keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Lumisten metsien Nakki.

Tällaisissa maisemissa lenkkeiltiin tänään.


Mauno puri juuri toisestakin läppäristä virtajohdon poikki... Toivotaan, että ehdin julkaista tämän postauksen.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Onni on oma koiraystävä!

Kylläpä emäntäihminen keksikin nokkelan otsikon, jestas sentään! No, asiaan. Koska lumi satoi viimein, pääsi Mauno taas nauttimaan koiraseurasta. Leikkikaverina kukapa muukaan kuin ykkösystävä Onni! Onni on kasvanut jo sen verran isoksi, että kaverusten leikit alkavat olla jo melko tasaväkisiä. Onni ei enää piiloudu ihmisten jalkoihin, eikä Mauno pääse leikkimään vaani-hyökkää-taklaa-leikkiä.

Pitemmittä puheitta, kuvia olkaapa hyvät. Kuvat ovat aivan yhtä "selkeitä" kuin tässä postauksessa ja tällä kertaa haastetta lisäsi lumi, joka sattuu olemaan lähestulkoon samaa väriä kuin Onni. Tunnelma kuitenkin välittynee.







Harvoja edes hieman tarkkoja kuvia. Katsokaa nyt tuota Onnin lelukoiranaamaa!



Tässä pojat selkeästi supattelevat toisilleen ketkuiluvinkkejä.
Onni on oma koiraystävä ja onni on ystävä, jolla on koira! