Solakka poika ja asiaa koiran laihdutuskuurista

Hei taasen! En olekaan muistanut hehkuttaa Maunon solakoitumista. Viime lääkärireissulla selvisi, että Mauno painaa 10,5 kiloa. Edellisessä punnituksessa painoa oli 11,8 kiloa. Aikamoinen ero, varsinkaan kun oma silmä ei ole meinannut huomata mitään muutosta!

Näin söpö ja solakka on Mauno-mäyriäinen!

Mauno on käynyt näyttelyissä viimeksi toukokuussa 2013. Silloin se sai arvosanaksi H, koska oli heavy. Sama kohtalo oli saman vuoden pääsiäisnäyttelyssä, jossa arvosteluun oli kirjattu "kookas" ja "erittäin raskasrunkoinen". Silloin en itse tajunnut, että kansankielellä koira oli lihava punkero :D Mauno on aina ollut sporttinen, lihaksikas ja sillä on vahva sukupuolileima, eli tyttökoiraksi sitä ei ole luultu koskaan. Muut näyttelyissä menestyvät lyhytkarvaiset ovat tosi paljon suippanampia rakenteeltaan kuin Mauno, mutta siitä huolimatta Mauno oli tuolloin lihava. En vain itse älynnyt sitä.

Syyskuussa kävimme keinoluolilla räyhäämässä ketulle ja siellä luolan pitäjä, pitkän linjan mäykkykasvattaja kommentoi, että Mauno on punkero. Silloin jotenkin itsekin tajusin, että koirassa on lihasten lisäksi myös liikaa rasvaa. Jos luolajuttuja halusi kokeilla ihan tosissaan, olisi koiran oltava sutjakammassa kunnossa. Tästä alkoi operaatio solakampi mäyräkoira.

Mauno rakastaa pinkomista! Onneksi, sillä aktiivisuus helpottaa laihtumista.

Aloimme kiinnittää tarkempaa huomiota Maunon ruokamääriin. Mauno oli aiemmin nirso, eikä välttämättä syönyt kuppia tyhjäksi. Kun ruuan määrää alettiin säännöstellä, nirsoilu loppui. Nykyään kaikki mitä kuppiin laittaa, menee, ja nopeasti meneekin. Tarkkailen Maunon kylkiluita ja jos vyötärö alkaa näyttää tosi kapealta, lisätään ruokaa hetkeksi. Jos kelit ovat huonot ja liikunta vähäistä, annetaan ruokaakin vähemmän. Onneksi (?) Maunon polla ei kestä pitkiä lyhyiden lenkkien kausia, joten irti juoksemista ja reippaita lenkkejä monipuolisissa maastoissa harrastetaan meillä säännöllisesti. Pihaahan meillä ei ole, joten koiraa pitää aina lähteä erikseen liikuttamaan. Joskin sisälläkin juostaan ja hypitään pallon ja lapasen perässä päivittäin.

Monet Maunoa harvemmin nähneet kaverini ovat sanoneet viimeisen vuoden aikana, että se on laihtunut. Itse näen muutoksen parhaiten tuosta vaa'an lukemasta. Näin on hyvä, ja solakampi mäykky on onnellisempi mäykky :)!

Talvien talvi ja uusi ruoka

Kuva: Lauri Aapro

Tänä talvena ollaan saatu nauttia runsaasta lumesta sekä kauniista aurinkoisista kävelyistä jäätyneellä Saimaalla. Muutaman viikon päästä isäntäihminen ja emäntäihminen lähtevät katsomaan aurinkoa vähän lähemmäs päiväntasaajaa. Pysytellään siihen asti vielä näissä lumisissa maisemissa!

Meillä on ollut pieniä suuria terveyshuolia. Maunon pisutulehduksen jäljiltä virtsanäytteestä löytyi runsaasti struviittikiteitä ja jouduimme siirtymään pariksi kuukaudeksi Royal Caninin erikoisruualle. Ruuan on tarkoitus liuottaa kiteet ja kuurin jälkeen katsotaan, mihin suuntaan ruokintaa muutetaan. Erittäin harmillinen vaiva, etenkin kun uuden ruuan kanssa on omat haasteensa. Ravintosisältö on kovasti erilainen kuin aiemmassa ruuassa, joten annosten kokoa on jouduttu vähän pohdiskelemaan ettei Mauno olisi jatkuvasti nälkäinen. Uuden ruuan myötä pisuhätä yllättää useammin ja ulostamisenkin kanssa rytmi on erilainen. Tuleekohan tässä nyt liikaa informaatiota :D? No, toivotaan että totutaan kaikki uuteen ruokaan. Hyvin se ainakin maistuu, jos ei muuta.

Sellaista tällä kertaa, toivoakseni seuraavalla kerralla olisi vähän iloisempia uutisia ja kuulumisia! Onko kellään muulla muuten ollut ongelmia kiteiden kanssa?

Loppuun vielä sellainen vinkki, että Maunon Instagram-tili päivittyy hieman tasaisempaan tahtiin kuin tämä blogi, jos pelkät kuvat kiinnostavat :)