Mauno on saanut viimeaikoina nauttia koirakavereiden kanssa hengailusta. Keskiviikkona kävimme leikkimässä mopsin sekä podengon kanssa ja eilen vuorossa oli ystäväni labbistyttö. Leikit saattavat näyttää paikoin rajuilta, mutta todellisuudessa musta kaksikko tuli loistavasti toimeen.
 |
| Syöksy. |
 |
| Raivomäyrä ja epätarkka toveri. |
 |
| Välillä nuuskutellaan yhdessä. |
 |
| Metsän poika. |
 |
| Metsän tyttö ja kuvasta poistuva sukulaku (häntä). |
Leikkien lisäksi kävimme vähän treenailemassakin. Labbiksen emäntäihminen teetätti omalle jässikälleen dummy-juttuja (jotain taipparitreeniä tai-mitä-se-nyt-oli) ja Maunolle vedettiin pari maksamakkarajälkeä. Hienosti selvitti töpötassu molemmat jäljet, rauhallisesti ja keskittyneesti. Ehkäpä ensi keväänä pääsisimme treenaamaan jälkeä vaikka ihan säännöllisesti ja pyykkipoikien kera, niin ei tarvitsisi emäntäihmisen tonottaa keskellä pöpelikköä ja miettiä että tulinkohan äsken tuosta mäntyjen välistä vai muurahaiskeon vierestä...
Kotona sohvalle käpertyi väsynyt ja onnellinen nakki. Koirakaverin kanssa telmiminen on parasta liikuntaa ja myös henkisen energialatauksen purkua, ainakin meidän maastomakkaralle. Tästä syystä ihan ikioma, jokapäiväinen koirakaveri ei ole enää viimeaikoina tuntunut kovinkaan huonolta vaihtoehdolta...
Kahden koiran plussia ja miinuksia saa halutessaan listata kommenttiboksiin :) Leikkisiä syksypäiviä!
4 kommenttia:
Täällä pohditaan tuota samaa asiaa ja tehdään alustavaa listaa kahden koiran yhtälön plussa- ja miinuspuolista. Jäämme seuraamaan, millaisia kommentteja aiheesta saatte!:)
Sulla on hyvät harrastukset ja kivat harrastekamelit. Upeeta, Mauno, mahtavaa!
Heips, minulla oli kaksi koiraa viime kesäkuuhun asti kahdeksan vuoden ajan, joten tästä on aika paljonkin asiaa :-) Maurin kaverina oli sileäkarvainen noutaja, ja näin jälkeenpäinkin täytyy sanoa että se oli hyvä kombo, koska a) omistajalle oli niin paljon helpompi kun edes toinen koirista halusi aina miellyttää (en tiedä vieläkään kestäisinkö väittelyjä kahden mäykyn kanssa kun tuo yksikin muuttuu vaan koko ajan itsepäisemmäksi...), b) noutajan lenkki-into oli pysyvästi tarttunut mäyräkoiraankin, joka yksin jäätyään on kieltäytynyt melkein kokonaan lenkeistä, erityisesti sadesäällä, c) kahta koiraa ja niiden välistä suhdetta saman lauman jäseninä oli aina vaan yhtä mielenkiintoista seurata d) mäykky elää jäljestämiselle mutta noutaja oli aina valmis kokeilemaan mitä vaan (näin meillä siis) etc etc. Miinuspuolia on tietty kulut; jos kumpikin koira sattuu sairastelemaan yhtä aikaa niin vakuutusta ilman ei kovin kauaa pärjää, huoli niiden sairastamisesta on tupla, hoitoon on vaikeampi saada kahta koiraa ja itselläkin kasvaa kummasti rima hoitopaikkojen suhteen, ts pitää olla paikka joka kykenee handlaamaan mahd rähinätilanteet kahta koiraa taluttaessa yms koska meilläkin mäyräkoira alkoi pullistelemaan vasta ollessaan osa laumaa - toisen koiran kanssa siis. Se on myös rauhoittunut täysin uudestaan tältä osin siskon lähdettyä sateenkaarisillalle.
Summa summarum, en vaihtaisi päivääkään pois kahden koiran omistamisesta, niistä saatu ilo, riemu ja vauhti korvasi moninkertaisesti mahdollisen lisävaivan. Lisäksi koirien välinen suhde lämmitti mieltä joka päivä, ne marssivat iltaisin peräkanaa sänkyynkin ja nukkuivat 8 vuotta pää samalla tyynyllä.
Mirkku, hiukan tyngäksi jäi keskustelu tällä foorumilla, mutta jos saat joskus listan valmiiksi, niin julkaise se ihmeessä blogissasi :)
Myrsky ja Tuisku, kiitosta vaan, olen kyllä teille vähän kade, kun se paras kaveri löytyy niinkin läheltä kuin saman katon alta!
Laura (ja Mauri), kiitos kattavasta kommentista :)! Meillä mäyräkoiran kaveri olisi mahdollisesti toinen mäyräkoira, mutta olen kyllä miettinyt tuota miellyttämisasiaa.. Välillä sitä kysyy itseltään jo tämän yhdenkin kohdalla, että miksi kiusasin itseäni ja otin vaivoikseni tämmöisen puupään? Hyviä pointteja kaiken kaikkiaan. Varmasti varsinkin noista koirien yhteisistä, omista jutuista on jäänyt lämmin muisto :) Harkinta jatkukoon..
Lähetä kommentti