Vinkuselvitystyö osa 2 ja muita kuulumisia

Kuten yleensäkin, emäntäihminen sai tarpeeksi pyörittelemällä kehitettyä mitättömästä ongelmasta jättisuuren. Samalla huomattiin sekin, että kun ongelmasta kirjoittaa blogiin, se mystillisesti katoaa!

Törmäsin naapuriin tässä eräänä päivänä kun lähdin Maunon kanssa lenkille, ja naapuri kertoi iloisena, ettei vinkumista ole enää kuulunut. Diagnoosi: Vingun syy on ollut Maunon lemmenloma ja tyttöystävän kaipuu, ja vinku on mennyt ohi samalla kun ikäväkin. Varmuuden vuoksi Maunon kanssa on ulkoiltu enemmän ja sitä on lellitelty vähemmän, jotta yksin jääminen sujuisi jatkossakin rennosti. Jopa emäntäihminen on saanut poistua kotoa melko rauhallisissa merkeissä, joskin nakkiherran valvovan silmän alla.

  Viimetalvista, taas..

Valokuvailut ovat jääneet viimeaikoina luvattoman vähälle, mutta yritän tsempata siinä jahka lomani alkaa. Lisäksi muissakin blogeissa esiintynyt tilanpuuteongelma on taas vaivannut meilläkin, mutten ole ehtinyt perehtyä mahdollisiin ratkaisuihin. Lomalla sitten!

Muutama sananen vielä koirakavereista. Mauno pääsi tänään taas leikkimään podengotytön kanssa, mutta tällä kertaa podengo oli hurjan pelottava! Monilla koirillahan on tapan hieman äristä ja möristä leikkiessään, mutta Mauno ei sellaista ymmärtänyt ollenkaan. Pienestäkin murahduksesta nakkipoju käänsi korvat taakse, painoi hännän jalkojen väliin ja ääritapauksissa heittäytyi selälleen. Pelottavia tyyppejä nuo tytöt, niille pitää varmuuden vuoksi olla vähän mielin kielin. Paras leikki olikin sitten sellainen, missä podengo mönki lumihangessa ja Mauno retkeili perässä. Takapää, paljon ystävällisempi ja vaarattomampi toveri kuin etupää.

Joko teillä on joululahjat hommattuna? Itse en ole hankkinut vielä mitään, paitsi Maunolle takin joka oli aivan liian iso ja odottelee hetkeä, jolloin ehtisin käydä vaihtamassa sen. Takista lisää kenties ensi viikolla!