Jännittäviä aikoja

Edellisen postauksen haasteet jäivät haastamatta. En ole kovin yllättynyt, mutta yritän kyllä skarpata!

Ajatukset ovat olleet aika vahvasti isoissa elämään liittyvissä asioissa, nimittäin näillä näkymin Maunosta tulee hyvin pian ulkosuomalainen mäyräkoira. Jotenkin tuntuu, että koko asiasta ei tee mieli vielä kirjoittaa, jos jokin meneekin pieleen. Suomalaista pessimismiä? Tänään varasin kuitenkin lennot minulle sekä Maunolle ja se tosiaan on sellainen aihe, josta haluan tänne blogiin kirjoittaa! Taikauskosta viis!

Tällaisessa kopassa Maunon on tarkoitus matkustaa.

Mauno on sen verran kookas kaveri, että matkustamoon sitä ei saa mukaan vaikka pitäisi millaisen laihdutuskuurin. Ruumassa matkustavalla koiralla tulee olla tuollainen kuvan kaltainen kova lentoboksi, jossa koiralla on tilaa seistä, kääntyä ja istua ilman, että pää osuu kattoon. Pitkällä makkarakoiralla koppa on suhteessa aika iso, sillä pituutta löytyy tietenkin paljon enemmän kuin korkeutta. 

Meillä kävi kopan kanssa hyvä tuuri, sillä löysin netistä käytetyn kopan erittäin edullisesti ja vielä täältä meidän kotikaupungista! Vaikka kopassa ei kuulemma ole koiraa pidetty, niin siinä mielessä se ei mene käyttämättömästä, että kaikenlaista pientä naarmua ja puutetta kopasta uuteen verrattuna löytyy. Hinta oli kuitenkin vain murto-osa uudesta kopasta, joten pienellä jeesusteippailulla häkki on oikein passeli!

Jännittävintä koko keikassa on se, että Mauno ei ole koskaan matkustanut lentokoneessa. Olen aika varma, että siinä vaiheessa kun koira katoaa henkilökunnan matkassa kohti lastaustoimia, niin ulina ja huuto kaikuu pitkin lentokenttää. Toivottavasti nakki kuitenkin rauhoittuisi nopeasti ja matka sujuisi ilman sen suurempia traumoja. Lento ei onneksi ole pitkä, kaikkiaan kopassa vietetty aika jää - jos mikään ei mene pieleen - muutamaan tuntiin. Valitsin tietenkin suoran lennon ja vielä kotimaisen lentoyhtiön, että saan höpötellä henkilökunnalle suomeksi. Maksoi paljon, mutta toisaalta kopan hankintahinnassa säästettiin joten lopputulos ei ole paha :)

Olemme treenailleet kopassa oloa myös ovi kiinni, ja lisäksi olen korvannut Maunon nukkumakopan nyt tällä lentoboksilla. Kun otin näitä kuvia, jouduin houkuttelemaan Maunon käskyn kanssa kopasta pois, eli ainakaan mitään syvää inhoa koppa ei onneksi aiheuta. Tilanne on todennäköisesti aivan erilainen sitten, kun kopassa on vietetty humiseva ja koliseva lentomatka. Olen lohduttanut itseäni ajatuksella, että esimerkiksi espanjalaiset rescue-koirat lennätetään aina Suomeen ja henkiin nekin jäävät, vaikka niillä ei ole välttämättä juurikaan kokemusta esim. autolla matkustamisesta.

Tämän pitkän ja seikkaperäisen selosteen jälkeen haluaisin kuulla, että onko blogin lukijoilla kokemuksia koiran lennättämisestä lentokoneessa? Miten hauveli suhtautui?

Kysymyksiä ja vastauksia

Nyt on päässyt käymään niin jännittävästi, että Mäyrisneiti Doriksen ihminen on haastanut meidät! Tässä haasteen säännöt suoraan Doriksen blogista:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille.

