Isäntä- ja emäntäihmisellä on meneillään projekti, joka tuntuu vievän paljon aikaa ja ajatuksia. Projekti ei ole ihmis- eikä koiravauva, mutta jotain suurta se on ja vaikuttaa Maunonkin elämään. Syyttäkäämme siis blogihiljaisuudesta sekä projektia, että paikoitellen kurjia säitä, jotka ovat rajoittaneet mukavaa koirapuuhastelua!
Sunnuntaina paistoi pitkästä aikaa (siltä se ainakin tuntui!) aurinko, joten lähdimme pienelle sunnuntairetkelle.
|
Mauno odottelee emäntäihmistä kyytiin. |
|
Suunnaksi otettiin satama. |
|
Ensin syötiin vähän evästä auringonpaisteessa. Maunokin sai maistaa patonkia. |
|
Sitten jäälle tallustelemaan. |
Kun keskutan ihmismäärä (joka ei siis ollut suuren suuri) ja koiran hihnassa pitäminen alkoivat tympäistä, hyppäsimme autoon ja suuntasimme kotirantaan.
|
Vapaana juokseva mäyris, onnellinen mäyris. |
|
Emäntäihminen ja nakkikoira neuvottelevat kotiin lähdöstä. |
Autolla liikuttaessa rantaan tullaan mäkeä, joka on mutkainen ja peilijäässä. Isäntäihminen pääsi tekemään päivän hyvän työn, kun täti-ihminen ei päässyt autolla mäkeä ylös. Isäntäihminen puikkoihin ja pikkunissani vauhdilla ylös jäistä rinnettä. Autolla rantaan ei ole enää vähään aikaan asiaa.
Mauno oli tästä retkestä ja jännittävästä autoepisodista niin poikki, että se nukkui koko illan kuorsaten tuolissaan. Jo koiraa hankkiessamme tiesimme, että sen tulisi kulkemaan mukana joka paikassa, mihin nyt vain koiran voi viedä. Nyt olemme oppineet myös suunnittelemaan puuhiamme koiran mukaan: Ei välttämättä lounasta ravintolassa, vaan piknik ulkona. Ei baari-iltaa, vaan peli-ilta ystävillä, jotta koirakin voi olla mukana. Ei huonoa omaatuntoa kotona yksinään odottavasta koirasta, vaan iloa ulkoilusta ja puuhastelusta.
Iloista alkavaa viikkoa kaikille!