Ketuttaa

Emäntäihmistä ketuttaa. Samoin mäyräkoiraa. Tässä ihan meidän kulmilla on ketun pesä. Kaikki meidän mukavat ja helpot lenkkireittimme ovat kettujen kansoittamia. Mauno haluaisi aina lenkillä mennä sinne, missä ketut ovat ja jos kettu sattuu näköpiiriin, eivät tassut kanna enää millään. Siis muuhun suuntaan, kuin kettua kohti. Ymmärrettävää, minkäs sitä koira vaistolleen voi, eikä tarvitse voidakaan. Mutta ärsyttäähän se, kun lenkeistä ei oikein tule mitään haistelun ja kettujen kyttäyksen vuoksi.

Tuossa yllä on isäntäihmisen lenkillä nappaama kuva ketusta. Näin lähelle poikaset tulevat, vaikka koira on mukana, tai ehkä juuri siksi. Koira kiinnostaa kettuja kovasti, ja ihmisiin ne ovat jo tottuneet. Pöljät kansalaiset ruokkivat kettuja ja niistä on tullut kesyjä. Asiasta on kirjoiteltu paikallisissa medioissa muistuttaen, ettei kettuja pitäisi ruokkia. Myöhäistähän se nyt on... Saas nähdä, millaiseksi meno muuttuu talvea kohti. Toistaiseksi meidän pitää varata lenkeille runsaasti aikaa ja hermoja.

Millaisia kohtaamisia villien eläinten kanssa teidän hauvelit ovat kokeneet?

Uusi temppu mielenvirkistykseksi!

Mauno on nopea oppimaan ja motivoituu hyvin herkuista, tai siis raksuista, joita se syö muutenkin. Temppujen opettaminen on siis suht helppoa, jos itsellä vain on selkeä käsitys siitä, mitä aikoo opettaa.

Toissapäivänä aloin opettaa Maunolle esineen koskettamista. Esineeksi valikoitui pikkuinen kameran jalusta, sillä halusin opetusvaiheeseen sellaisen esineen, joka ei ole mukana tavallisessa arjessa.

Mauno odottamassa käskyä ja esineenä käyttämäni kolmijalka.

Olen jo aiemmin opettanut Maunoa koskettamaan avonaista kämmentä "täp"-käskyllä. Käytin samaa komentoa, sillä Mauno yhdistää käskyyn jo jonkin tökkäämisen kuonolla. Aloitin opettamisen pitämällä kolmijalkaa kädessä, antamalla käskyn ja palkkaamalla, kun kuono osui kolmijalkaan. Aluksi esinettä voi pitää ihan lähellä koiran kuonoa, ettei virheitä pääse turhaan syntymään.

Varovainen lähestyminen.

Kun koira on riittävän monta kertaa käskystä tökännyt esinettä onnistuneesti, voi esineen laittaa lattialle. Jos koira yhdistää käskyn edelleen käteen, voi kättä pitää esineen takana tai esinettä voi osoittaa. Maunolle osoittaminen toimii hyvin, sillä se lukee muutenkin paljon eleitä.

Kun koira on riittävän monta kertaa koskettanut onnistuneesti lattialla olevaa esinettä, voi esineen siirtää kauemmas ja koiran lähettää käskyllä tökkäämään sitä. Kun Mauno oppi tempun kunnolla, aloin komentaa sen ensin maahan ja odottamaan: Muuten se olisi innoissaan tökännyt esineen kumoon heti kun sain sen lattialle pystyyn.

Töks.

Temppuja opetettaessa kannattaa pitää riittävästi taukoa, ettei koira väsy ja menetä mielenkiintoaan tai mene ylikierroksille. Itse en reagoi ns. vääriin vaihtoehtoihin, vaan odotan kunnes koira tekee oikein ja palkkaan siitä. Näin koira pitää temppujen opettelua mieluisena, eikä lopeta tarjoamasta ratkaisuja.

Tälle tempulle olisi varmaan jotain hyödyllisiä variaatioita, mutta itselleni ei tule mitään mieleen! Isomman koiran voisi opettaa avaamaan television napista tai painamaan vaikka ovikelloa, mutta miten varioida temppua tappijalan kanssa? Ideoita?

