tiistai 23. lokakuuta 2012

Paussi.



Isäntä- ja emäntäihminen suuntaavat aurinkoa etsimään, joten blogissa luvassa pieni päivitystauko. Pysykää hännänmitan päässä, palaamme pian!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Mäyräkoirakansalaisaloite

"Lenkillä nuuskutellessani olen törmännyt puiseen hökötykseen, joka on epäilyttävästi ilmestynyt siihen, missä sitä ei ole ennen ollut. Mammani selitti, että kyse on puisesta kehyksestä, johon tulee myöhemmin kunnallisvaaleissa ehdolla olevien ihmisten mainoksia. Tästä vaalitouhusta innostuneena ja syksystä erittäin tuskastuneena kirjoitin aivan omin tassuin seuraavanlaisen mäyräkoirakansalaisaloitteen:

Arvon ehdokas. Minä olen Mauno mäyräkoira täältä itärajan tuntumasta ja olen erittäin huolestunut itseni ja kaltaisteni mäyräkoirien voinnista näin syksyn tullen. Meillä mäyräkoirilla on juuri sopivan mittaiset jalat. Se, mikä on pielessä, on sää. Vettä sataa, ja koska vesi sataa alaspäin, se päätyy aikanaan maahan. Maasta se päätyy minun tassuihini ja niistä minun massuuni. Ei tunnu mukavalta. Kaiken huipuksi, vaikka olen jo valmiiksi märkä, ihminen haluaa kastella minua lisää, kun tulemme sisälle. Ja sisälle tullaan muuten vauhdilla, koska kuka nyt tuolla ulkona haluaisi oleilla kauemmin kuin on pakollista. Kun ihminen on kastellut minut erittäin nöyryyttävällä tavalla, se kuivaa minut pyyhkeeseen. Onko susilaumoilla pyyhkeitä? Ei ole. Tietääkseni.

Ehdotankin nyt tässä, että kaikkien mäyräkoirien ja mäyräkoirien kaltaisten tulisi saada omistajineen muuttaa syksyn ajaksi jonnekin, missä on kesäinen sää. Halutessaan sinne kesäiseen paikkaan voisi jäädä talveksikin, minulle se ei ole niin nuukaa, kun satun tykkäämään lumesta. Tämän siirtymän kustantaisi tietenkin kunta taikka valtio. Saavutetut hyödyt näkyisivät esimerkiksi kunnallisen terveydenhuollon vähentyneenä kuormituksena (vähemmän hermoromahduksen saaneita mäyräkoiran omistajia). Muitakin hyötyjä varmasti on, en vain vielä ole keksinyt niitä.

Tässä mäyräkoira on joutunut piiloutumaan, koska sängylle meno on kielletty. Onko se oikein, kysyn vaan?
 Siinä tapauksessa, että tällainen maasta poistuminen ei tule kysymykseen, vaadin kaikille mäyräkoirille yhtäläisiä oikeuksia viettää sadepäiviä sohvalla tai sängyllä (kuva ohessa), mielellään tyynyjen ja peittojen kera. Kieltäminen tai pois häätäminen ei tule kysymykseen, vaan niiden varalle tulisi laatia sakkorangaistukset. Mäyräkoiran tulee myös itse saada valita, mihin mattoon/huonekaluun/ihmiseen se itsensä kuivaa. Pyyhkeet jääkööt ihmisille, me mäyräkoirat keksimme kyllä keinot. Myös juokseminen toimii hyvänä kuivatusmenetelmänä ja ihmisen tuleekin taata meille esteetön ympäristö pyyhällyksiin ja hepuleihin. 

Terveisin Mauno, mäyräkoira

Mäyräkoirakansalaisena aion toimittaa aloitteen emäntäihmiselle, joka koordinoi sen eteenpäin, tai vingun kovaäänisesti. Jään härkäpuikkoa pureskellen odottamaan, millaisiin toimenpiteisiin poliitikot aikanaan ryhtyvät. Ehkä jo ensi syksyn pääsen mäyrätovereineni viettämään jonnekin sateettomaan, aurinkoiseen paikkaan!"

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ystävä, kaveri, frendi, kuoma ja kamu!