Kuinka jännittävää :) Kyseessä taitaa olla Kakkiranttalin blogin toinen haaste kautta aikojen! Tässä meille annetut kysymykset ja vastaukset niihin, kuvituksena toimivat viimeaikaiset kuvat Maunon Instagram-tililtä.

Kesän ensimmäinen kuuma päivä ja reporanka Mauno.

1. Miksi juuri mäyräkoira?

Tähän kysymykseen olen saanut vastailla monesti! Meillä oli lapsuudenkodissani mäyräkoira, joka eli kanssani parivuotiaasta teini-ikään. Mäyräkoirassa on oikeastaan kaikki ominaisuudet, joista pidän koirassa: Kompakti koko, rauhallinen ja itsenäinen luonne, aktiivisuus tarpeen tullen, tietynlainen älykkyys ja persoonallisuus. Mauno on helppo ottaa mukaan joka paikkaan ja kaikki tykkäävät siitä. En muuttaisi siinä mitään :)

2. Kuvitellaan tilanne, jossa sinun tulee päättää kohde 50 000 euron lahjoitukselle. Minkä kohteen valitsisit ja miksi?

Täytyy myöntää, etten ole ehkä koskaan miettinyt asiaa näin yksityiskohtaisesti. Lottovoitosta unelmoidessa päättää aina antaa rahaa johonkin, mutta tosiaan, mihin? Jollain lailla haluaisin suunnata rahat koulutuksen kehittämiseen, sillä uskon, että koulutus ja sivistys johtavat parempaan yhteiskuntaan, parempaan eläinten kohteluun, tasa-arvoon jne. Mitään tarkkaa kohdetta en kylläkään osaa nimetä.

Mauno tykkää nukkuessaan painaa kirsun jotakin vasten. Yllättävän joustava tuo kuonon pää!

3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?

Koiran kanssa vaiko ilman? Koiran kanssa aloittaisin jälkitreenit, Mauno olisi varmasti etevä jäljestäjä. Ilman koiraa haluaisin aloittaa joogan.

4. Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa? Jos vastasit kyllä, minkälainen blogisi olisi? Mitä se käsittelisi jne.?

Minulla tämä bloggaaminen on viime aikoina hyytynyt. Olen suunnitellut uutta, omille ajatuksille tarkoitettua blogia, mutten ole saanut aloitetuksi. Oma kriittisyys omia tekemisiä kohtaan estää usein tekemästä juttuja, jotka voisivat loppujen lopuksi olla kivoja ja onnistuneitakin. Viime kesänä minulla oli piilotettu blogi, joka käsitteli vuokrahevostani. Valitettavasti hepast aika jätti ja bloggaaminen jäi sen myötä :(

Mauno ja paras kaveri Myy riekkutauolla.

5. Kuluvan kesän kohokohta?

Kuluvaan kesään, kuten kesiin yleensäkin, on mahtunut paljon mukavaa ja ikimuistoista! Yhtä on vaikea valita, mutta reissut ulkomaille, mökille ja ympäri Suomen kuuluvat kyllä kärkikymmenikköön. Kuivakka vastaus, pahoittelut!

6. Turhin temppu, jonka koirasi osaa?

Postasin meidän uusimmasta tempusta kokonaisen postauksenkin aiemmin. Kyseessä on siis temppu, jossa Mauno tökkää käskystä esineen kumoon. En ole vielä keksinyt järkevää käyttötarkoitusta tälle.

Mauno Kannuskoskella pohdiskelemassa.

7. Millainen on koirasi normaali päivä?

Tällä hetkellä sellaista normaalia päivää ei oikeastaan ole, kun reissaamme ja touhuamme niin paljon. Välillä vietetään koko päivä kotosalla, välillä käydään tuulitunnelilla, mustikassa tai Facebookista bongatulla kimppakyydillä Helsingissä. Jospa syksy toisi taas töitä ja säännöllisen rytmin arkeen.

