Rakkikanttarellin arkea.

Emäntäihminen aloitti uusissa töissä, joten leppoisat vapaapäivät viikolla ovat toistaiseksi historiaa. Uusia haasteita riittää roppakaupalla ja työ on edellisen täydellinen vastakohta, joten energia on suuntautunut bloggailun sijaan uuden opetteluun. Mauno on onneksi helpottanut töihin paluuta jäämällä kiltisti kotiin odottelemaan, eikä oven läpi tarvitse kuunnella haukkua eikä huutoa. Toivottavasti hiljaisuus säilyy läpi päivän.

Seisomiskuvasta tulikin istumiskuva.

Myös ohitusjutuissa ollaan jälleen edistytty. Hoksasin, että ohittaminen onnistuu parhaiten kun Maunolla on lelu suussa. Tämä tekniikka vaatii hieman kuudetta aistia, sillä lelu pitää saada koiralle kantoon ennen kuin toinen koira on näköpiirissä. Tähän kanniskelutarkoitukseen hankimme pienen, kimeästi vinkuvan possun, jota Mauno kantaa varovaisesti ja ylpeästi. Toisen koiran kohdalla kuului aluksi pieni piip, kun Mauno kiristi purulihaksia, mutta nyt se on malttanut ohittaa ihan hiljaa. Suupielestä töröttävä possu aiheuttaa lisäksi huvittuneisuutta kanssaulkoilijoissa. Possu on siis kaikkien voitto.

Muuten ihan jees, mutta takakoivet aseteltu miten sattuu.

Tänne itäsuomeen tuli tänään huimat pakkaset, joten Mauno joutui pukeutumaan pinkkiin takkiinsa. Takki päällä käveleminen on kaksiteräinen miekka, sillä ilman takkia tulee kylmä, mutta toisaalta takki päällä Mauno ei suostu liikkumaan. Tossuja en edes harkitse, niiden kanssa kävelemisestä ei varmasti tulisi yhtään mitään.

Siinä meidän kuulumisia, mitenkäs vuosi on teillä muilla lähtenyt käyntiin :)?