Liibalaabaa ja pari ärräpäätä!

Edelliseen postaukseen viitaten haastamiset taisivat jäädä haastamatta... Kirjoittelen kysymykset vielä tämän postauksen loppuun, jos joku haluaa ne siitä vapaasti poimia ja vastailla niihin :)

Olemme kovasti edistyneet ohituksissa Maunon kanssa. Ihmisiä ohittelemme suvereenisti jo löysällä hihnalla ja koiristakin olemme päässeet ohi, emme kovin kauniisti, mutta rähinöittä. Tässä eräänä päivänä meinasin turvautua väkivaltaan, kun jääradalla kävellessämme luokse ryntäsi irrallaan kaksi lagottoa tai vastaavaa kikkarakarvaa. Omistaja ei jostain syystä ymmärtänyt suomenkielen sanoja "älä päästä", vaikka muuten sujuvaa suomea puhuikin. Lisäksi sain vielä saarnan siitä, miten koirani ei opi puolustamaan itseään ja on siksi arka, etten... hmm, se ei selvinnyt, mitä minun olisi kuulunut tehdä. Ilmeisesti pitää koiraa irti, jotta se olisi voinut paeta vastakkaiseen suuntaan ja kadota näkyvistä?

Jos tämä koirakuiskaajamamma olisi älynnyt pyytää koiriensa ryntäystä anteeksi, olisin voinut elää asian kanssa. Sen sijaan hän mustasi meidän kaikkien koiraihmisten mainetta pitämällä kurittomia koiriaan irti keskustan läheisyydessä vilkkaasti kansoitetulla jääradalla. Näin aiemmin, miten hänen koiransa ryntäsivät lenkkeilijöiden jalkoihin. "Ne haluavat vaan leikkiä!" Tiedättehän te.

Ilmoitin Maunon äskettäin pääsiäisen koiranäyttelyyn, joka pidetään Lappeenrannassa. Mauno menee ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Nyt nähdään, pärjääkö se ihan oikeasti näyttelyissä. Toivon ERIä, muuta en uskalla. Onko kukaan muu tulossa?

Käykää katsomassa täältä kuvia Maunon lapsosista. Ne ovat täyttivät viikonloppuna neljä viikkoa. Itse en ole vielä käynyt katsomassa, toivottavasti ehdin, ennen kuin pirpanat muuttavat omiin uusiin koteihinsa :)

Tässä nyt vielä näitä kysymyksiä: 1) Koirasi nimi ja tarina nimen takana? 2) Kerro koirasi historiasta, miten juuri se/hän on päätynyt teille? 3) Koirasi lempparipuuhat? 4) Koirasi paras kaveri? Ihminen tai toinen koira. 5) Missä koirasi nukkuu yöt? 6) Onko koirasi joutunut käymään lääkärissä muuten kuin rokotuksilla? 7) Onko koirallasi lempilelua? Miten se on päätynyt sille? 8) Miten koirasi matkustaa? 9) Kuulutko johonkin koiriin liittyvään seuraan tai yhdistykseen? 10) Kerro jokin koirasi hassu tapa tai kummallisuus? 11) Lähetä terveisiä meille ;)

Haaste Iinekseltä!

Täällä ollaan taas! Kakkiranttalin tarinoita sai Iinekseltä haasteen, joka on muuten tämän blogin ensimmäinen haaste :) Koska meille ei ole haasteita aikaisemmin kohdalle sattunut, päätin vastata kysymyksiin oikein perusteellisesti!

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.

4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 
5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu. 

6. Ei takaisin haastamista. 

Tässä meille esitetyt kysymykset ja vastaukset niihin:

1. Miten päädyit ottamaan juuri sen rotuisen koiran, kuin sinulla on?
- Meillä oli lapsuudenkodissani mäyräkoira, joka oli luonteeltaan omalaatuinen yhdistelmä kiltteyttä ja kakkapäisyyttä. Mäyräkoiran jälkeen isälläni oli kultainennoutaja, joka oli ihana ja viisas, mutta jotenkin liian koira. Lisäksi se oli iso - sitä ei voinut nostella ja siitä lähti paljon karvaa. Kun oman koiran hankinta alkoi ihan tosissaan tulla ajankohtaiseksi, harkitsin jonkin aikaa muitakin rotuja. Ykkösvaihtoehtona oli dandiedinmondinterrieri, joka on sekin pötkön mallinen. Lopulta myönsin itselleni, että se minun rotuni on kaikesta huolimatta juuri mäyräkoira. Helppouden ja ulkonäön vuoksi mäyräkoirista suosikiksi nousi lyhytkarvainen, vaikka lapsuudenkotini mäyris oli pitkäkarvainen versio. Haaveilimme kääpiöstä, mutta kohdalle osunut pentue oli normikokoa, joten sellainen meille sitten tuli.

2. Minkälaisia sääntöjä koiralle on sisätiloissa? Saako se esim. tulla sohvalle tai sänkyyn?
- Kun Mauno muutti meille, se ei saanut tulla sohvalle eikä sänkyyn. Suunnilleen puolivuotiaana sohvakielto kumottiin ja nykyään koira nukkuu myös sängyssä. Aiomme hankkia uuden sängyn ja elättelen toivetta, että sen myötä Maunokin alkaisi taas nukkua kopassaan. Perusteluna tähän sängynvaltaukseen olen pitänyt sitä, että asunnossamme on kylmä, joten samassa kasassa nukkuminen takaa kaikille lämpöiset ja hyvät unet. Jos meille olisi tullut toinen koira, olisivat koirat saaneet siirtyä nukkumaan keskenään. 

Mauno ei halua ulkoilla pakkasella.

3. Mikä on koirasi lempiherkku?
- Ehdottomasti härkäpuikko. Lisäksi suurta herkkua ovat myös raa'at putki- ja rustoluut. Mauno on melko nirso, eikä syö esimerkiksi lattialle tippunutta ruokaa, ellei se oli kinkkua tai juustoa.

4. Kuvaa koirasi luonnetta kahdella sanalla.
- Rakastettava hirviö!

5. Mitä koirasi tekee yksin ollessaan?
- Nukkuu. Pääsääntöisesti Mauno ei tunnu puuhailevan mitään yksin ollessaan. Joissain tapauksissa se mahdollisesti istuu eteisessä ja surkuttelee, mutta käsittääkseni tämä on vähentynyt. Kerran rustoluu suli matolle, kun jätin sen Maunolle puuhaksi. 

6. Onko koirallasi jotain hassua tapaa tai muuta omaleimaista juttua?
- No niitähän riittää! Maunon uusin hassutus on muodostunut rutiiniksi iltalenkillä: Mauno poimii mustan, ties minkä saasteen likaaman lumikökkäreen ja viskoo sitä ympäriinsä ja tietysti jahtaa tämän jälkeen. Bravuuri on heitto taaksepäin oman selän yli, jonka jälkeen voi ihmetellä, että minneköhän se meni? Tähän leikkiin kuuluvat olennaisena osana surmansyöksyt sinne tänne sekä kiivas kaivaminen, kun kökkäre päätyy lumihankeen. Lisäksi Mauno rähjää milloin millekin (viimeksi biojätepussille, joka oli oudossa paikassa), pyytää tietyllä katseella päästä peiton alle, nurisee kun musiikki on liian kovalla kun hänen majesteettinsa yrittää nukkua... Sillä ei muita tapoja olekaan kuin hassuja!

7. Osaako koirasi ulvoa?
- Kuulemma! Kun Minni-morsio lähti meiltä astumisen jälkeen, Mauno käytti koko äänialansa sen takaisin kutsumiseksi. Ei palannut :( 

Mauno EI halua ulkoilla pakkasella.