Mauno on saanut viimeaikoina nauttia koirakavereiden kanssa hengailusta. Keskiviikkona kävimme leikkimässä mopsin sekä podengon kanssa ja eilen vuorossa oli ystäväni labbistyttö. Leikit saattavat näyttää paikoin rajuilta, mutta todellisuudessa musta kaksikko tuli loistavasti toimeen.
Syöksy.
Raivomäyrä ja epätarkka toveri.
Välillä nuuskutellaan yhdessä.
Metsän poika.
Metsän tyttö ja kuvasta poistuva sukulaku (häntä).
Leikkien lisäksi kävimme vähän treenailemassakin. Labbiksen emäntäihminen teetätti omalle jässikälleen dummy-juttuja (jotain taipparitreeniä tai-mitä-se-nyt-oli) ja Maunolle vedettiin pari maksamakkarajälkeä. Hienosti selvitti töpötassu molemmat jäljet, rauhallisesti ja keskittyneesti. Ehkäpä ensi keväänä pääsisimme treenaamaan jälkeä vaikka ihan säännöllisesti ja pyykkipoikien kera, niin ei tarvitsisi emäntäihmisen tonottaa keskellä pöpelikköä ja miettiä että tulinkohan äsken tuosta mäntyjen välistä vai muurahaiskeon vierestä...

Kotona sohvalle käpertyi väsynyt ja onnellinen nakki. Koirakaverin kanssa telmiminen on parasta liikuntaa ja myös henkisen energialatauksen purkua, ainakin meidän maastomakkaralle. Tästä syystä ihan ikioma, jokapäiväinen koirakaveri ei ole enää viimeaikoina tuntunut kovinkaan huonolta vaihtoehdolta...

Kahden koiran plussia ja miinuksia saa halutessaan listata kommenttiboksiin :) Leikkisiä syksypäiviä!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Liian tollo mäyräkoiraihmiseksi?

Emäntä kuvitteli tänään olevansa mäyräkoiraa viisaampi. MIKÄ ERHE!

Maunolla on itseaiheutettu emäntäihmisriippuvuus. Emäntäihmisen eli minun huomion(i) pitäisi olla koko ajan kohdistettuna herra von mäyräkoiraan, ellei hän sitten satu olemaan tupsluureilla. Tänään päätin pysyä vapaapäivän kunniaksi tiukkana, ja aamulenkin ja mäyräkoiralle piilotetun härkäpuikon jälkeen keskityin kahvikupposeen ja hyvään ystävääni photoshoppiin.

Mauno mäyräkoira etsi ja löysi härkäpuikon, söi sen ja alkoi tuijottaa emäntäihmistä, eli minua, vaativasti. Mitä leikitään? Mitä nyt tehdään? Kun vastausta ei kuulunut, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä. Pahaa-aavistamattomana uppouduin käsien, näppäimistön, silmien ja näytön väliseen pyhään nelinäisyyteen, enkä ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa reagoida huoneesta poistuneeseen nakkieläimeen.

Useamman hetken pahaenteinen hiljaisuus herätti minut transsista, ja tajusin lähteä katsomaan, mitä töllöntöitä mäyräkoira mahtaa puuhata. No mitäpä? Sohvalla kiltisti pötköttävästä läppäristä oli purtu johto poikki, samoin läppäriin liitetystä hiiriparasta. Kyseinen läppäri tönöttää sohvannurkassa aina, eikä Maunolle ole yksin kotona pönöttäessään tullut pieneen mieleenkään koskea koko kapistukseen. Nyt, kun emäntäihminen julmasti eväsi huomion ja leikittämisen, mäyräkoira tiesi tasan tarkkaan, minne suunnata ja mitä tekemään. Mitä neroutta! Mikä evil master plan!

Mäyräkoira 1 - emäntäihminen 0. Välirauha on julistettu, mutta leikitystä ei heru vieläkään. Katsotaan, mitä seuraavaksi tuhoutuu. 

maanantai 17. syyskuuta 2012

MaalaisMauno

Viikonloppuna olimme Maunon kanssa emäntäihmisen mummolassa. Mummola sijaitsee ihan aidosti maalla, keskellä pöpelikköä. Talon takana on pelto, jolla käyskentelee tasaisin väliajoin karhuja. Täydellinen paikka pienelle mäyräkoiralle nauttia vapaudesta!

