Ylläolevissa kuvissa esiintyy nakkikoira ennen ja jälkeen möksähdyksen. Möksähdys tarkoittaa mököttämisen alkua ja möksähdys tapahtui mökillä, kun nakkikoira joutui kiinni. Syy: Kitusiin kiskotut kananluut ja kalanruodot. Emäntäihminen sai olla taas sydän syrjällään ja tarkkailla, milloin jokin terävä luunpalanen lävistää Maunolaisen mahalaukun. Huoli oli onneksi turha, eikä nakkikselle käynyt kuinkaan vaarallisista eväistä huolimatta. Mökillä oli mukavaa, ja siellä olo lienee viimeinen muisto aurinkoisista päivistä...
Viimeaikoina on satanut. Ja satanut, ja satanut... Aivan kuin koko heinäkuu olisi ollut sadetta. Kun lenkkeily ei kiinnosta nakkia eikä omistajaa, on energiaa hyvä purkaa koirakavereiden kanssa! On koluttu koirarannat ja koirapuistot ja leikitty uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Bichonikaveri Onnin kanssa leikit olivat tuttuun tapaan pölhöjä ja kuvat samaa luokkaa.
 |
| Pölhöt osa 1. |
 |
| Leikkien perimmäinen tarkoitus: Selvittää, kumpi on niskan päällä. Ei selvinne koskaan. |
 |
| Hetken herpaantuminen, harvinainen hetki! |
Leikkien ja touhujen välissä mäyräkoira pötköttää emäntäihmisen välittömässä läheisyydessä. Päiväunet muualla kuin kyljessä kiinni eivät ole vaihtoehto. Parempaa stressinlievittäjää kuin jalassa kiinni tuhiseva mäyräkoira ei ole tässä maailmassa. Ilman sitä emäntäihminen olisi menettänyt tolkkunsa jo aikaa sitten...
Aurinkoisempia päiviä kaikille, monessakin mielessä!
6 kommenttia:
Kiva, että blogihiljaisuutenne katkesi!
Mahtava tuo mökötyskuva. Voisiko Mauno enää selvemmin osoittaa, että on pahalla tuulella?
Ja hassu tuo kuva, jossa Mauno on bichon-kaverinsa kanssa: ihan kuin Maunolla olisi vanusta tehty lelu suussa!:)
joo, meillä kun mökötetään niin sillon mennään omaan petiin ja tuhahdellaa oikein olan takaa ja mulkoillaan. Muuten nukutaan ihmisten kyljessä kiinni.
Mököttävä mäyräkoira on kyllä huvittava näky. Meillä neidille ei kelvannut, kun komennettiin pois roskista tonkimasta ja piti sitten mennä sohvan nurkkaan möksöttämään. Ei paljon sympatiaa herunut ;D
Kiva kun olette palanneet :)
Mirkku, jep, Mauno hallitsee nuo dramaattiset suutahdukset, niin kuin kaiken muunkin draaman, kuten kai mäyräkoirat yleensäkin :) Ja joo, Maunon ja Onni-bichonin fysiikka ja muukin habitus ovat kyllä niin erilaisia, että välillä on vaikea uskoa että kumpikin on samasta sudesta polveutunut :D
Anonyymi, tuo tuhahtelu on tuttua, samoin huokailu. Lisäksi Mauno örisee loukkaantuneena, jos sitä esim. siirretään kun se nukkuu (lue: ihminen siirtyy, kun mäyräkoira makaa tiiviisti liki).
Sunan, tuo komentaminen on paha, ei sovi mäyriksen luonnolle. Ja silloin kun oikein suututaan, ei kelpaa rapsut eikä herkut, nippa nappa voi päin katsoa mutta vasta pitkän maanittelun päätteeksi.
Magee tuoli mökötykseen, mutta eihän mäyräkoira voisikaan mököttää missään huonossa paikassa. Pehmeää sen olla pitää.
Ollikin veteli viime kesänä kuhanruodot ja -nahat. Hyvin sulivat, seuraavana päivänä tuli vaan vähän enemmän tavaraa aamuasioinnilla.
Olli, totta puhelet, mäyräkoira suorittaa myös mökötyksen pehmeässä ja mukavassa paikassa. Tosin toisinaan Mauno korostaa loukkaantuneisuuttaan makaamalla lattialla hyvin hankalassa asennossa, ja huokailee, tietenkin.. Maunollakin onneksi sulivat nuo "herkut", kananluista olin enemmän huolissani kun tiedän koiran kuolleenkin niihin :/
Lähetä kommentti