Lenkillä satumetsässä

Emäntäihminen pitää luovaa taukoa opinnäytetyöstä päivittäen blogia!

Olemme löytäneet Maunon kanssa uuden lenkkireitin, joka sopii täydellisesti rauhalliseen aamulenkkiin. Ainoa huono puoli lenkissä on alku: Se kun täytyy kulkea hihnassa, teiden yli jne. Hihnassa kävely sujuu muuten jo aivan loistavasti, mutta kylmänkostea ilma ei houkuttele pientä mäyräkoiraa yhtään mihinkään. Vapaana juostessa ei tule kylmä, mutta hihnan perässä jarrutellessa tulee...

Täällä on kylmä, en oo tulossa.

Nonniin mamma, nyt käännytään kotiin.

Noh, sylissä onneksi pääsee etenemään kunnes koiran voi laskea irti. Kummasti tulee tassuihin liikettä ja palelu unohtuu :) Matkan varrella on muun muassa jännittäviä siltoja, joiden alta menee vettä!

Mauno kurkkaa, josko sillan alta menisi vaikka kaloja.

Joka kerta yhtä jännittävää.

Kuuluiko tuolta haukkua?

Ensin tarkistetaan toinen puoli, tuolta se vesi tulee..

..ja tuonne se menee. Kumma juttu, niin kumma.

Reippaasti eteenpäin, välillä jäädään kuulostelemaan tuleeko mamma perässä.

Metsässä on aamuisin ihanan rauhallista, vain muutama mummeli kävelee silloin tällöin vastaan. Lenkkeilijöille on varattu ihan kunnon pururata, joten mäyräkoira ja mäyräkoiran emäntäihminen saavat pitää metsäpolut itsellään.

Noinkohan tästä seisonnasta heruisi herkku?

Mauno kuuli sauvakävelijämummelit jo kaukaa.

Maunon mielestä lenkin paras osa lienee ranta! Näin syksyisin uimarit pysyvät poissa ja on pienten koirien vuoro nauttia hiekasta ja vesirajasta. Nyt jo parina päivänä peräkkäin rantaan on ilmestynyt tyhjästä sorsaparvi, joka lähestyy meitä uhkaavasti kun kävelemme rantaa pitkin... Luulevatkohan ne Maunoa geenimanipuloiduksi madoksi?

Rannassa on parhaat hajut!

Kun klikkaat kuvan suuremmaksi, näet joogaavan mäyräkoiran :)

Emäntäihmisen täytyy välillä muistuttaa, että höyheniä ja sulkia ei saa syödä.

Tappajasorsat lähestyvät sumun keskeltä.

Kotiin kävellään taas asvaltoituja teitä pitkin, mutta tällä kertaa mäyräkoiran askel on kepeä ja suuntautuu eteenpäin. Emäntäihminen on tyytyväinen, että mäyrislapsi malttaa jo ravata. Eilisissä näyttelytreeneissä ravi oli taas hieman kadoksissa, kun Maunolla oli NIIN kivaa ja herkut olivat NIIN hyviä. Askel suuntautui lähinnä ylöspäin :) Mikseivät tuomarit voi tulla lenkille arvostelemaan?

Viimeinen etappi ennen kotia on hiekkapohjainen jalkapallokenttä. Kuvassa working dog Nuusku-Mauno.

Jokin erityisen hyvä haju kentällä oli. Hajun lähdekin selvisi, kun Mauno intensiivisen nuuskutuksen päätteeksi löysi kasan pupun papanoita :)

Kotona taas! Mauno odottelee tassujen kuivausta ja lupaa päästä leikkimään.

Reippaan aamulenkin jälkeen emäntäihminen saa tehdä töitään, kun Maunolainen nukkuu tyytyväisenä työpöydän alla tyynyllään. Omasta mielestäni parasta liikuntaa koiralle on metsässä vapaana kulkeminen, jos koirakavereiden kanssa leikkimistä ei lasketa. Koira saa valita itse oman vauhtinsa, maasto on vaihtelevaa ja erilaiset hajut antavat töitä nenälle ja aivoille. Ja emäntäihmisen hermot lepäävät ihanassa rauhallisessa metsässä :)