen jälleen pohtinut mahdollista kaveria Maunolle, mutta ehkä ei kuitenkaan... Vielä emme ole niin kotosalla viihtyvää sorttia, etteikö hoitopaikkojen rasittaminen kahdella koiralla muodostuisi ongelmaksi.

Pötkönmalliset kaverukset!

Tämän postauksen loppuun totean, että seuraavaa saanee odottaa taas hyvän tovin. Kaikenlainen harrastaminen, sekä koiran kanssa että ilman, on jäissä jatkuvien työkiireiden vuoksi eikä näin sydäntalvella muutenkaan huvita tehdä mitään, ei edes kirjoittaa blogia. Ehkäpä palailemme aktiivisemmin linjoille kunhan kevät jälleen koittaa :)