Nuuuuuusnuusnuus.

 "Mamma please, ei kiinnostaa tää posettelu... Otan tyhjän katseen."

Silakka!

Jäljen päästä löytynyt maksamakkarakääre ja ylpeä jäljestäjä.
Aakea laakea pihamaa sopi mahtavasti helpon jäljen vetoon, kunhan sade hetkeksi taukosi. Mauno selvitti jäljen innolla ja antaumuksella. Jäljen päästä löytynyttä maksamakkarapakettia piti riepottaa pitkin pihaa hyvän aikaa. Oikean jäljen päästä löytyvää sorkkaa ei kuulune riepottaa? Tosin Mauno sai jäljestää vapaana, joten mistään virallisesta suoritteesta ei muutenkaan ollut kyse.

Perjantaina kävimme moikkaamassa koirakaveria ja tänäänkin Mauno pääsi koirakontaktiin, kun törmäsimme lenkillä mukavaan terrierityttöön. Terrieri kyykytti Maunoa 6-0, mutta herrasmiehenä nakki ei ollut moksiskaan. Muuten, mitä rähistelyyn tulee, sitä ei ole enää esiintynyt. Mauno ei ole rähistellyt ainoallekaan koiralle mies(tai nais- tai koira-)muistiin. Ilmeisesti jokaisesta ongelmasta kannattaa kirjoittaa blogiin niin se poistuu kuin itsestään! Ohittamiset eivät kylläkään ole vielä lähelläkään sulavia, mutta ainakin rähjäys on jäänyt pois :) Myös hännänalus voi hyvin, joten meille kuuluu kaiken kaikkiaan tällä hetkellä oikein hyvää! Toivottavasti teillekin!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mauno loves roskanheittäjät

Meillä on Maunon kanssa yhteinen harrastus, joka on Maunon keksimä. Se on halpa, helppo ja ekologinen harrastus, eikä vaadi matkustamista tai välineistöä. Harrastus on roskien keräily. Mauno nappaa lenkin varrelta roskan hampaisiinsa ja kiikuttaa sen aina kotipihaan asti, jossa minä vastaanotan roskan Maunolta ja tiputan sen piharoskikseen. Tästä harrastuksesta tulee meille molemmille hyvä mieli: Mauno saa kanniskella roskaa ylpeänä ja minä olen hyvilläni, kun luonnosta poistuu pieni pala sinne kuulumatonta muovia.

Mitä Maunon sairasteluun tulee, on se selkeästikin paranemaan päin. Antibioottikuuri jatkuu vielä monta päivää, samoin hännänaluksen suihkuttelu. Vatsa ehti olla jo muutaman lenkin ajan entisellään, mutta äsken lenkillä tuotos oli jälleen lirua... Syyn selvittely jatkukoon. Ystäväni soitti aikaisemmin, että hänen koiransa oksentaa nonstoppina. Tiedä häntä jos täälläpäin on vaikka joku mahapöpöepidempia meneillään?

Reipasta, huoletonta ja sairaudetonta syksynalkua kaikille :)!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Töttöröö.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikö vain? No, tässä nyt kuitenkin vielä joitain sanojakin: Hyeenana huutava ja kiemurteleva nakkikoira, kipulääke, antibiootti, tötterö, villinä leikkivä epäsairas nakki, oksennus ja luimisteleva potilasnakki. Kaikki nämä vain yhden illan aikana!

Anaalirauhanen oli siis tulehtunut ja puhjennut ihon läpi. Sähäkkä tauti, en nimittäin ehtinyt huomata Maunolla ripulin lisäksi mitään oireita ennen lauantaita, jolloin puhkeaminen oli ilmeisesti jo tapahtunut. Nyt meillä on kipulääkitys ja antibiootti, tötterö nököttää tällä hetkellä Maunon pyllyn päällä, ei kaulassa. Maunon mielestä tötterö on nimittäin vieläkin pahempi ja nöyryyttävämpi kapine kuin talvitakki. Antibiootin Mauno oksensi äsken pois, täytyy kokeilla myöhemmin uudelleen tai aloittaa kuuri vasta huomisaamuna.

Kiitos kaikille edellisen postauksen tsemppareille, toivotaan että antibiootti puree ja hännänalus on pian entisellään :)