Tyvestä puuhun noustaan

Otsikon ikivanha sanonta sopii toivottavasti kuvaamaan Maunon näyttelyuraa! Kävimme lauantaina kokeilemassa mätsäreitä näyttelytreenien ja näyttelyitä harrastavan kaverin innoittamana. Kehän ulkopuolella Mauno käyttäytyi hienosti, ei turhia hötkyillyt vaan ihmetteli rauhassa outoa paikkaa ja kaikennäköisiä koiria. Aivan uudennäköinen kaveri oli taaksemme jossain vaiheessa ilmestynyt rottweileri, jolle Mauno päätti muutaman kerran haukahtaa :D Pikkukoira ei siis hauku edes leikkiessään, sai emäntäihminen olla vähän ihmeissään... ilmeisesti Maunoa hämäsi kaverin samanlainen väritys :)

Mutta kuten sanottu, kehän ulkopuolella käytös oli oikein siistiä ja seisomiset ja kävelykuviot sujuivat hyvin. Vaikuttiko kehässä sitten emäntäihmisen huonot hermot vai jännät hajut, mutta plörinäksi meni. Mauno stoppaili kävellessä, haisteli maata, ei suostunut ollenkaan seisomaan pöydällä vaan istui... Hampaat sentään antoi katsoa! Tosin juuri vaihtuvissa tuplakulmureissa ei kauheasti ole katseltavaa. Vastassamme oli huomattavasti vanhempi iso valkoinen, maremma tai joku vastaava. Se vei sitten täysin ansaitusti punaisen ja Mauno sai hihnaansa sinisen nauhan, jota siivitti tuomarin kommentti "Hän ei tänään oikein malta". No ei malttanut ei...

Sinisten kehästä meinattiin sitten vielä myöhästyä, kun herpaannuin liiaksi enkä seurannut tilannetta kunnolla. Äkkiä kipitettiin sitten omalle paikalle pienten koirien jatkoksi. Liikkuminen sujui jo hieman paremmin, tosin edellämme oleva koira teki stopin kesken matkan ja jouduimme ohittamaan sen. Mauno seisoi hetken ihan nätisti, mutta tuomarin ollessa kohdalla tietenkin istui ja meidät käteltiin ulos kehästä. Eli mitään hyvää ei kehästä jäänyt käteen :D Jäimme vielä seuraamaan kaveriani ja hänen koiraansa isojen kehän reunalle, Aada oli hienosti punaisten kakkonen!

Ilmeisesti Mauno oli rauhallisesta käytöksestään huolimatta stressannut kovasti näyttelyleikistä, koska parkkipaikalla juuri ennen autoon menoa tuli oksu ja sen mukana aamuruoka ja kaikki päivän aikana saadut herkut :( Iltapalaksi Mauno saikin sitten riisiä kermaviilillä ja ison kasan hellyyttä, emäntäihmiselle se on kuitenkin aina Best In Show :) Taidamme jatkaa näyttelytreenejä tutussa koiraporukassa ja palata "kehiin" vasta sitten, kun Mauno on vähän kasvanut ja reipastunut. Ja toivottavasti näyttelyhihnan toiseen päähän saadaan myös joku muu kuin hermoheikko koiramamma :)

Omissa treeneissä seisonta sujuu häntä heiluen.

Vielä lyhyesti perjantaista, jolloin teimme visiitin koirapuistoon. Se oli jo toinen koirapuistoreissu tällä viikolla! Maunon kaveriksi pienten puolelle tuli isäntäihmisen kaverin terrieri ja pojat saivatkin oikein railakkaat painileikit aikaseksi! Mitään murinoita tai muita käninöitä ei esiintynyt. Kun koirakaveri on tuttu voi koirapuistossakin leikkiä turvallisesti ja varsinkin pimeällä se on hyvä leikkipaikka, koska musta pieni sähikäinen ei pääse vahingossakaan häviämään :) Ehkä käväisemme taas ensi viikolla, jos siltä reissulta jäisi vaikka kuviakin blogiin jaettavaksi. Hännän heilutuksia!