8. Mistä koirasi nimi tulee, miten se keksittiin antaa?
- Yhdistelmä Mauno Mäyräkoira on ollut mielessäni jo kauan. Mäyrikset ovat vähän hassun näköisiä ja itse tykkään erikoisemmista ihmisen nimistä eläimillä. Maunon kennelnimihän on Ensio, eikä sekään olisi ollut hassumpi, mutta silti Maunosta tuli Mauno. Jos Mauno saisi pikkuveljen, siitä tulisi Seppo! Vähän niin kuin Matti ja Teppo, meillä ne vain olisivat Mauno ja Seppo :)

9. Käyttääkö koirasi punkkien yms. karkoittamiseen tarkoitettuja tuotteita kesällä?
- Katselin apteekissa punkkipantoja viime kesänä, mutta ne tuntuivat sisältävän niin järkyttäviä myrkkyjä, että hyllyyn jäivät. Maunossa oli punkkeja jonkun verran, mutta onneksi ne on helppo huomata lyhyestä silkkisestä karvasta.

Mauno EI HALUA ULKOILLA pakkasella!

10. Kerro onnellisin ja mukavin koirasi kanssa kokemanne juttu.
- Hmm, tämä on vaikea. Parhaita hetkiä ovat ne, kun olemme koko pieni perhe koossa ja köllöttelemme vain sohvalla tai olemme jossain reissussa. Lisäksi tuntui tietysti hienolta, kun Mauno valittiin viime kesänä rotunsa parhaaksi Taavetissa :) Olin aivan pihalla kehässä, koska olin ensimmäistä kertaa näyttelyissä yksin, ja kehätoimitsija muun muassa ohjasi minut hakemaan pokaalia ja ruusuketta, kun en sitä itse ymmärtänyt tehdä :D

11. Kerro pelottavin tapaus, mitä teille on käynyt.
- On aina pelottavaa, kun vieras koira on irti ja tulee kohti. Näitä on käynyt meille monesti, mutta onneksi koskaan ei ole sattunut mitään. Koiran sairastelu on tietysti myös aina pelottavaa, mutta onneksi olemme säästyneet vakavammilta vaivoilta. Sekin hetki oli oikeastaan vähän pelottava, kun ajoimme kotiin kasvattajan luota, ja sylissä oli pieni nukkuva koiralapsi. Miten me tämän kanssa pärjäämme? Osaammeko pitää siitä huolta? Onneksi kaikki on mennyt suht koht hyvin :)

Menen tutkimaan keitä ei ole vielä haastettu, ja haastan sitten kun asia on selvinnyt :) Jos tunnistat jo nyt itsesi, laita ilmoitus kommenttiboksiin, niin haastan!

10 000 ja 6

Kakkiranttalia on luettu nyt yli 10 000 kertaa. Isoille blogeille se ei ole mitään, mutta tälle emäntäihmisen pienelle päiväkirjalle se on iso etappi. Tänne olen tallentanut Maunon vaiheet iloineen ja suruineen ja tulen tallentamaan jatkossakin. Lukijoiden määrän kasvattaminen ei ole yksi tämän blogin tavoitteista, mutta jos joku saa näistä teksteistä iloa tai hyötyä, niin se on tietenkin pelkkää plussaa :)

Ylemmässä kuvassa näette muuten ylpeän isikoiran :) Maunosta tuli lauantaina kuuden pikkunakin isä. Sillä itsellään ei tietenkään ole asiasta hajuakaan, mutta emäntä on toki iloinen ja ylpeä. "Seppoa" ei taida meille tästä katraasta tulla, joten Mauno saa jatkossakin olla huomion keskipisteenä. Pennuista tulee toivottavasti kuvia myöhemmin, jos raaskin mennä niitä katsomaan.

Rakkikanttarellin arkea.

