Kuulumisia ja kertomus pelottomasta ketusta.

Nuuskutinuus kaikille, on taas piiitkästä aikaa aika kertoa Mauno-nakkisen kuulumisia! Arki on rullannut raiteillaan ja joulu tekee tuloaan. Emäntäihminen lomailee, koska työsuhde on päättymässä. Tulevaisuus on suuri ja häilyvä kysymysmerkki, elämme siis jännittäviä aikoja :)

Isäntäihmisen studiokuvauksen tuotoksia.

Yhtenä päivänä jouduimme jännään tilanteeseen, kun ihan tässä kotikulmilla törmäsimme pelottomaan kettuun! Kettu jolkotteli vastaan hiekkatietä pitkin ja tuli kohti koiraa. Jouduimme väistämään penkalle, sillä en missään nimessä halunnut koiran ja ketun ottavan yhteen. Mauno tietysti ulisi ketulle raivoissaan, mutta kettu tuntui vain innostuvan älämölöstä ja tuli parhaimmillaan varmaan metrin päähän. Loppujen lopuksi onnistuimme kiertämään ketun ja hipsimme reippain askelin vastakkaiseen suuntaan kettua silmällä pitäen. Tilanne tuntui tosi erikoiselta ja kieltämättä vähän pelottavaltakin - oletin ketun nähdessäni, että se tietenkin lähtee kauemmas kun koira alkaa haukkua. Hetkeä myöhemmin näin jäniksen loikkivan metsikössä, joten kenties kettu oli jäniksen perässä ja sen vuoksi käyttäytyi oudosti. Oli miten oli, onneksi ei käynyt kuinkaan.

Meidän piti mennä Maunon kanssa taas keinoluolille, mutta sain edellisenä päivänä tietää, että luolilla pitäisi olla alle vuoden vanha rabies-rokotus. Mauno on rokotettu rokotusohjelman mukaan, joten nyt kolmen ja puolen vuoden iässä edellisestä piikistä on kulunut jo yli kaksi vuotta. Vuodenvaihteessa säännöt kuulemma muuttuvat, joten toivoakseni pääsemme tammikuussa kohtaamaan ketun kontrolloiduissa olosuhteissa :)

Sellaista meille, mitäs teille?

Mauno mallin hommissa!

Löysin koneelta sarjan kuvia, kun isäntäihminen on testannut studiovaloja ja käyttänyt Maunoa mallina. Itse hohotin näille kippurassa, toivottavasti ne ilostuttavat teitä lukijoitakin :)! Huomaattehan, että kuvien kopioiminen ja levittäminen ilman lupaa on kielletty!

Kakkulat oli lavastettu päähän teipinpalaa apuna käyttäen!

Intellektuelli nakki.

Herkkuja ja heti! Kuvauspalkkiota vaaditaan!

Kansalaiset, medborgare...

Tähän kuvaan isäntäihminen oli lopulta ollut tyytyväinen!

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta jos nää oli teistäkin hauskoja, niin tykätkää ihmeessä isäntäihmisestä Facebookissa ja Instagramistakin hää löytyy :) Ai niin ja saahan sitä omassa (tai oman nakkisen) blogissa mainostaa mitä haluaa ;)!

Mauno 3 vuotta!

9.6. Mauno Ensio 3 vuotta!

Tämä tomera poika sai synttäripäivän kunniaksi kaksi kertaa linnunkakkaa päälleen, toisen kerran kylkeen ja toisen kerran suoraan nuppiin. Onneksi ei mennyt silmään!

Kesässä!

Täällä vielä ollaan! Kesä vain vie mennessään. Ensi viikonlopuksi meille tulee kylään mäyräystävä, siitä sitten yritetään ottaa kuvia ja kertoa kertomuksia :) Nautitaan nyt kun vielä voidaan, kohta lämpötila lähtee syöksyyn... Sitten ehkä maltetaan tulla kertomaan mökkijuttuja!

Bloggaaja-mäyriksestä Instafeimiksi!

Otsikko on hieman harhaanjohtava, Maunon tai minun tavoite ei ole tehdä Maunosta ns. instafeimiä. Mauno on kuitenkin nyt myös Instagramissa kuonoineen kaikkineen!

@maunomustapantteri

Tämän uuden sosiaalisen median valtauksen lisäksi olemme elelleet normaalia eloa. Isäntäihmiset kävivät pääsiäisen aikaan reissulla ja silloin Mauno sai viettää laatuaikaa mökillä. Reissun jälkeen olen opettanut Maunoa tekemään sen bravuuritemput pelkistä käsimerkeistä ilman ääneen sanottua käskysanaa. Selvästi olen temppuja teettäessäni elehtinyt tähänkin asti, sillä opettamiseen kului pari hassua hetkeä ja nyt maahan, seiso, odota ja etsi sujuvat myös pelkin elein ohjattuina.

