Ajatukset ovat olleet aika vahvasti isoissa elämään liittyvissä asioissa, nimittäin näillä näkymin Maunosta tulee hyvin pian ulkosuomalainen mäyräkoira. Jotenkin tuntuu, että koko asiasta ei tee mieli vielä kirjoittaa, jos jokin meneekin pieleen. Suomalaista pessimismiä? Tänään varasin kuitenkin lennot minulle sekä Maunolle ja se tosiaan on sellainen aihe, josta haluan tänne blogiin kirjoittaa! Taikauskosta viis!
Tällaisessa kopassa Maunon on tarkoitus matkustaa. |
Mauno on sen verran kookas kaveri, että matkustamoon sitä ei saa mukaan vaikka pitäisi millaisen laihdutuskuurin. Ruumassa matkustavalla koiralla tulee olla tuollainen kuvan kaltainen kova lentoboksi, jossa koiralla on tilaa seistä, kääntyä ja istua ilman, että pää osuu kattoon. Pitkällä makkarakoiralla koppa on suhteessa aika iso, sillä pituutta löytyy tietenkin paljon enemmän kuin korkeutta.
Meillä kävi kopan kanssa hyvä tuuri, sillä löysin netistä käytetyn kopan erittäin edullisesti ja vielä täältä meidän kotikaupungista! Vaikka kopassa ei kuulemma ole koiraa pidetty, niin siinä mielessä se ei mene käyttämättömästä, että kaikenlaista pientä naarmua ja puutetta kopasta uuteen verrattuna löytyy. Hinta oli kuitenkin vain murto-osa uudesta kopasta, joten pienellä jeesusteippailulla häkki on oikein passeli!
Jännittävintä koko keikassa on se, että Mauno ei ole koskaan matkustanut lentokoneessa. Olen aika varma, että siinä vaiheessa kun koira katoaa henkilökunnan matkassa kohti lastaustoimia, niin ulina ja huuto kaikuu pitkin lentokenttää. Toivottavasti nakki kuitenkin rauhoittuisi nopeasti ja matka sujuisi ilman sen suurempia traumoja. Lento ei onneksi ole pitkä, kaikkiaan kopassa vietetty aika jää - jos mikään ei mene pieleen - muutamaan tuntiin. Valitsin tietenkin suoran lennon ja vielä kotimaisen lentoyhtiön, että saan höpötellä henkilökunnalle suomeksi. Maksoi paljon, mutta toisaalta kopan hankintahinnassa säästettiin joten lopputulos ei ole paha :)
Olemme treenailleet kopassa oloa myös ovi kiinni, ja lisäksi olen korvannut Maunon nukkumakopan nyt tällä lentoboksilla. Kun otin näitä kuvia, jouduin houkuttelemaan Maunon käskyn kanssa kopasta pois, eli ainakaan mitään syvää inhoa koppa ei onneksi aiheuta. Tilanne on todennäköisesti aivan erilainen sitten, kun kopassa on vietetty humiseva ja koliseva lentomatka. Olen lohduttanut itseäni ajatuksella, että esimerkiksi espanjalaiset rescue-koirat lennätetään aina Suomeen ja henkiin nekin jäävät, vaikka niillä ei ole välttämättä juurikaan kokemusta esim. autolla matkustamisesta.
Tämän pitkän ja seikkaperäisen selosteen jälkeen haluaisin kuulla, että onko blogin lukijoilla kokemuksia koiran lennättämisestä lentokoneessa? Miten hauveli suhtautui?