Syksy on hiukkasen tylsää aikaa. Sataa vettä. Maa on jäässä tai ei ole, tai lenkin alussa on ja takaisin päin tullessa tallustat suoraan kuraan. Pimeä saapuu ennen kuin valoisuus on ehtinyt kunnolla alkaakaan.
 |
| Tylsistynyt mäyräkoira. |
Mauno on ollut paikoitellen jopa laiska. Emäntäihmisenä alan heti huolehtia, onko se kipeä. Normaalisti Mauno ei juuri pötköttele, mutta viimeaikoina se on riehunut ihmeen vähän. Olemme tosin lenkkeilleet reippaasti ja eilen nakkikoira pääsi leikkimään bokserineidon kanssa. Bokserikaveria tosin kiinnosti enemmän pallo kuin nakinmallinen urpo, mutta Mauno kehitti tavalliseen tapaansa omaa puuhaa. Kuten kuopan kaivamista hiekkalaatikkoon ja talon aluksen tutkimista. Näillä toimilla mäyränakki sai väsytettyä itsensä perusteellisesti, ja veti tyytyväisenä unta palloon koko illan. Olihan alla toki myös väsyttävä isänpäivä kyläilyineen, joten ihmekös tuo, että uni maistui.
 |
| Mäyräkoiran katse menee luihin ja ytimiin. |
Postausideoita muhii takaraivossa, yritän toteuttaa niitä pikkuhiljaa. Tänään on siivottu (melkein) koko asunto ja ripustettu jouluvalot parvekkeelle. Mauno auttoi tapansa mukaan hyökkimällä kohti imuria ja piiloutumalla aina sinne, mistä pitäisi seuraavaksi imuroida. Vessan siivouksen ajaksi pötkökoira teki vessan matosta pesän ja asettui siihen, no, pötkölleen. Ihana pikku apuri.
Tämän postauksen kuvat on ottanut isäntäihminen. Itse nappasin tänään aamulenkille pokkarin mukaan vain huomatakseni, että akku oli loppunut. Se siitä sitten.
Osallistuvatko teillä mäyräkoirat siivouspäivään?
6 kommenttia:
Täällä herra koira ottaa mielellään osaa erityisesti moppaamiseen. Sinin siivousliinapäätä kun on mukava jahdata pitkin pintoja. Myös pölyjen pyyhintä on Jalon lempiaskareita, Swiffer-huiska on useaan otteeseen kaivettu kaapin uumenista ihan omatoimisestikin!
Täällä suunnalla on kans ollu vähän hiljaiseloa ja syysväsymystä niin koiran kuin ihmisväenkin keskuudessa. Kuraa tuntuu olevan kuivallakin kelillä ja etenkin arvon herra koira on totaalisen kypsynyt kolmesti päivässä tapahtuvaan tassupesuun. Lumikelejä odotellessa... :)
Ostin kesän lopussa uuden pölynimurin jota Nelli vihaa. Se aloittaa aina aivan hirveän metelin kun alan imuroimaan. Mistä se johtuu? Siitä että imurin ääni on ihan kamala...
Ihania kuvia Maunosta, taitava tuo teidän isäntäihminen!:)
Mirkku ei (onneksi) osallistu siivoukseen vaan pakoilee sekä imuria, moppia että lattiaharjaa. Mattojen päälle neiti kyllä parkkeeraa mielellään.
Ihania kuvia nakista :) Meillä ei tykätä imurista ja emäntä on kieltäny tappamasta sitä :/ Harmi, kun se pitää niin kamalaa ääntä ja liikkuu miten sattuu. Mutta moppi, minä Elmeri en siitä pidä, saattaa vielä hyökätä kimppuun, mutta Raisa seuraa joka paikkaan emäntää ja maistelee vaikka pesuveet. Tarkottaa siis sitä,että emännän työt tuplaantuu, kun siivoo ja koittaa vahtia tuo Neitoa.
Kylläpä kuulosti imuroinnin osalta tutulta! Ollaan tultu siihen tulokseen, että Alma on pienenä päässyt pelästymään imuria vaikkei me sitä olla huomattukaan. Mäyräneidin löytää aina tukkimasta itseään mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, kun tuo paholaisenverme hurisee. Onneksi nykyään koira vähän jo tajuaa, kun emäntä aina sitkeästi ohjaa sen pesäänsä imuroinnin alkaessa.
Hih, nakinmallinen urpo. ;) Kyllä se siitä Mauno! Kaikki kato ei ymmärrä hyvän päälle.
Jalo, meillä tuo moppaaminen on myös vielä riemukkaampi siivoustapahtuma kuin imurointi. Täällä parkettikodissa ei olla ihan niin ahkerasti mopattu kuin muovimattotaloudessa, Maunon harmiksi. Pölyhuisku, mikä mahtava lelu!
Meilläkin tuota pesua saa harrastaa aina vaan, onneksi pieni koira on kätevä pestä ja kuivuukin suht nopeasti. Ainakin tuo meidän lyhytkarvainen malli, mites teillä? Täytyykö föönata?
Nelli, meidän imurin ääni on ihan siedettävä, mutta Mauno ei tykkää. Vähän pelottaa, mutta silti pitää aina olla siellä missä imurikin.
Mirkku, isäntäihminen kiittää kehuista :) Mauno osallistuu kaikkeen, myös imurointiin. Ei ole sellaista hetkeä, että se olisi jossain muualla kuin siellä, missä tapahtuu..
Maria, Mauno on yhdistelmä teidän molempia koiria! Hyökkii ja tutkii ja maistaa. Imuria on turvallisinta maistella silloin, kun se on sammuksissa.
Alma ja kumppanukset, Maunokin vähän pelkää, mutta enemmän ehkä inhoaa. Imuri on jotenkin holtiton, ei voi pieni mäyräkoira ymmärtää moista. Ja kaiken kukkuraksi imuri vielä seuraa mammaa joka paikkaan, ihme meininkiä!
Lähetä kommentti