Sanojen ja antibioottien syömistä

Edellisessä postauksessa kerroin, että Mauno ei juurikaan käytä takkia lenkillä. Olisi pitänyt arvata, että blogissa ääneen sanottu tulee muuttumaan, ja niin kävi tässäkin tapauksessa.

Taustoitan ensin vähän. Maunoa tuntuvat vaivaavan aina samat vaivat ja viime maaliskuussa koettu harmi masun alla on jälleen vaivanamme samoin oirein. Tällä kertaa piipahdimme kunnallisella eläinlääkärillä, sillä olimme liikkeellä kävellen ja matka on lyhyempi kuin vakiolekurille. Lääkäri oli oikein mukava ja Mauno käyttäytyi hienosti. Rakko ultrattiin ja koiran ilme oli kyllä näkemisen arvoinen siinä vaiheessa, kun kylmää geeliä laitettiin masunahalle ^_^ Matkaan saimme reseptin antibioottikuuriin ja kehotuksen kontrolliin kuurin loputtua. Samat sävelet kuin aiemminkin, tosin antibiootti on eri ja tuntuu uppoavan Maunolle hyvin, kinkun kanssa toki.

Tässä vanhassa kuvassa Mauno painelee jäällä ilman takkia ja tyytyväisenä. 

Mutta tosiaan, vaikka Mauno ei kovin sairaalta ole vaikuttanutkaan, en ole halunnut ulkoiluttaa sitä -16 asteen pakkasessa nakuna. Niinpä olemme ottaneet käyttöön Hurtan takin, ja parin ensimmäisen lenkin neuvottelujen jälkeen Mauno on kävellyt takissa varsin tyytyväisenä! Tänään laitoin tassuihin vahaa ja tarkoituksena oli mennä jäälle, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Jäälle päästiin, mutta viiden metrin jälkeen koira jumahti, eikä auttanut kuin lähteä takaisin päin. Uusi yritys keväämmällä...