Lokoisaa Koiranpäivää!

Tänään 24.4. on kuulemma Koiranpäivä. Hyvää Koiranpäivää sitten vaan koko meidän porukalta!

Lisätietoa Koiranpäivästä Kennelliiton sivuilta.

Meillekö mäyräkoira?

Olen viime aikoina kuullut monesti Maunoa rapsutelleilta tutuilta ja tuntemattomilta sanat "Pitäisiköhän meidänkin ottaa tämmöinen!" Tässä mietteitäni siitä, millainen mäyräkoira mielestäni on ja mitä pitää huomioida, jos halajaa mäyräkoiran omistajaksi:

1) Mäyräkoira on aktiivinen metsästyskoirarotu. Vaikka monet mäyrikset jahtaavatkin lähinnä jääkaapille kävelevää omistajaansa tai jäljittävät parasta nukkumapaikkaa sohvalla, on syvällä geeniperimässä metsästyskoiran sielu. Mäyris vaatii aktivointia, ja jos sallittua tekemistä ei ole tarjolla, energia purkautuu jotenkin muuten. Koiralle täytyy keksiä tekemistä silloinkin, kun itseä ei huvittaisi tai kun töissä on ollut pitkä ja ikävä päivä. Etenkin pentuna ja teini-iässä koira kuin koira tarvitsee paljon puuhaa, vanhemmiten riittää vähempikin touhuilu.

2) Mäyräkoira on hyvä lenkkikaveri. Hieman yksilöstä ja tottumuksesta riippuen mäyräkoira on reipas lenkkikaveri, joka jaksaa lyhyehköistä jaloistaan huolimatta painella helposti tunnin ja toisenkin. Mauno ei mielellään kävelisi sateella tai jos maa on kovin märkä, mutta määrätietoisella suostuttelulla lenkkeily onnistuu kaikilla keleillä. Tiedän olevan myös jokasään mäyräkoiria!

3) Mäyräkoira on älykäs, mutta ei välttämättä halua miellyttää. Tapaamani mäyräkoirat ovat pääsääntöisesti olleet älykkäitä. Ne oppivat helposti, niin hyvässä kuin pahassakin; Huomaamattaan voi opettaa koiralle paljon sellaista, mitä ei toivoisi sen osaavan! Mäyris ei kuitenkaan odota ohjeita samaan tapaan kuin vaikka osa noutajista, vaan osaa toimia myös itsenäisesti ja testaa usein, voisiko käskyt ja ohjeet kiertää tai jättää huomiotta.

4) Mäyräkoira on suuri koira pienessä paketissa! Mäyräkoira, kuten kaikki muutkin koirarodut, pitää sosiaalistaa ja kouluttaa, jotta sen kanssa on helpompi elää. Vaikka mäyris on pieni ja hauskan näköinen, sitä pitää kouluttaa johdonmukaisesti. Hyvin pidetty mäyräkoira on maailman mainioin koirakaveri, joka saa vieraat huokailemaan ihastuneina "Pitäisiköhän meidänkin ottaa tämmöinen!" ;)

Vai mitä mieltä olette te muut arvoisat mäyrisbloggaajat :)?

Sri Lankan koirat

At first, it seems that there are some readers who are not Finnish. Leave a comment if you would like me to write also in English. Thanks!

Isäntä- ja emäntäihminen matkasivat kahdeksi ja puoleksi viikoksi päiväntasaajan tuntumaan Sri Lankaan. Kiersimme seitsemän kaupunkia tai kylää ja näimme paljon koiria. Kokemukset ovat omiani eivätkä perustu tutkimuksiin tai tilastoihin. Jos olet kovin herkkä, kannattaa lukea harkiten.

Ensimmäinen asia joka tulee mieleen Sri Lankan koirista on se, että niitä oli paljon ja suurin osa oli huonossa kunnossa. Jokaisella rannalla, kadulla ja kylässä kulki paljon koiria, joista osasta joku ehkä piti huolta, mutta pääsääntöisesti koirat tuntuivat olevan oman onnensa nojassa. Ja siltä ne myös näyttivät; Monet koirista olivat laihoja ja osalla ei ollut enää lainkaan turkkia, koska loiset ja taudit olivat tehneet tehtävänsä. Osalla oli erilaisia vammoja, esimerkiksi "kolmijalkaisia" koiria näkyi paljon. Monelle nopea kuolema olisi ollut armollisin vaihtoehto.

Kyyneliin asti minut liikutti erään pienen vuoren huipulla asuva koirapari. Pariskunnan narttu oli satuttanut toisen takajalkansa, ja se roikkuikin lonkasta asti ikään kuin irtonaisena. Surullisinta oli, että nartulla oli pennut vatsassa. Turistit todennäköisesti ruokkivat tätä koiraparia ja itsekin annoin uroskoiralle vettä. Uros myös laskeutui välillä alas kylään kenties hakemaan ruokaa, mutta narttu ei kovin ketterästi kiivennyt kolmella jalalla.

Emokoira tuli luoksemme häntää heiluttaen, mutta arasteli kameraa. Kuvasta näkyy, että toinen takajalka kääntyy vartalon alle ihan miten sattuu.

Vaikka yritin ajatella, etteivät nämä koirat paremmasta tiedä, niiden surulliset silmät jäivät lähtemättömästi mieleeni. Niillä on geeneissä luottamus ihmiseen, mutta kukaan ei hoivaa eikä auta niitä. Kukaan ei päästä niitä pois kärsimyksestä joka johtaa vääjäämättömään kuolemaan. Voi vain toivoa, että jos ja kun Sri Lankaan alkaa virrata enemmän turisteja, helpottuu myös koirien elämä. Turistit eivät voi koiria auttaa, mutta ehkä paikalliset huomaavat etenkin länsimaalaisten turistien arvostavan koirien inhimillistä kohtelua.

Kaiken kurjuuden vastapainoksi näimme myös lemmikkikoiria, jotka saivat juosta ja leikkiä vapaina rannalla ja sattuipa erääseen yöpaikkaan ihan oikea mäyräkoirakin! Se huimapää kurkisteli kaiteen välistä vaikka pudotusta oli monta metriä.

Luolakuulumisia

Sohvapottu, sylihauva, kettujen kauhu ja väsymätön lenkkikaveri. Sitä kaikkea on mäyräkoira!

Eilen Maunon kasvattaja tuli hakemaan minut ja Maunon kyytiin ja suuntasimme auton kohti Ristiinaa. Suur-Savon Mäyräkoirakerho järjesti avoimet luolatreenit ja sinne menimme Maunon, kasvattajan uuden urospennun sekä Maunon luolavalio-pikkusiskon kanssa. Pikkusisko tosin oli vain seuraneitinä, se ei enää treeniä tarvitse.

Harmittaa, kun en itse ymmärrä paljoakaan siitä, miten koiran pitäisi luolassa työskennellä. Muutenkin olen sellainen kaupunkilaisuuvelo siellä metsämiesten keskellä, sylitän vaan Maunoa vaikka sen pitäisi olla autossa häkissä :D Mauno sai kuitenkin kehuja. joten teki ilmeisesti niin kuin pitikin! Ahdingosta ei edelleenkään mennyt, vaan ahdinko piti kääntää pystyyn. Mauno kyllä meni kyljelleen ja ahdingon suulla näkyi vaan sätkivä koiran pyllerö, mutta ei niin ei. Ehkä ensi kerralla! Luolassa meni ihan reippaasti ja haukkui ketulle. Treenari kysyi, onko Mauno ollut luolassa aikaisemmin, ja kun vastasin että on, niin kysyi että "Menikö silloin näin hyvin?!" ja vaikutti muutenkin olevan tosi tyytyväinen Maunon suoritukseen. Itse tein vaan niin kuin käskettiin ja kanniskelin Maunoa milloin nurkan taakse kun ahdinkoa käännettiin ja milloin ahdingon suulle. On kyllä kiva katsoa, kun oma sohvapottu oikein syttyy ja raivokkaasti haukkuu kettua, mutta kuitenkin vähän niinkuin leikkii, eli ei ole mitenkään ahdistuneen tai yltiöstressaantuneen oloinen.