Tässä päivänä eräänä lenkkeilimme kaupungin laidalla ja yhtäkkiä nakkikoiran nenä alkoi viistää maata ja askel tihentyi. Kulman takana kyyhötti pupu ja sen jälkeä sitten seurattiin pitkin ryteikköä juoksujalkaa! Olen nyt liittynyt paikalliseen mäyräkoirakerhoon, toivottavasti pääsisimme jossain vaiheessa treenailemaan jälkijuttuja jonkun kokeneen johdolla! Myös kettua olisi mukava päästä moikkaamaan uudemman kerran.

Loppuun vielä yksi talvinen kuva Maunosta, onneksi ihan näin talvista ei enää ulkona ole :)

Muonat, safkat, sapuskat.

Mauno kupilla.

Antibioottikuuri pisutulehdukseen on loppunut ja edessä on vielä kontrollinäytteen vieminen lääkärille, raportoin sen tilanteesta sitten kun aika on :) Nyt aion kirjoitella ruuasta, sillä olen tehnyt Maunon ruokinnan suhteen viimeaikoina muutamia oivalluksia.

Mauno on pennusta pitäen syönyt Nutron nappulaa. Nappula (tai napura tai papana tai raksu, mikä nyt kenellekin) on koiramaailmassa aikamoinen mielipiteiden jakaja. Toisten mielestä nappulat ovat ehdoton ei, toiset syöttävät lähimarketin halvinta kuivamuonaa hyvillä mielin. Nutron nappulaa saa eläinkaupasta ja ainakin omasta vinkkelistäni se on sopinut Maunolle hyvin. Kaikenlaiset muut ruokintakokeilut ovat aiheuttaneet hilseilyä ja vatsanpuruja, Nutron kanssa karva on kiiltänyt ja kaikki ollut muutenkin kunnossa.

Noin vuosi sitten kiiltävässä karvassa ja pikkuisen punkerossa kunnossa.

Nappulan lisäksi Mauno saa säännöllisen epäsäännöllisesti raakoja naudan rusto- ja putkiluita, valmiita kanapohjaisia barf-sekoituksia sekä ihan perinteisiä puristerullia ja härkäpuikkoja. Kokonaisvaltaiseen barf-ruokintaan emme ole siirtymässä, vaikka se tuntuu olevan Hyvän Koiranomistajan merkki.

Yksi muutos ruokintaan on nyt kuitenkin tulossa. Bongasin Mustin ja Mirrin mainoslehdykästä, että syöttämämme kana-riisi-nappula sisältää runsaasti energiaa. Maunon ei tarvitse olla ainakaan yhtään energisempi (eikä lihavampi) joten tänään ostimme kokeiluun saman merkin lammas-riisiä. Vähemmän valkuaista, vähemmän rasvaa, mutta kuitenkin samoja hyviä ominaisuuksia kuin kanapohjaisessa ruuassa. Raportoin teille, miten tämän uuden nappulan kanssa käy; Maistuuko, kestääkö maha (uuteen ruokaan totutellaan toki pikkuhiljaa vanhan rinnalla) ja kiiltääkö turkki jatkossakin.

Tämä ei muuten ollut Nutron maksettu mainos, vaikka se siltä saattoi kuulostaakin! Mitä teidän hauvelinne syövät :)?

Matalan mahan murheita.

Kiukuttaa vähän, kun siellä lääkärissä laitettiin selälleen köllöttämään.

Kun keli on kurainen ja masu hyvin matalalla, saattaa käydä niin, että pöpö hyppää masun alta roikkuvaan ulokkeeseen ja tuloksena on pisutulehdus. Niin kävi jälleen meidän Maunolaiselle. Edellinen tulehdus oli Maunon ollessa vielä pikkuinen, marraskuussa 2011. Oireet olivat tälläkin kertaa samat - verestävää eritettä sieltä. Soitin samantien ajan tutulta eläinlääkäriasemalta ja pohdiskelin, että omien asioiden hoidossa en ole koskaan noin sähäkkä.

Joko saa liikkua?

