Jouluntoivotus.

Mukavaa ja rauhallista joulua kaikille! 

Muistetaan pitää koirulaiset kaukana suklaasta ja muista ihmisten herkuista, 

härkäpuikko on paras herkku karvakamulle!

Iisisti lomaillen.

Eilen joululahjaostoksia ja siivousta, tänään kauneudenhoitoa, askartelua ja ruuanlaittoa. Loma on erittäin jees! Ulkoilusta olen päässyt nauttimaan lähinnä itsekseni, sillä Mauno on alkanut ihan kunnolla kapinoimaan ulos menoa vastaan. Tänään ennen aamulenkkiä se syöksyi sängyn alle eikä meinannut tulla pois edes kinkulla houkuttelemalla (lopulta vedin sen esiin niskanahasta, meillä koira ei valitettavasti saa itse päättää omia ulkoiluaikojaan...). Ulkona kipitetään kiireesti eikä nuuskuttelu juuri kiinnosta, kun tassut alkavat heti palella.

Lumihiutale ja avustaja.

Sisällä Mauno viihtyy emäntäihmisen eli minun välitömässä läheisyydessä. Yllä olevassa kuvassa demonstraatio: Minä askartelen lumihiutaleita ja Mauno köllöttää selällään kyljessä kiinni ja tuhisee. Kuvaa otettaessa se avasi silmät, mutta muutoin pysyi visusti unessa.

Jälleen kerran löydän itseni huolestumasta siitä, kun Mauno pääsääntöisesti pötköttelee. Onko se kipeä? Sattuuko sitä johonkin? Väsymyksen syy voi hyvinkin olla myös siinä, ettei yksinolotunteja tule läheskään niin paljon kuin normaalissa arjessa. Ja toisaalta, eilinen päivä oli touhua täynnä. Mutta silti!

Kuvassa valmiita lumihiutaleita ikkunassa ja taustalla jouluvalot. Lumihiutaleet on kiinnitetty maidolla, pysyy hyvin eivätkä sinitarrat tai teipit näy läpi. Kätevää! Netistä löytyi paljon ohjeita erilaisten kuvioiden leikkaamiseen, mukavaa puuhastelua ja lopputuloskin on mielestäni kiva.

Ostin tänään myös Maunolle vähän joulujuttuja. Viime vuonnahan Mauno ei saanut varsinaisesti kuin yhden lahjan ja senkin "mummolasta". Tänä vuonna ajattelin panostaa ja ostin Maunolle lelun, vaikka tiedän, että se on hajonnut vartin päästä paketin avaamisesta. Lisäksi takkia voi kai pitää joululahjana, ja tiedossa on myös iso kasa herkkuja, niitä koirille tarkoitettuja. Eipä Mauno taida joulusta niin ymmärtää tai välittää, mutta onhan se ihmisille mukavaa seurattavaa kun mäyris availee omia pakettejaan.

Stressitöntä viikon jatkoa!

Nolouden multihuipentuma.

Nolostunu mäyrämato.

Kävin tänään vaihtamassa Maunon liian suuren takin. Arvatkaapa oliko oikean kokoisia mustia takkeja enää jäljellä? Ei ollut. Mikä oli toinen ja ainoa värivaihtoehto? No pinkki! Sopiiko pinkki takki miehekkäälle mäyräkoiralle? EI!

Mauno ei ylipäätään tykkää pitää takkia, mutta tämä uusi takki tuntuu olevan erityisen paha. Takin pukeminen aiheuttaa totaalisen lamaantumisen ja pateettista mulkoilua. Ulkoillessa takki toimii hyvin ja siinä on hyvä kulkea, kunhan sinne ulos asti ensin päästään (eli mamma kantaa).

Tässä kuvassa Mauno on nostettu seisomaan ja se on juuri valumassa takaisin makuuasentoon.

