Ei tule mitään. Maa on musta, koira on musta, onneksi mieli ei sentään ole musta. Tänään olisi paistanut jopa aurinko! Emäntäihminen raahasi järkkärin rantaan vain huomatakseen, että akku on tyhjä, loppu ja täysin finito. Liitän postauksen loppuun videon kaivurimäyriksestä, että olisi edes jotain visuaalistakin antia tarjolla. Video on marraskuun alusta. Nyt hiekka oli jo jäässä ja kovaa. Mäyryläinen meinasi liukastua.
Seuraavaksi varsinaiseen aiheesee, teini-ikäiseen mäyräkoiraan. Ikää Nakkerssonille tuli siis viime viikolla 6 kuukautta ja teini-ikä alkaa kolkutella ovelle. Mistä tiedän? No...
...mäyräkoira egoilee. Lähietäisyydeltä kaikki koirat ovat kivoja, mutta pitkän matkan päästä edelleen hieman arveluttavia. Varsinkin, jos ne haukkuvat. Tähän asti vastaantulijat on kohdattu häntä visusti takajalkojen välissä ja nyrpeästi mulkoillen. Mutta nykyään mäyräkoira varmistaa, ettei koirakaveri voi päästä lähietäisyydelle ja tuhahtaa! Haukahdus se ei oikeastaan ole, vaan ennemminkin tuhahdus. Yksi ainoa paheksuva tuhahdus.
Toinen versio egoilusta on läsnä vain pikkuisen Onni-kaverin kanssa leikkiessä. Ensin leikki sujuu ihan hyvin. Sitten Onni tulee epävarmaksi, kun iso nakinmallinen kaveri käyttää massaylivoimaa ja menee oman emäntäihmisensä jalkoihin piiloon. Ja se jos mikä saa Maunon egon kasvamaan ennennäkemättömästi! Mauno suuntaa kauemmas, kääntää katseensa kohti Onni-reppanaa, painautuu matalaan vaanimisasentoon - ja hyökkää! Pikku Onni huitoo etutassuillaan ja Mauno säälimättömästi kumoaa koko pienen kaverin. Ja kun Onni on päässyt takaisin pystyyn ja asemiin jalkojen suojaan, Mauno on jo uudessa vaanimispaikassa odottamassa hyökkäyshetkeä. Tätä jatkuisi varmaan loputtomasti. Onneksi viime leikkikerralla pihalle tuli leikkikaveriksi kaksi aikuista bichonia, joista uros laittoi Maunon takaisin ruotuun. Ehkä leikit Onnin kanssa sujuvat paremmin sitten, kun Onnikin on kasvanut isoksi :)
...mäyräkoira on tottelematon. Tietyssä mielentilassa EI menee helposti perille, ilman äänen korottamista tai muutakaan kiellon vahvistusta. Mäyräkoira suuntaa tarmonsa kiellon jälkeen uusiin kohteisiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu läheskään aina. Välillä teini-ikäinen katsoo päin ja toistaa kielletyn asian uudelleen ja uudelleen, kunnes koko asian tekeminen evätään tavalla tai toisella. Sitten mäyräkoira loukkaantuu ja menee mököttämään. Huokaillen, tietysti.
...mäyräkoira kaipaa hellyyttä. Viimeeksi äsken mäyräkoira seikkaili lattialla ja näytti siltä, ettei tiedä miten päin olisi. Taisi pari surkeaa vinkaisuakin päästä jostain masun pohjalta. Tilanne helpottui, kun emäntäihminen ymmärsi ottaa mäyräkoiran syliin. Vaikka se onkin jo iso poika, ei se ole koskaan liian suuri tullakseen syliin pötköttelemään. Parasta oli sunnuntaiset päiväunet isäntäihmisen kainalossa, kun yövieraan jäljiltä lattialla oli patja, jolle isäntäihminen köllähti nukkumaan. Aivan kylkeen kiinni, pää käsivarren päälle ja silmät kiinni. Paras tapa viettää sunnuntaita, mäyräkoiran mielestä.
...mäyräkoira nirsoilee. Koskaan ennen ei kuppiin ole jäänyt mitään. Itse asiassa syömisen jälkeen mäyräkoira on pariin otteeseen käynyt tarkistamassa, josko kuppiin olisi joko unohtunut jotain tai ilmestynyt uutta murkinaa. Viimeaikoina kuppi on saattanut jäädä puolilleen. Teini-ikäinen mäyräkoira pitää huolta linjoistaan.
Vielä yksi teini-ikään liittymätön asia täytyy mainita. Emäntäihmisen suuresta huolesta huolimatta mäyräkoira pärjää kuin pärjääkin yksin kotona yli seitsemän tuntia. Onneksi tällasiai päiviä ei ole kuin kerran viikossa jos sitäkään, ainakaan toistaiseksi. Eilen mäyräkoira jäi puuhastelemaan rustoluun pariin ja löytyi seitsemän ja puoli tuntia myöhemmin kopastaan pötköttelemästä. Itse asiassa joka kerta kotiin saapuessa vastassa on sama näky: Mäyräkoira nostaa unisena, mutta tarkkaavaisena päätään kopasta ja toinen korva on kääntynyt nurin päin. Aina.
