 |
| Kiukuttaa vähän, kun siellä lääkärissä laitettiin selälleen köllöttämään. |
Kun keli on kurainen ja masu hyvin matalalla, saattaa käydä niin, että pöpö hyppää masun alta roikkuvaan ulokkeeseen ja tuloksena on pisutulehdus. Niin kävi jälleen meidän Maunolaiselle. Edellinen tulehdus oli Maunon ollessa vielä pikkuinen, marraskuussa 2011. Oireet olivat tälläkin kertaa samat - verestävää eritettä
sieltä. Soitin samantien ajan tutulta eläinlääkäriasemalta ja pohdiskelin, että omien asioiden hoidossa en ole koskaan noin sähäkkä.
 |
| Joko saa liikkua? |
Edellisellä kerralla riitti Piltti-purkissa toimitettu pisunäyte ja sen perusteella määrätty antibioottikuuri, kustannuksia tuli muutaman kympin verran. Tällä kertaa lääkäri halusi koiran paikan päälle ja minähän vein. Eturauhanen tunnusteltiin, nakkero kellautettiin selälleen pehmustettuun kouruun ja masun läpi ultrattiin rakko. Pisunäyte otettiin neulalla suoraan rakosta vatsanahan läpi, mutta se ei tuntunut olevan mitenkään kivuliasta, ainakaan toisinaan dramaattiseksikin heittäytyvä Mauno ei ollut moksiskaan. Lopputulema oli tulehdus ja sama antibiootti kuin aiemminkin, lasku tosin oli huomattavasti isompi. Virtsakiviä tai muuta epämääräistä ei löytynyt, mutta jos tulehdukset uusivat niin tilannetta kehotettiin kontrolloimaan. Lääkäri oli mukava ja ammattitaitoisen oloinen, kohteli Maunoa nakkikoiralle soveltuvalla kunnioituksella. Mäyris - ainakin tämä meidän - loukkaantuu helposti, joten liian hätäinen tai raju kohtelu ei oikein käy.
 |
| Kaivurin käpälät. |
Kotiin palattiin kymmenen päivän antibioottikuurin kanssa. Mauno ehti vielä pisunäytteen tuloksia odotellessa rähjätä shelttireppanalle, joka pahaa-aavistamattomana saapui vastaanotolle Herra Mäyrän kanssa yhtä aikaa. Ihme elvistelijäksi on ruvennut meidän Mauno, ehkä ikää alkaa olla jo sen verran? Kesäkuussa täyteen tulee kolme vuotta.
Tämä oli nyt Maunon viides käynti lääkärillä jostain muusta syystä kuin rokotukset tai silmien kuvaaminen. Mielestäni se on paljon, mutta olen toisaalta pohtinut, että Mauno on varmasti moneen muuhun koiraan verrattuna melkoisessa erityistarkkailussa. Se viettää paljon aikaa emäntäihmisen välittömässä läheisyydessä, joten kaikki normaalista poikkeava havaitaan nopsasti. Onneksi Maunon vaivat eivät ole olleet vakavimmasta päästä ja ne ovat parantuneet hyvin. Nytkään koirasta ei huomaa, että se on kipeä - kuvissa pötkötellään sohvalla käskyn alla, muu aika menee touhutessa.
Onko teidän mielestänne viisi lääkärireissua kolmivuotiaalle koiralle paljon vai vähän?
8 kommenttia:
Ei minusta, kun kerta vaivatki olleet pieniä. Mutta toisaalta taas oma toinen koira oli vaivainen vaikka lääkäriin asti ei aina menty. Arki oli kuitenkin vahtimista ja tarkkaa ruokavaliota jne. Stressiherkän kanssa ei nuin vaan minnekään menty ja ruokinta oli tarkkaan varjeltua. Arki ei ollut heleppoa, joten koen,että muutamia ylimääräisiä käyntejä vaikka elliin tulee ja jos vaivat on pieniä niin ei se ole iso asia. Pääasia on kuitenkin,että koira voi hyvin ja pystyy nauttimaan iliman vaivoja arkielämästä :) Mauno on muuten komia uros ;)
Ei oo monta käyntiä ton ikäselle, monihan joutuu kulkemaan lääkärissä alvariinsa. Ja noi vaivat ei onneks oo olleet kovin vaarallisia.