Kotimatkalla autossa oli aika hiljaista, kun nakkikoirat vetivät unta palloon. Kotona käytin Maunon suihkussa (ketun haju on aika pistävä) ja sieltä se kipitti loppuillaksi nukkumaan sohvalle peiton alle. Myös Suuret Metsästäjät nukkuvat mieluiten pehmeällä alustalla peittoon kääriytyneinä ;)

Nyt Maunolta olisi tarkoitus pudottaa vielä pikkuisen painoa, ja lähteä sitten yrittämään uudelleen ahdinkoon menoa. Sitä ennen käydään isäntäihmisen kanssa reissussa ja Mauno menee hoitoon, joten niin blogin päivittämiseen kuin muihinkin koiratouhuihin tulee pieni paussi. Toivotaan, ettei reissun päältä tartu matkaan kulkukoirien armeijaa kotiin tuotavaksi!

Solakka poika ja asiaa koiran laihdutuskuurista

Hei taasen! En olekaan muistanut hehkuttaa Maunon solakoitumista. Viime lääkärireissulla selvisi, että Mauno painaa 10,5 kiloa. Edellisessä punnituksessa painoa oli 11,8 kiloa. Aikamoinen ero, varsinkaan kun oma silmä ei ole meinannut huomata mitään muutosta!

Näin söpö ja solakka on Mauno-mäyriäinen!

Mauno on käynyt näyttelyissä viimeksi toukokuussa 2013. Silloin se sai arvosanaksi H, koska oli heavy. Sama kohtalo oli saman vuoden pääsiäisnäyttelyssä, jossa arvosteluun oli kirjattu "kookas" ja "erittäin raskasrunkoinen". Silloin en itse tajunnut, että kansankielellä koira oli lihava punkero :D Mauno on aina ollut sporttinen, lihaksikas ja sillä on vahva sukupuolileima, eli tyttökoiraksi sitä ei ole luultu koskaan. Muut näyttelyissä menestyvät lyhytkarvaiset ovat tosi paljon suippanampia rakenteeltaan kuin Mauno, mutta siitä huolimatta Mauno oli tuolloin lihava. En vain itse älynnyt sitä.

Syyskuussa kävimme keinoluolilla räyhäämässä ketulle ja siellä luolan pitäjä, pitkän linjan mäykkykasvattaja kommentoi, että Mauno on punkero. Silloin jotenkin itsekin tajusin, että koirassa on lihasten lisäksi myös liikaa rasvaa. Jos luolajuttuja halusi kokeilla ihan tosissaan, olisi koiran oltava sutjakammassa kunnossa. Tästä alkoi operaatio solakampi mäyräkoira.

Mauno rakastaa pinkomista! Onneksi, sillä aktiivisuus helpottaa laihtumista.

Aloimme kiinnittää tarkempaa huomiota Maunon ruokamääriin. Mauno oli aiemmin nirso, eikä välttämättä syönyt kuppia tyhjäksi. Kun ruuan määrää alettiin säännöstellä, nirsoilu loppui. Nykyään kaikki mitä kuppiin laittaa, menee, ja nopeasti meneekin. Tarkkailen Maunon kylkiluita ja jos vyötärö alkaa näyttää tosi kapealta, lisätään ruokaa hetkeksi. Jos kelit ovat huonot ja liikunta vähäistä, annetaan ruokaakin vähemmän. Onneksi (?) Maunon polla ei kestä pitkiä lyhyiden lenkkien kausia, joten irti juoksemista ja reippaita lenkkejä monipuolisissa maastoissa harrastetaan meillä säännöllisesti. Pihaahan meillä ei ole, joten koiraa pitää aina lähteä erikseen liikuttamaan. Joskin sisälläkin juostaan ja hypitään pallon ja lapasen perässä päivittäin.

Monet Maunoa harvemmin nähneet kaverini ovat sanoneet viimeisen vuoden aikana, että se on laihtunut. Itse näen muutoksen parhaiten tuosta vaa'an lukemasta. Näin on hyvä, ja solakampi mäykky on onnellisempi mäykky :)!