Loppuun vielä alussa luvattu video. Ehkä niitä puolivuotiskuviakin saadaan vielä.
tiistai 29. marraskuuta 2011
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Väliaikatiedote
Kakkiranttalin radiohiljaisuus johtuu ikävistä säistä ja valokuvausmahdottomuudesta. Palaillaan asiaan kunhan sää sallii ja emäntäihminen löytää kadonneet patterinsa. Huomenna Nakki Nakkerson täyttää 6 kk eli huimat puoli vuotta! Sen kunniaksi yritän päivitellä jotain mukavaa, ehkä jopa videon :)
Toivotaan lumihiutaleita ja pimeyden väistymistä!
Toivotaan lumihiutaleita ja pimeyden väistymistä!
maanantai 14. marraskuuta 2011
Leikki on koiralasten työtä
Tänään Mauno pääsi tekemään yhtä lempipuuhistaan, eli leikkimään koirakaverin kanssa! Tänään koirakaveri oli ystäväni bichon frise Onni, joka alkaa pikkuhiljaa olla sen kokoinen että leikit onnistuvat :) Tässä muutama kuva leikeistä, vaikka eihän näistä saa oikein mitään selvää! Tunnelma kuitenkin välittynee.
Aivan mahtavaa että melkein naapurissa asuu niin kiva leikkikaveri :) Toivottavasti pojat tulevat toimeen vielä murrosiän jälkeenkin!
"Banzaaaiiiii!" |
Kuristusote lelukoiran tapaan! |
Maunon häntä typistyi kesken leikin?? |
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Babylove
Emäntäihmisen läppäri sanoi sopimuksen irti, ja syyttävä sormi osoittaa pieniä hampaanjälkiä virtajohdossa... Asia täytynee selvittää tietokonekaupassa ennen loppullisen tuomion julistamista. Joka tapauksessa, oman läppärin jouduttua paitsioon omi emäntäihminen perheen toisen läppärin, ja voi mitä vauvakuvia sen uumenista löytyikään! Koska kuvat ovat kivoja, tässä hieman fiilistelyä nyt jo niin isoksi kasvaneen Mauno-nakkeron pentupäiviltä :)
Niin suloinen ja niin rakas <3
Niin suloinen ja niin rakas <3
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Tyvestä puuhun noustaan
Otsikon ikivanha sanonta sopii toivottavasti kuvaamaan Maunon näyttelyuraa! Kävimme lauantaina kokeilemassa mätsäreitä näyttelytreenien ja näyttelyitä harrastavan kaverin innoittamana. Kehän ulkopuolella Mauno käyttäytyi hienosti, ei turhia hötkyillyt vaan ihmetteli rauhassa outoa paikkaa ja kaikennäköisiä koiria. Aivan uudennäköinen kaveri oli taaksemme jossain vaiheessa ilmestynyt rottweileri, jolle Mauno päätti muutaman kerran haukahtaa :D Pikkukoira ei siis hauku edes leikkiessään, sai emäntäihminen olla vähän ihmeissään... ilmeisesti Maunoa hämäsi kaverin samanlainen väritys :)
Mutta kuten sanottu, kehän ulkopuolella käytös oli oikein siistiä ja seisomiset ja kävelykuviot sujuivat hyvin. Vaikuttiko kehässä sitten emäntäihmisen huonot hermot vai jännät hajut, mutta plörinäksi meni. Mauno stoppaili kävellessä, haisteli maata, ei suostunut ollenkaan seisomaan pöydällä vaan istui... Hampaat sentään antoi katsoa! Tosin juuri vaihtuvissa tuplakulmureissa ei kauheasti ole katseltavaa. Vastassamme oli huomattavasti vanhempi iso valkoinen, maremma tai joku vastaava. Se vei sitten täysin ansaitusti punaisen ja Mauno sai hihnaansa sinisen nauhan, jota siivitti tuomarin kommentti "Hän ei tänään oikein malta". No ei malttanut ei...
Sinisten kehästä meinattiin sitten vielä myöhästyä, kun herpaannuin liiaksi enkä seurannut tilannetta kunnolla. Äkkiä kipitettiin sitten omalle paikalle pienten koirien jatkoksi. Liikkuminen sujui jo hieman paremmin, tosin edellämme oleva koira teki stopin kesken matkan ja jouduimme ohittamaan sen. Mauno seisoi hetken ihan nätisti, mutta tuomarin ollessa kohdalla tietenkin istui ja meidät käteltiin ulos kehästä. Eli mitään hyvää ei kehästä jäänyt käteen :D Jäimme vielä seuraamaan kaveriani ja hänen koiraansa isojen kehän reunalle, Aada oli hienosti punaisten kakkonen!