Emäntäihminen aloitti uusissa töissä, joten leppoisat vapaapäivät viikolla ovat toistaiseksi historiaa. Uusia haasteita riittää roppakaupalla ja työ on edellisen täydellinen vastakohta, joten energia on suuntautunut bloggailun sijaan uuden opetteluun. Mauno on onneksi helpottanut töihin paluuta jäämällä kiltisti kotiin odottelemaan, eikä oven läpi tarvitse kuunnella haukkua eikä huutoa. Toivottavasti hiljaisuus säilyy läpi päivän.

Seisomiskuvasta tulikin istumiskuva.

Myös ohitusjutuissa ollaan jälleen edistytty. Hoksasin, että ohittaminen onnistuu parhaiten kun Maunolla on lelu suussa. Tämä tekniikka vaatii hieman kuudetta aistia, sillä lelu pitää saada koiralle kantoon ennen kuin toinen koira on näköpiirissä. Tähän kanniskelutarkoitukseen hankimme pienen, kimeästi vinkuvan possun, jota Mauno kantaa varovaisesti ja ylpeästi. Toisen koiran kohdalla kuului aluksi pieni piip, kun Mauno kiristi purulihaksia, mutta nyt se on malttanut ohittaa ihan hiljaa. Suupielestä töröttävä possu aiheuttaa lisäksi huvittuneisuutta kanssaulkoilijoissa. Possu on siis kaikkien voitto.

Muuten ihan jees, mutta takakoivet aseteltu miten sattuu.

Tänne itäsuomeen tuli tänään huimat pakkaset, joten Mauno joutui pukeutumaan pinkkiin takkiinsa. Takki päällä käveleminen on kaksiteräinen miekka, sillä ilman takkia tulee kylmä, mutta toisaalta takki päällä Mauno ei suostu liikkumaan. Tossuja en edes harkitse, niiden kanssa kävelemisestä ei varmasti tulisi yhtään mitään.

Siinä meidän kuulumisia, mitenkäs vuosi on teillä muilla lähtenyt käyntiin :)?

Ohituskaistalla edelleen.

Kiitos taas näin alkuun osallistumisesta edelliseen postaukseen! Mukavaa kun jaoitte kokemuksianne, taitaa olla niin että aika monella on jotain pientä sanomista ohittamisessa. Välillä tuntuu, ettei koiran kanssa kohtaamistaan ongelmista saisi oikein puhua: Siinähän tunnustaa omat puutteensa koiran kouluttajana ja johtajana.

Meillä herkut eivät noissa kohtaamistilanteissa auta. Mauno on muutenkin sellainen, että jännittyessään ei huoli herkkua, vaikka sen tunkisi suoraan suuhun. Tämän olen huomannut myös näyttelyissä, varsinkin jos odottelua ja näin ollen herkkujen syöttöä on ollut paljon. Loppuajasta Mauno ei enää huoli herkkua, tai ainakaan niitä herkkuja, joita meillä on ollut testissä. Onko kellään muuten kokemusta kivipiirasta, jonka olen kuullut olevan the-ultimate-treat? 

En keksinyt mitään järkevämpääkään kuvitusta, joten olkaa hyvä, epäterävä, piinattu nakki.

Meillä epävarmuuden taustalla lienevät jonkinasteiset, kommenteissakin esiin tuodut johtajuusongelmat. Koska Mauno on niin monesti saanut kutsumattoman, irrallaan olevan koiran luokseen, on se todennut, ettei emäntäihminen pysty hoitamaan toisia koiria loitolle tarpeeksi tehokkaasti. Ainoa keino on puolustaa itse itseään. Mauno ei siis räyhää kurkku suorana jo metrien päästä, vaan tempoo hihnassa vieraan koiran ohi ja rähähtää siinä vaiheessa, kun ohi on jo melkein menty. Isommille koirille se ei yleensä räyhää ollenkaan, vaan kiertäisi ne mieluiten mahdollisimman kaukaa. Kielii egoilusta yhdistettynä epävarmuuteen, ei voi mitään.

Mauno ulkoilemassa viime talvena.