8. Paras muisto koirasi kanssa?

Hmm, tähänkin on vaikea keksiä yhtä yksittäistä muistoa. Maunon kanssa parasta on yhdessäolo: Lenkit, päiväunet koira kainalossa ja reissut. Näyttelysaavutukset tai onnistumiset keinoluolilla ovat niiden rinnalla toissijaisia :)

Mauno on ehtinyt kesällä veneilemäänkin.

9. Elämäsi koira? Kuka ja miksi?

Kaikki kolme koiraa, jotka ovat kuuluneet elämääni, ovat olleen omalla tavallaan niitä elämäni koiria. Tällä hetkellä elämäni koira on tietysti Mauno.

10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?

Yritän ajatella eteenpäin, tämä hetki on kuitenkin menneisyyden summa. Jos voisin muuttaa jotain, valitsisin ehkä toisen alan, jolle kouluttautuisin. Näillä nyt kuitenkin mennään, ja toki omasta koulutuksesta on apua esimerkiksi näissä blogijutuissa :)

11. Kallein eläinlääkärireissunne? Kerro siitä.

Oikaisen vähän. Maunon kalleimmasta eläinlääkärireissusta löytyy juttu tästä!

Sitten haasteen vaativin osuus, seuraavien bloggaajien haastaminen. Säästän haastamisen hieman myöhemmäksi, jotta ehdin tutkia ketkä kaikki on jo haastettu. Julkaisen kuitenkin nämä meidän vastaukset jo nyt, kun edellisestä postauksesta on jo vierähtänyt aikaa :)

Ketuttaa

Emäntäihmistä ketuttaa. Samoin mäyräkoiraa. Tässä ihan meidän kulmilla on ketun pesä. Kaikki meidän mukavat ja helpot lenkkireittimme ovat kettujen kansoittamia. Mauno haluaisi aina lenkillä mennä sinne, missä ketut ovat ja jos kettu sattuu näköpiiriin, eivät tassut kanna enää millään. Siis muuhun suuntaan, kuin kettua kohti. Ymmärrettävää, minkäs sitä koira vaistolleen voi, eikä tarvitse voidakaan. Mutta ärsyttäähän se, kun lenkeistä ei oikein tule mitään haistelun ja kettujen kyttäyksen vuoksi.

Tuossa yllä on isäntäihmisen lenkillä nappaama kuva ketusta. Näin lähelle poikaset tulevat, vaikka koira on mukana, tai ehkä juuri siksi. Koira kiinnostaa kettuja kovasti, ja ihmisiin ne ovat jo tottuneet. Pöljät kansalaiset ruokkivat kettuja ja niistä on tullut kesyjä. Asiasta on kirjoiteltu paikallisissa medioissa muistuttaen, ettei kettuja pitäisi ruokkia. Myöhäistähän se nyt on... Saas nähdä, millaiseksi meno muuttuu talvea kohti. Toistaiseksi meidän pitää varata lenkeille runsaasti aikaa ja hermoja.

Millaisia kohtaamisia villien eläinten kanssa teidän hauvelit ovat kokeneet?

Uusi temppu mielenvirkistykseksi!

Mauno on nopea oppimaan ja motivoituu hyvin herkuista, tai siis raksuista, joita se syö muutenkin. Temppujen opettaminen on siis suht helppoa, jos itsellä vain on selkeä käsitys siitä, mitä aikoo opettaa.

Toissapäivänä aloin opettaa Maunolle esineen koskettamista. Esineeksi valikoitui pikkuinen kameran jalusta, sillä halusin opetusvaiheeseen sellaisen esineen, joka ei ole mukana tavallisessa arjessa.

Mauno odottamassa käskyä ja esineenä käyttämäni kolmijalka.

Olen jo aiemmin opettanut Maunoa koskettamaan avonaista kämmentä "täp"-käskyllä. Käytin samaa komentoa, sillä Mauno yhdistää käskyyn jo jonkin tökkäämisen kuonolla. Aloitin opettamisen pitämällä kolmijalkaa kädessä, antamalla käskyn ja palkkaamalla, kun kuono osui kolmijalkaan. Aluksi esinettä voi pitää ihan lähellä koiran kuonoa, ettei virheitä pääse turhaan syntymään.

