Kesän ensimmäinen mökkireissu

Kylläpä keksinkin persoonallisen otsikon, ohhoh. No, mutta mitäpä sitä kiertelemään, tässä postauksessa kuvia kesän ensimmäisestä mökkireissusta. Vai voiko vielä sanoa "kesä"? Aika kesäistä on ainakin säiden puolesta ollut, joten sovitaan että kesä se on.

Maastotarkastaja Pötkönen.

Maunon - kuten varmaan monen muunkin koirulaisen - mielestä mökillä parasta on vapaus ja nuuskutus. Nuuskutus polulla, nuuskutus pusikossa, nuuskutus mökin alla. Lisäksi parasta oli pallon heittely, tai siis Maunon näkökulmasta pallon jahtaus. Jos kukaan ei ehtinyt viihdyttää arvon herra Nakkea, se leikitti itse itseään. Maunolla on vaaraa uhmaava tapa leikkiä palloillaan ja luillaan lähellä reunuksia. Huumaavan jännittävää. Mökillä Mauno pureskeli palloa kuistin reunalla (mökki on jyrkän rinteen päällä) ja hups, pallo saattoi toisinaan tipahtaa yli reunan. Silloin se piti tietysti käydä nenä tuhisten etsimässä, ja sama uudelleen... Kotona jyrkänteen reunana toimii sohvan nurkka, mutta sohvan alta lelua ei voi hakea pois. Mökkiversio oli siis sata kertaa ihmisystävällisempi.

Tässä ollaan, voit heittää pallon.

Vedimme Maunolle mökillä pari jälkeä jotka se hieman yli-innokkaasti jäljesti, mutta muuta ohjattua toimintaa ei ollut. Emme edes käyneet kävelyillä, sillä Mauno kävelytti itse itseään koko ajan. Nenä maassa. Parhaat haisut olivat selvästi mökin alla, sillä sieltä Mauno pinkaisi paikalle jos se oli hetkeksi kadonnut silmistä. Kadonneen koiran paikantamiseksi meillä oli mukana kutsupallo, siis vinkuva pallo jonka äänen kuullessaan Mauno säntäsi salamana paikalle.

Minun hanskat. Käyn töihin. 

Meikä lähtee nyt laiturille, se on soronoo.

Sateella täytyi tyytyä tähystelemään kuistin kaiteen raosta.

Mökillä olosta nautiskelivat niin ihmiset kuin koirakin. Reissu olisi ollut täydellinen, jos Mauno ei olisi taas jälleen kerran saanut kahta irrallaan juoksevaa koiraa kimppuunsa, ja melkein kotiovella. Ei siis kimppuun kimppuun siten että kyseessä olisi ollut tappelu, mutta se ei kyllä ollut kaukana. Mutta ei siitä sen enempää, eiköhän tätä irrallaan koiriaan pitävien ihmisten dilemmaa ole jo riittämiin käsitelty.

Syy siihen miksi emäntäihmisellä on kerrankin aikaa kirjoittaa on viisaudenhammas tai tarkemmin sen äkillinen puuttuminen. Kolmen tikin, turvonneen naaman ja nestemäisen ruokavalion ansiosta viettelen päivää kotosalla. Kävimme Maunon kanssa eeeriiittäääiiin hiiiitaaan aamulenkin, mikä oli vaihteeksi oikein mukavaa. Loppupäivän ohjelma: Jäätelöä ja auringonottoa parvekkeella. Lääkärin määräyksestä.

Näytelmät näytelty.

Haminasta napsahti taas H, mikä meinaa sitä, että meidän näytelmät on tältä erää näytelty. Maunosta kasvoi ilmeisesti liian suuri, kun tässäkin arvostelussa oli heavy sitä ja heavy tätä. Muuten nakinpoikanen käyttäytyi ihan mukavasti ja mallikkaasti, meidän vuoro oli ohi yhdessä hujauksessa.

Multakaivuri joutui mamman syliin, kun tunnelma oli niin tiivistynyt.

Tässä nyt vielä perinteisesti arvostelu, vapaasti suomennettuna:

2 vuotta vanha. Erittäin raskas poika. Vahva pää. Ok ilme. Ristipurenta. Oikeanlaiset korvat. Raskas, voimakas ylälinja. Hyväksyttävät lautaset (?). Riittävä eturinta. Erittäin leveä edestä. Hyvä luusto. Tarvitsee paremman alalinjan. Kohtuulliset kulmaukset. Pitäisi olla pidempi askel ja enemmän draivia. Erittäin leveä edestä.

Töpöttelijät.

Että semmoista. Ehkä palaamme asiaan, jos vahvarakenteiset mäyrikset tulevat joskus muotiin, muussa tapauksessa pysyttelemme poissa kehistä ja keskitymme koiraystävällisempään toimintaan, kuten kaverikoirien kanssa peuhaamiseen ja mullan kaiveluun. Hyvää äitienpäivää muuten kaikille äideille!

OfficeMauno versus MaalaisMauno

Päivitteleminen on taas jäänyt, pahoittelut siitä. Blogihiljaisuudesta huolimatta elämä ruudun takana on jatkunut entiseen malliin; Touhuttu, tuhottu ja tupsluureiltu on!

Toissapäivänä emäntäihmisellä oli lyhyt toimistopäivä ja sen jälkeen etätöitä, joten mäyräkoira pääsi mukaan töihin. Mauno on jo kerran aikaisemmin ollut töissä mukana, mutta silloin se vieraili emännän toisella työpisteellä. Tälläkertaa oli ihan perinteisen officen vuoro, ja Mauno suoriutui toimistovirkailijan tehtävästään hyvin :) Työkaverit kävivät silittelemässä ja kahvihuoneessakin tuli piipahdettua. Asiaan kuuluvasti parille lähestyjälle piti ensin haukkua, vahtinakki on vahtinakki vaikka sitten toimistossa.

Eilen Mauno pääsi vastaavasti viettämään maalaiselämää. Emäntäihmisen mummolassa ei ole silmän kantamiin ketään, joka voisi irrallaan olevasta koirasta häiriintyä. Näin ollen Mauno sai viipottaa vapaudessa sillä aikaa, kun emäntäihminen kuokki kukkapenkkejä. Mauno veti väsymätöntä hepulirallia, kaivoi multaa, heitteli oksia ja juurakoita ja nautti niin kuin koira vain voi nauttia. Myöhemmin kävin vetämässä Maunolle vielä jälkeä pellolle ja se tuhisi jäljen läpi kuin vanha tekijä.

Tämä kuva on aiemmalta mummolavierailulta, ihan vielä ei ollut noin kesäistä.

Sunnuntaina suuntaamme Haminaan näyttelemään. Pitäkää peukkuja, josko tämä tuomari tykkäisi enemmän Maunon kaltaisesta bodarista kuin se viimekertainen. Moikkaamaankin saa tulla :)