Ilmeisesti Mauno oli rauhallisesta käytöksestään huolimatta stressannut kovasti näyttelyleikistä, koska parkkipaikalla juuri ennen autoon menoa tuli oksu ja sen mukana aamuruoka ja kaikki päivän aikana saadut herkut :( Iltapalaksi Mauno saikin sitten riisiä kermaviilillä ja ison kasan hellyyttä, emäntäihmiselle se on kuitenkin aina Best In Show :) Taidamme jatkaa näyttelytreenejä tutussa koiraporukassa ja palata "kehiin" vasta sitten, kun Mauno on vähän kasvanut ja reipastunut. Ja toivottavasti näyttelyhihnan toiseen päähän saadaan myös joku muu kuin hermoheikko koiramamma :)
Vielä lyhyesti perjantaista, jolloin teimme visiitin koirapuistoon. Se oli jo toinen koirapuistoreissu tällä viikolla! Maunon kaveriksi pienten puolelle tuli isäntäihmisen kaverin terrieri ja pojat saivatkin oikein railakkaat painileikit aikaseksi! Mitään murinoita tai muita käninöitä ei esiintynyt. Kun koirakaveri on tuttu voi koirapuistossakin leikkiä turvallisesti ja varsinkin pimeällä se on hyvä leikkipaikka, koska musta pieni sähikäinen ei pääse vahingossakaan häviämään :) Ehkä käväisemme taas ensi viikolla, jos siltä reissulta jäisi vaikka kuviakin blogiin jaettavaksi. Hännän heilutuksia!
Mutta kuten sanottu, kehän ulkopuolella käytös oli oikein siistiä ja seisomiset ja kävelykuviot sujuivat hyvin. Vaikuttiko kehässä sitten emäntäihmisen huonot hermot vai jännät hajut, mutta plörinäksi meni. Mauno stoppaili kävellessä, haisteli maata, ei suostunut ollenkaan seisomaan pöydällä vaan istui... Hampaat sentään antoi katsoa! Tosin juuri vaihtuvissa tuplakulmureissa ei kauheasti ole katseltavaa. Vastassamme oli huomattavasti vanhempi iso valkoinen, maremma tai joku vastaava. Se vei sitten täysin ansaitusti punaisen ja Mauno sai hihnaansa sinisen nauhan, jota siivitti tuomarin kommentti "Hän ei tänään oikein malta". No ei malttanut ei...
Sinisten kehästä meinattiin sitten vielä myöhästyä, kun herpaannuin liiaksi enkä seurannut tilannetta kunnolla. Äkkiä kipitettiin sitten omalle paikalle pienten koirien jatkoksi. Liikkuminen sujui jo hieman paremmin, tosin edellämme oleva koira teki stopin kesken matkan ja jouduimme ohittamaan sen. Mauno seisoi hetken ihan nätisti, mutta tuomarin ollessa kohdalla tietenkin istui ja meidät käteltiin ulos kehästä. Eli mitään hyvää ei kehästä jäänyt käteen :D Jäimme vielä seuraamaan kaveriani ja hänen koiraansa isojen kehän reunalle, Aada oli hienosti punaisten kakkonen!
Ilmeisesti Mauno oli rauhallisesta käytöksestään huolimatta stressannut kovasti näyttelyleikistä, koska parkkipaikalla juuri ennen autoon menoa tuli oksu ja sen mukana aamuruoka ja kaikki päivän aikana saadut herkut :( Iltapalaksi Mauno saikin sitten riisiä kermaviilillä ja ison kasan hellyyttä, emäntäihmiselle se on kuitenkin aina Best In Show :) Taidamme jatkaa näyttelytreenejä tutussa koiraporukassa ja palata "kehiin" vasta sitten, kun Mauno on vähän kasvanut ja reipastunut. Ja toivottavasti näyttelyhihnan toiseen päähän saadaan myös joku muu kuin hermoheikko koiramamma :)
Omissa treeneissä seisonta sujuu häntä heiluen. |
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Pieni sylkkygalleria
Silloin kun Kakkiranttali ei ole ranttalituulella se viihtyisi mieluiten sylissä. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä pieni syligalleria. Pahoitteluni kököistä rajauksista, sensuuri iski joihinkin kuviin.
Koska Mauno ei saa tulla sänkyyn eikä sohvalle, on syli erityisen tärkeä. Kuten kuvista voi nähdä :)
Mauno avustamassa tietokonetöissä. |
Mauno avustamassa pleikkarin pelaamisessa. |
Mauno vastaanottamassa masurapsutuksia. |
Mauno piiloutumassa syliin. |
Ja loppuun vauvakuva: Sylissä ekana päivänä uudessa kodissa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)