Loppuun vielä aiheeseen liittyviä iloisia uutisia :)! Kävimme isäntäihmisen kanssa ostamassa Maunolle lenkitystä varten vinkuvan pienen lelun. Testasin lelua eilen ja tulokset olivat kuin olivatkin positiivisia! Lenkkeilijä sai juosta läheltä ja Mauno pysyi löysällä hihnalla vieressä, kun vinguttelin lelua kädessäni. Samoin jonkin matkan päässä menevästä paimenkoirasta Mauno kiinnitti huomionsa leluun, eikä siis jäänyt tuijottamaan ja tempomaan toisen perään.

Tänään ohitimme jälleen colliekaksikon löysällä hihnalla lelun avulla. Välimatkaa oli toki runsaasti, mutta parempi aloittaakin helpommista tehtävistä. Kenties olemme löytäneet sen viisasten kiven, jonka avulla saisimme edes toisinaan ohitukset onnistumaan. En usko hetkeäkään että vielä tässä vaiheessa ohittaisimme ketään onnistuneesti kapealla tiellä edes lelun avulla, mutta jostain on hyvä aloittaa. Suosittelen!

Tsemppiä kaikille ohitusongelmiin ja hatunnosto niille, jotka ovat jo mahdolliset ongelmansa selättäneet!

Mörköikä vai mäyräkoiraikä?

Mauno on nyt hieman yli puolitoistavuotias. Se on lyhyet elämänsä aikana käynyt läpi monenlaisia vaiheita ja suhtautumisia erilaisiin asioihin, eikä koskaan voi etukäteen tietää, millaisessa moodissa se on seuraavalla viikolla. Perusluonteeltaan se on koko ajan ollut vilkas ja pentumainen, yhtä aikaa rohkea ja luottavainen, mutta toisaalta varautunut. Tämä varautuneisuus tulee esiin lenkkeillessä, kun vastaan tulee vieraita ihmisiä ja koiria.

Doctor Jekyll.

Astutusreissun jälkeen Mauno on monin tavoin rauhoittunut ja aikuistunut. Se malttaa pötkötellä enemmän eikä kiihdy niin korkeille kierroksille. Leikki loppuu kun lelu otetaan pois, eikä Mauno vaadi leikin jatkumista esim. näykkimällä. Tämä muutos on varmasti tapahtunut pikkuhiljaa, mutta astutusreissun jälkeen sen huomasi selkeimmin, kun koira oli vähän aikaa poissa kotoa.

Kotona Mauno on siis oikein kiva kaveri, mutta lenkillä sen kanssa on välillä vaikeaa. Kun Mauno oli napero, siedätin sitä omasta mielestäni ahkerasti: Mauno tapasi erilaisia koiria eikä saanut huonoja kokemuksia, kukaan ei esimerkiksi koskaan hyökännyt sen kimppuun. Siitä huolimatta toisen koiran nähdessään Mauno on hyvin varautunut ja tämä varautuneisuus purkautuu helposti rähinänä, joka tosin kestää sen yhden ärähdyksen verran. Jos Mauno saa lähestyä toista koiraa omilla ehdoillaan, ongelmaa ei ole. Samoin jos toinen koira kävelee edellä, Mauno on ainoastaan kiinnostunut, ei jännittynyt. Pähkinänkuoressa Mauno rähähtää vain, kun joutuu ohittamaan vastaan tulevan koiran liian läheltä.

Miksi sitten lähestymme toisia koiria hihnassa? No, emme lähestykään. Ennen näiden rähinöiden alkamista Mauno sai pyytämättä luokseen irrallaan olleen saksanpaimenkoiran sekä toisella kerralla labbiksen. Emäntäihminen ei ole tarpeeksi jämäkkä, eikä "se on ihan kiltti!"-kanssakoiranomistaja tarpeeksi valveutunut. Tästä lähtien lupaan pyhästi valistaa kohti tulevia koiranomistajia siitä, että tämä puree, älä tule. Vaikkei purekaan, tai mistäs sitäkään tietää kun tarpeeksi suureen paineeseen laitetaan.