Varovainen lähestyminen.

Kun koira on riittävän monta kertaa käskystä tökännyt esinettä onnistuneesti, voi esineen laittaa lattialle. Jos koira yhdistää käskyn edelleen käteen, voi kättä pitää esineen takana tai esinettä voi osoittaa. Maunolle osoittaminen toimii hyvin, sillä se lukee muutenkin paljon eleitä.

Kun koira on riittävän monta kertaa koskettanut onnistuneesti lattialla olevaa esinettä, voi esineen siirtää kauemmas ja koiran lähettää käskyllä tökkäämään sitä. Kun Mauno oppi tempun kunnolla, aloin komentaa sen ensin maahan ja odottamaan: Muuten se olisi innoissaan tökännyt esineen kumoon heti kun sain sen lattialle pystyyn.

Töks.

Temppuja opetettaessa kannattaa pitää riittävästi taukoa, ettei koira väsy ja menetä mielenkiintoaan tai mene ylikierroksille. Itse en reagoi ns. vääriin vaihtoehtoihin, vaan odotan kunnes koira tekee oikein ja palkkaan siitä. Näin koira pitää temppujen opettelua mieluisena, eikä lopeta tarjoamasta ratkaisuja.

Tälle tempulle olisi varmaan jotain hyödyllisiä variaatioita, mutta itselleni ei tule mitään mieleen! Isomman koiran voisi opettaa avaamaan television napista tai painamaan vaikka ovikelloa, mutta miten varioida temppua tappijalan kanssa? Ideoita?

Lokoisaa Koiranpäivää!

Tänään 24.4. on kuulemma Koiranpäivä. Hyvää Koiranpäivää sitten vaan koko meidän porukalta!

Lisätietoa Koiranpäivästä Kennelliiton sivuilta.

Meillekö mäyräkoira?

Olen viime aikoina kuullut monesti Maunoa rapsutelleilta tutuilta ja tuntemattomilta sanat "Pitäisiköhän meidänkin ottaa tämmöinen!" Tässä mietteitäni siitä, millainen mäyräkoira mielestäni on ja mitä pitää huomioida, jos halajaa mäyräkoiran omistajaksi:

1) Mäyräkoira on aktiivinen metsästyskoirarotu. Vaikka monet mäyrikset jahtaavatkin lähinnä jääkaapille kävelevää omistajaansa tai jäljittävät parasta nukkumapaikkaa sohvalla, on syvällä geeniperimässä metsästyskoiran sielu. Mäyris vaatii aktivointia, ja jos sallittua tekemistä ei ole tarjolla, energia purkautuu jotenkin muuten. Koiralle täytyy keksiä tekemistä silloinkin, kun itseä ei huvittaisi tai kun töissä on ollut pitkä ja ikävä päivä. Etenkin pentuna ja teini-iässä koira kuin koira tarvitsee paljon puuhaa, vanhemmiten riittää vähempikin touhuilu.

2) Mäyräkoira on hyvä lenkkikaveri. Hieman yksilöstä ja tottumuksesta riippuen mäyräkoira on reipas lenkkikaveri, joka jaksaa lyhyehköistä jaloistaan huolimatta painella helposti tunnin ja toisenkin. Mauno ei mielellään kävelisi sateella tai jos maa on kovin märkä, mutta määrätietoisella suostuttelulla lenkkeily onnistuu kaikilla keleillä. Tiedän olevan myös jokasään mäyräkoiria!

3) Mäyräkoira on älykäs, mutta ei välttämättä halua miellyttää. Tapaamani mäyräkoirat ovat pääsääntöisesti olleet älykkäitä. Ne oppivat helposti, niin hyvässä kuin pahassakin; Huomaamattaan voi opettaa koiralle paljon sellaista, mitä ei toivoisi sen osaavan! Mäyris ei kuitenkaan odota ohjeita samaan tapaan kuin vaikka osa noutajista, vaan osaa toimia myös itsenäisesti ja testaa usein, voisiko käskyt ja ohjeet kiertää tai jättää huomiotta.