Edellisellä kerralla riitti Piltti-purkissa toimitettu pisunäyte ja sen perusteella määrätty antibioottikuuri, kustannuksia tuli muutaman kympin verran. Tällä kertaa lääkäri halusi koiran paikan päälle ja minähän vein. Eturauhanen tunnusteltiin, nakkero kellautettiin selälleen pehmustettuun kouruun ja masun läpi ultrattiin rakko. Pisunäyte otettiin neulalla suoraan rakosta vatsanahan läpi, mutta se ei tuntunut olevan mitenkään kivuliasta, ainakaan toisinaan dramaattiseksikin heittäytyvä Mauno ei ollut moksiskaan. Lopputulema oli tulehdus ja sama antibiootti kuin aiemminkin, lasku tosin oli huomattavasti isompi. Virtsakiviä tai muuta epämääräistä ei löytynyt, mutta jos tulehdukset uusivat niin tilannetta kehotettiin kontrolloimaan. Lääkäri oli mukava ja ammattitaitoisen oloinen, kohteli Maunoa nakkikoiralle soveltuvalla kunnioituksella. Mäyris - ainakin tämä meidän - loukkaantuu helposti, joten liian hätäinen tai raju kohtelu ei oikein käy.

Kaivurin käpälät.

Kotiin palattiin kymmenen päivän antibioottikuurin kanssa. Mauno ehti vielä pisunäytteen tuloksia odotellessa rähjätä shelttireppanalle, joka pahaa-aavistamattomana saapui vastaanotolle Herra Mäyrän kanssa yhtä aikaa. Ihme elvistelijäksi on ruvennut meidän Mauno, ehkä ikää alkaa olla jo sen verran? Kesäkuussa täyteen tulee kolme vuotta.

Tämä oli nyt Maunon viides käynti lääkärillä jostain muusta syystä kuin rokotukset tai silmien kuvaaminen. Mielestäni se on paljon, mutta olen toisaalta pohtinut, että Mauno on varmasti moneen muuhun koiraan verrattuna melkoisessa erityistarkkailussa. Se viettää paljon aikaa emäntäihmisen välittömässä läheisyydessä, joten kaikki normaalista poikkeava havaitaan nopsasti. Onneksi Maunon vaivat eivät ole olleet vakavimmasta päästä ja ne ovat parantuneet hyvin. Nytkään koirasta ei huomaa, että se on kipeä - kuvissa pötkötellään sohvalla käskyn alla, muu aika menee touhutessa.

Onko teidän mielestänne viisi lääkärireissua kolmivuotiaalle koiralle paljon vai vähän?

Sunnuntaisin tämmöstä.

Ystävien kanssa vietetyn blini-illan väsyttämä Nakki sunnuntaipuuhissa, eli päiväunilla sohvalla. Heräilee ainoastaan, jos joku rapistelee lupaavasti keittiössä. Näistä tunnelmista mukavaa sunnuntaita ja reipasta alkavaa viikkoa!

Lähes kuvattomia kuulumisia.

Tammikuuta mennään jo yli puolen välin ja blogin päivittäminen on taas jäänyt. Isäntä- ja emäntäihminen lähtivät Tapaninpäivänä reissulle ja Mauno suoriutui hoidossa olemisesta kiitettävin arvosanoin :) Raketit eivät tänäkään vuonna jännittäneet eikä mitään tuhoutunut koirulin toimesta. Jee!

Hetken ajan reissusta paluun jälkeen kärvisteltiin sysipimeydessä, mutta viimein talvi tuli. Lumesta tykkäämme, mutta pakkasta on ainakin mäyräkoiraperheenjäsenen mielestä liikaa. Lenkkeily rajoittuu noin varttiin kerrallaan ja energiaa on sisätiloissa sitten senkin lenkkeilemättömyyden edestä...

Viime viikonloppuna olimme mäyräkoirallisten ystävien luona. Maunon mielestä kaveri oli pa-ras-ta, kaveri ei niinkään innostunut Maunosta. Olen jälleen pohtinut mahdollista kaveria Maunolle, mutta ehkä ei kuitenkaan... Vielä emme ole niin kotosalla viihtyvää sorttia, etteikö hoitopaikkojen rasittaminen kahdella koiralla muodostuisi ongelmaksi.

Pötkönmalliset kaverukset!

Tämän postauksen loppuun totean, että seuraavaa saanee odottaa taas hyvän tovin. Kaikenlainen harrastaminen, sekä koiran kanssa että ilman, on jäissä jatkuvien työkiireiden vuoksi eikä näin sydäntalvella muutenkaan huvita tehdä mitään, ei edes kirjoittaa blogia. Ehkäpä palailemme aktiivisemmin linjoille kunhan kevät jälleen koittaa :)