Muuttoa, muuttujia, muutoksia.

"Mitä teet mamma? Voinko auttaa?"

Muutto on onnellisesti takana päin, joskin jäljellä on vielä vanhan asunnon siivous. Uudessa asunnossa ei ole vielä nettiä vaan bloggailu on isäntäihmisen kännykän varassa. Siinä syy päivitysten puutteeseen: Aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt kuvien napsimiseen ja blogin päivittämiseen. Lupaan asian muuttuvan kunhan elämä saadaan taas järjestykseen ja tavarat paikoilleen.

Mauno on sopeutunut uuteen kotiin vaihtelevasti. Se nukkuu hyvin eikä edelleenkään tuhoa mitään yksin jäädessään, mutta uusi asunto on tarjonnut uudenlaisia puuhamahdollisuuksia silloin, kun isäntä tai emäntä on kotona. Touhuilun uhriksi ovat joutuneet yksi upouusi lattialista ja vessapaperirulla. Muuta ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen. Mauno on joutunut myös totuttelemaan hihnassa lenkkeilyyn ja se on sujunut vaihtelevalla menestyksellä... MIKSI ostimme fleksin, kun pentuna lyhyessä hihnassa kävely sujui niin hyvin? Nyt hihnan päässä tempoilee tampio mäyräkoira. Fleksi on poissa käytöstä, koska se meni rikki. Ensin Mauno puri narun poikki stopparin yläpuolelta, ja myöhemmin solmusysteemillä varustettu hihna katkesi ja naru kelautui fleksin sisään.

Voin myöntää, että olen juoksuttanut Maunoa pieniä pätkiä vapaana, vaikka keskustan alueella ollaankin. Pienet pyrähdykset eivät kuitenkaan tunnu olevan tarpeeksi koko lenkin metsässä vapaana juoksemiseen tottuneelle mäyräkoiralle. Onneksi metsään pääsee vieläkin autolla, ja tulemme varmasti harrastamaan metsälenkkeilyä useammin, kunhan muuttohässäkkä on kokonaisuudessaan ohi.

Uuden kodin plussat: Isompi sohva. Huomaa pään vieressä tuunattu pikku pahviasia.

Huomenna emäntäihminen lentää etelänmaalle rentoutumaan ja nakkipikku jää isäntäihmisen kanssa viettämään arkea. Toivottavasti viikon kuluttu vastassa on itsenäistynyt ja kiltistynyt Mauno!