4) Mäyräkoira on suuri koira pienessä paketissa! Mäyräkoira, kuten kaikki muutkin koirarodut, pitää sosiaalistaa ja kouluttaa, jotta sen kanssa on helpompi elää. Vaikka mäyris on pieni ja hauskan näköinen, sitä pitää kouluttaa johdonmukaisesti. Hyvin pidetty mäyräkoira on maailman mainioin koirakaveri, joka saa vieraat huokailemaan ihastuneina "Pitäisiköhän meidänkin ottaa tämmöinen!" ;)

Vai mitä mieltä olette te muut arvoisat mäyrisbloggaajat :)?

Sri Lankan koirat

At first, it seems that there are some readers who are not Finnish. Leave a comment if you would like me to write also in English. Thanks!

Isäntä- ja emäntäihminen matkasivat kahdeksi ja puoleksi viikoksi päiväntasaajan tuntumaan Sri Lankaan. Kiersimme seitsemän kaupunkia tai kylää ja näimme paljon koiria. Kokemukset ovat omiani eivätkä perustu tutkimuksiin tai tilastoihin. Jos olet kovin herkkä, kannattaa lukea harkiten.

Ensimmäinen asia joka tulee mieleen Sri Lankan koirista on se, että niitä oli paljon ja suurin osa oli huonossa kunnossa. Jokaisella rannalla, kadulla ja kylässä kulki paljon koiria, joista osasta joku ehkä piti huolta, mutta pääsääntöisesti koirat tuntuivat olevan oman onnensa nojassa. Ja siltä ne myös näyttivät; Monet koirista olivat laihoja ja osalla ei ollut enää lainkaan turkkia, koska loiset ja taudit olivat tehneet tehtävänsä. Osalla oli erilaisia vammoja, esimerkiksi "kolmijalkaisia" koiria näkyi paljon. Monelle nopea kuolema olisi ollut armollisin vaihtoehto.

Kyyneliin asti minut liikutti erään pienen vuoren huipulla asuva koirapari. Pariskunnan narttu oli satuttanut toisen takajalkansa, ja se roikkuikin lonkasta asti ikään kuin irtonaisena. Surullisinta oli, että nartulla oli pennut vatsassa. Turistit todennäköisesti ruokkivat tätä koiraparia ja itsekin annoin uroskoiralle vettä. Uros myös laskeutui välillä alas kylään kenties hakemaan ruokaa, mutta narttu ei kovin ketterästi kiivennyt kolmella jalalla.

Emokoira tuli luoksemme häntää heiluttaen, mutta arasteli kameraa. Kuvasta näkyy, että toinen takajalka kääntyy vartalon alle ihan miten sattuu.

Vaikka yritin ajatella, etteivät nämä koirat paremmasta tiedä, niiden surulliset silmät jäivät lähtemättömästi mieleeni. Niillä on geeneissä luottamus ihmiseen, mutta kukaan ei hoivaa eikä auta niitä. Kukaan ei päästä niitä pois kärsimyksestä joka johtaa vääjäämättömään kuolemaan. Voi vain toivoa, että jos ja kun Sri Lankaan alkaa virrata enemmän turisteja, helpottuu myös koirien elämä. Turistit eivät voi koiria auttaa, mutta ehkä paikalliset huomaavat etenkin länsimaalaisten turistien arvostavan koirien inhimillistä kohtelua.

Kaiken kurjuuden vastapainoksi näimme myös lemmikkikoiria, jotka saivat juosta ja leikkiä vapaina rannalla ja sattuipa erääseen yöpaikkaan ihan oikea mäyräkoirakin! Se huimapää kurkisteli kaiteen välistä vaikka pudotusta oli monta metriä.