Takki on merkiltään Rukka Blizzard, kokoa 40 ja ostettu siis Mustista ja Mirristä. Tämä uusi koko on oikein passeli, juuri sopivan pituinen ja rinnastakin hyvä. Takissa on "sisäänrakennettu" lumilukko, mutta se ei mahdu kiinni Maunon rinnan ympäri. Heijastimet ovat hyvät ja huppu irrotettavissa. Meillä on siis myös edellisen postauksen kuvassa näkyvä Hurtan takki, mutta se on hieman liian lyhyt ja selästä jää osa paljaaksi. Unelmien koirantakki olisi oranssi Pomppa, mutta se on tätä Rukan takkia hieman kalliimpi ja jäi siksi hankkimatta, Maunolle kun ei tarvitse läheskään joka lenkille pukea vaatteita.

Huomenna Mauno menee hoitoon, kun isännällä ja emännällä on molemmilla reissuja. Mukavaa viikonloppua kaikille ja palataan ensi viikolla :)!

Vinkuselvitystyö osa 2 ja muita kuulumisia

Kuten yleensäkin, emäntäihminen sai tarpeeksi pyörittelemällä kehitettyä mitättömästä ongelmasta jättisuuren. Samalla huomattiin sekin, että kun ongelmasta kirjoittaa blogiin, se mystillisesti katoaa!

Törmäsin naapuriin tässä eräänä päivänä kun lähdin Maunon kanssa lenkille, ja naapuri kertoi iloisena, ettei vinkumista ole enää kuulunut. Diagnoosi: Vingun syy on ollut Maunon lemmenloma ja tyttöystävän kaipuu, ja vinku on mennyt ohi samalla kun ikäväkin. Varmuuden vuoksi Maunon kanssa on ulkoiltu enemmän ja sitä on lellitelty vähemmän, jotta yksin jääminen sujuisi jatkossakin rennosti. Jopa emäntäihminen on saanut poistua kotoa melko rauhallisissa merkeissä, joskin nakkiherran valvovan silmän alla.

  Viimetalvista, taas..

Valokuvailut ovat jääneet viimeaikoina luvattoman vähälle, mutta yritän tsempata siinä jahka lomani alkaa. Lisäksi muissakin blogeissa esiintynyt tilanpuuteongelma on taas vaivannut meilläkin, mutten ole ehtinyt perehtyä mahdollisiin ratkaisuihin. Lomalla sitten!

Muutama sananen vielä koirakavereista. Mauno pääsi tänään taas leikkimään podengotytön kanssa, mutta tällä kertaa podengo oli hurjan pelottava! Monilla koirillahan on tapan hieman äristä ja möristä leikkiessään, mutta Mauno ei sellaista ymmärtänyt ollenkaan. Pienestäkin murahduksesta nakkipoju käänsi korvat taakse, painoi hännän jalkojen väliin ja ääritapauksissa heittäytyi selälleen. Pelottavia tyyppejä nuo tytöt, niille pitää varmuuden vuoksi olla vähän mielin kielin. Paras leikki olikin sitten sellainen, missä podengo mönki lumihangessa ja Mauno retkeili perässä. Takapää, paljon ystävällisempi ja vaarattomampi toveri kuin etupää.

Joko teillä on joululahjat hommattuna? Itse en ole hankkinut vielä mitään, paitsi Maunolle takin joka oli aivan liian iso ja odottelee hetkeä, jolloin ehtisin käydä vaihtamassa sen. Takista lisää kenties ensi viikolla!

Vinkuselvitystyö, osa 1

Kiitos kaikille tuesta ja osallistumisesta mitä tulee edelliseen postaukseen :) Itse olen kova googlailemaan milloin minkäkin eteen tulevan ongelman tiimoilta ja on ihan mahtia, jos omat kirjoitukset voivat joskus olla jollekulle avuksi tai vertaistueksi.

Tulen koko ajan skeptisemmäksi sen suhteen, mitä tulee Maunon vinkumiseen sen ollessa yksin kotona. Maanantaina ja tiistaina mäyräkoira oli syöksynyt isäntäihmisen lähtiessä sohvalle ja kaivautunut peittojen alle, ja niiltä sijoiltaan minä löysin sen viitisen tuntia myöhemmin.