Mut ai että me ihaillaan, sua, Mauno! Sulla on silkinsilee ja kiiltävä turkki. Oot superkomee herra!<3
Ihania kuvia! Minustakaan lääkärikäyntien määrä ei kuulosta vielä pahalta. Meillä ainakin vaikuttaa siltä, että välillä on pitkiä terveitä kausia ja toisinaan sairastellaan ihan urakalla. Yleensä vielä niin, että molemmat kipeilevät yhtä aikaa, vaikkakin yleensä eri tauteja. Ehkä ne ajattelevat, että emäntä säästää rahaa, kun molemmat viedään lääkäriin samalla kertaa ;D
MarMa: Hyvä pointti! Mauno ei vaivoistaan huolimatta ole ollut missään vaiheessa "sairaalloinen", vaan päin vastoin sen taudit ovat paljastuneet aina vasta siinä vaiheessa kun lääkäriin on ollut pakko mennä heti. Toisaalta pitäisi ehkä ajatella välillä niinkin päin, että sen levottomuus ja rauhattomuus on voinut johtua kivuliaasta tulehduksesta eikä aktiivisesta luonteesta... Kiitokset kehuista :)!
Mirkku, niin, parastahan olisi jos ei tarvitsisi käydä kuin rokotuksissa, mutta tuleehan ihmisellekin toisinaan pientä vaivaa josta pitää lääkärin kanssa keskustella :) Kiitos paljon kehuista, me taas ihaillaan sua Mirkku ja teidän mammaa, kun ootte olleet rohkeita ja ottaneet koirakaverin!
Sunan, kiitos kiitos :) Meillä noita lääkärireissuja on ollut tasaiseen tahtiin vuoden tai puolen vuoden välein. Onhan se kai hyvä, että samalla tulee tsekattua sydän ja koko koikku muutenkin, ettei mitään salakavalaa pääse kehittymään. Kahdessa koirassa on tietty vielä tuplakulut! Mutta onneksi raha on vain rahaa ja koirakaverin hyvinvointi on tärkeintä :)
No minnoon kääny kansa varmaannii viijjesti liäkärillä ja oon vasta heenäkuussa kolome. Evustusraahanen ja annaaliraahaset on vaevanna. Nyt viimiseks tuo kaenaloehin ihottuma.
Hyvä vuan että viijjään liäkäriin jos vähäkää eppäelyttää että jottae oes pielessä. Äet on sitä mieltä että mieluummin vaekka turhaan ku ee ollenkaa ja sittä kavuttaa. Maunolle paranemista ja hyvvee kevättä!
Ronja oli vuoden vanha, kun käyntejä tuli viikossa jo kaks ;) Saatika pentuajan jälkeen. Lekurikertoja 4v koiralle kertyi varmaan likemmäs 10. Mä käytän melkein pienemmästäkin outoudesta koiria lekurilla, ne on aika tarkan silmän alla kyllä :)
Iivari: Eli vähän samantyylisiä vaivoja kuin Maunolla :) Hyvähän se on lääkäriin viedä, jos tarvetta on! Ja tuo on ihan totta, että mieluummin turhaan kuin liian myöhään. Oletpa muuten valloittavan ilmeikäs kaveri :)!
mondica: Ja loppujen lopuksi neljävuotiaalle kymmenen kertaa ei ole kovinkaan montaa kertaa vuodessa. Tottuvatpahan olemaan siellä lääkärin luona :)
Mun mäykky täyttää ensi kuussa 3 vuotta j aollaan käyty eläinlääkärissä 6kk aikana noin 7-8 kertaa... Mahaongelmia loppujen lopuksi että joutuu syömään loppuelämän eläinlääkäreiltä ostettavaa sapuskaa. vointi on sen jälkeen 200% parantunut! yksi kerroista oli korvatulehdus. En sanoisi 5 kertaa olevan paljon :D
Lähetä kommentti