Ihmisiin Mauno suhtautuu kaksijakoisesti. Se vaikuttaa siltä, että haluaisi hyökätä luokse, mutta todellisuudessa Mauno ei uskalla lähestyä ihmistä, joka esimerkiksi kutsuu sitä rapsuteltavaksi. Ihmiset se ohittaa tyynesti ja huomioimatta paljon todennäköisemmin kuin koirat.

Ohittamista ollaan harjoiteltu herkkujen kanssa ja nyt testissä on lapanen. Ihmisten ohittamisessa lapanen toimii, mutta koirien kohdalla molempien kanssa tulos on heikko, ja hankintalistalla onkin uusi, vinkuva lelu vain lenkkejä varten. Jos pääsemme ohittamaan tarpeeksi kaukaa, Mauno kyllä katselee toista koiraa, muttei rähise ja malttaa kävellä kaikilla neljällä jalallaan. Näin talvella pakoreittejä ei vain ole, kun kadut ja polut ovat kapeita ja ympärillä on vain autotietä tai syvää hankea.

Tämä huonosti käyttäytyminen hihnassa on minulle aivan uusi juttu, sillä kaksi aikaisempaa koiraamme eivät reagoineet toisiin koiriin juuri lainkaan. Niistä kumpaakaan ei sen ihmeemmin koulutettu, vaan ohittamiset onnistuivat kuin itsestään. 

Omia kokemuksia saa jakaa kommenttilootaan: Miten teidän ohitukset onnistuvat ja miten siihen tilanteeseen on päädytty?

Juhlapyhäkuulumisia ja lupauksia.

Juhlapyhät ovat takana päin ja niiden aikana ei tuntunut löytyvän aikaa päivityksille. Mauno sai joululahjaksi jo aiemmin esitellyn takin, lelun sekä ympyrän muotoisen luun. Kaksi viimeksi mainittua on jo tuhottu ja takille ei ole viimepäivinä ollut juurikaan käyttöä, kun pakkaset poistuivat ja tilalle tuli loskainen räntä.

Uuden vuoden alkamisen kunniaksi sisustelin vähän kotia mm. uusilla keittiön tuoleilla. Vanhoja tummanruskeita oli joku käynyt hieman jaloista pureskelemassa (kukakohan?) ja ne olivat muutenkin huonot ja keikkuvaiset. Uudet tuolit vaativat tietenkin uudet tabletit pöydälle ja samalla reissulla tuli hankittua vessaankin uusia tekstiilejä... No, takaisin koira-aiheeseen. Mauno avusti tietysti tuttuun tapaansa mamman tuolienkokoamisurakkaa:

 

Olkoon tämä kuvapläjäys korvausta näistä postauksettomista päivistä :D 

Pari sanaa vielä uudesta vuodesta. Mauno ei tänäkään vuonna ollut moksiskaan raketeista, mikä oli iloinen asia. Olen muistaakseni aiemmin kertonut edellisestä koirastamme, joka oli kultainennoutaja ja meni aivan hysteeriseksi raketeista. Sen paniikkia ei ollut mukava katsella, joten Maunon rohkeutta/piittaamattomuutta osaa kyllä arvostaa. Vaikka se vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan onkin varautunut, tällaiset lähtökohtaisesti stressaavat tilanteet eivät hetkauta. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta ihan kaikille! Minun Maunoon liittyvä uuden vuoden lupaukseni on mennä Maunon kanssa jollekin kurssille tai koulutukseen ja muutenkin opettaa pahoja tapoja pois. Tänään aloitimme jo siedätyksen postiluukkua kohtaan ja keväämmällä toivottavasti päädymme ainakin jälkikurssille ja toivon mukaan myös toisten koirien ohittamista harjoittelemaan, omat rahkeet kun eivät siihen hommaan tunnu enää riittävän :) Millaisia koiralupauksia te olette tehneet?