Kuvituksena jälleen viimetalvinen lumiranttali.

Keskiviikkona oli emäntäihmisen vuoro jättää nakkikoira yksin ja se on meillä tunnetusti se vaaran paikka. Asensin läppärin nauhoittamaan ja poistuin ovesta, jättäen hieman rauhattoman mäyräkoiran taakseni. En ollut suunnitellut nauhoitusta ihan loppuun asti ja läppäri oli mennyt unitilaan kahdenkymmenen minuutin kohdalla. Tämän ajan sisällä Mauno oli päästänyt pari pientä vingahdusta (töptöptöp - minne mamma meni? Ui. - töptöptöptöp - mamma ei ole täällä, ui! - hyppy sohvalle) ja hiljeni sen jälkeen. Muutaman loukkaantuneen ynähdyksen se päästi vielä sohvalla ollessaan, mutta mikään näistä äänistä ei ole millään voinut kuulua naapuriin asti.

Emme voi tietenkään tietää, aloittaako Mauno vinkumisen joskus myöhemmin päivällä, joten nauhoitus täytyy uusia kattamaan koko päivän yksinolo. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että mistään hälyttävästä ja pahasta eroahdistuksesta ei voi olla kyse, sillä Mauno jää kotiin ihan kiltisti. Varmuuden vuoksi olen järjestänyt Maunon hoitoon lauantaisen työpäiväni ajaksi, niin en ainakaan stressaa itseäni pohtimalla vinkuuko koira kotona vai ei.

Palaan vielä asiaan, oikein hyvää viikonloppua teille kaikille :)!

Kiljukoon nyt kaikkein kaula!

Otsikko on vapaa mukaelma, ei se laulu välttämättä ihan noin mennyt. Mutta asiaan, jokainen kerrostalossa asujahan tietää koiranomistajan pahimman painajaisen? Ne maagiset sanat: "Tiesittekö, että teidän koiranne vinkuu/ulvoo/haukkuu yksin ollessaan." Nämä sanat me kuulimme eilen, ja siitä lähtien ne ovat tietysti kalvaneet emäntäihmisen mieltä.

Olen tiennyt, että Mauno vinkuu minun perääni hetken kun lähden kotoa, mutta olen aina kuvitellut vingun loppuvan melko nopeasti. Huolimatta poissaolon pituudesta, Mauno ei ole koskaan vinkunut kun tulemme kotiin. Olen siis elänyt siinä uskossa, että hetken vinku ei haittaisi ketään. Mutta eilen naapurin näkemys oli se, että Mauno saattaa vinkua parikin tuntia putkeen. Mukavaa!

Vinkulainen viime talvena.

Omakotitalossa tällaista ongelmaa ei olisi. Mauno saisi kiljua niin paljon kuin sielu sietää. Me asumme kuitenkin kerrostalossa ja naapurisovun ja -rauhan vuoksi joudumme ryhtymään toimenpiteisiin. Maunon yksinoloa täytyy ainakin nauhoittaa ja miettiä sulkemista esimerkiksi makuuhuoneeseen, jolloin koira ei pääse vinkumaan eteisessä.

Kaiken kaikkiaan tässä vinkumisasiassa on muutamia tekijöitä, joita kovasti ihmettelen. Esimerkiksi se, ettei vastapäinen naapuri ole koskaan edes kysyttäessä raportoinut vinkumista. Mauno oli myös puolitoista viikkoa lemmenlomalla, sinä aikana vinkumista ei ainakaan ole voinut kuulua. Sen jälkeen toki, mutta silloin olin itse kotona. 

Nyt käännyn jälleen kerran teidän blogiystävien puoleen. Oletteko kohdanneet vastaavia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet? Tulisiko kerrostaloasujan sietää pientä vinkunaa, vai häiritseekö kaikenlainen koirasta lähtevä ääni? Sana on vapaa!