Oi jospa nakkikoiralla ois kesä ainainen.

Kesäpäivien parhaat hetket jäävät usein kuvaamatta. On liian kiire nauttia fiiliksistä, eikä kameraa tule kaivettua esille. Onneksi hetket ja tunnelmat jäävät muistikuviksi mieleen. Tänään Mauno heilutti unissaan häntää, ensimmäistä kertaa (minun nähteni). Se varmaan muisteli toissapäiväistä leikkiä isännän harrastuspaikan nurmikolla; rajaton vapaus ja käpy. Mauno heitteli käpyä selkänsä taakse ja säntäili sen perään, ryömi kyljellään pitkin nurmikkoa ja oli kuin ei olisi aivan ylettänyt käpyyn, vaikka se oli koko ajan kuonon ulottuvilla. Sitten se mönki rakennuksen alle ja palasi hetken päästä mukanaan kongi, joka oli kadonnut juhannuksena. Siitä alkoi uusi, riemukas leikki. Kotimatkalla Mauno nukkui sikeästi eikä kaivannut iltalenkkiä.

Vaikka leikeistä ei kuvia olekaan, tässä muutama otos samalta reissulta.

"Eikö kukaan huomaa, että minua masentaa kun joudun kiinni? Laitan nenän näin ja tuhahdan. Pah!"

"Mamma, jäin jumiin. Voitko laittaa sen kameran pois ja tulla auttamaan. Tässä ei ole mitään hauskaa."

"FREEDOOOOM!"

"Nyt pois alta, tässä on g-voimia pelissä!"

Viikonloppuna pääsemme viimein mökille. Toivottavasti aurinko paistaisi siniseltä taivaalta ja Mauno uskaltautuisi viimein uimaan! Mökin pihapiirissä asustaa kuulemma peloton pupu. Jos kanssabloggarit näkevät alkuviikosta kovasti Maunon näköisen mäyryläisen, jolta pilkistää pupunkarvoja suupielestä, voi sen palauttaa meille. Toivotaan kuitenkin, että pupu ymmärtäisi mennä piiloon nakkikoiran vierailun ajaksi.

Heiluttavatko muiden hauvelit häntää nukkuessaan?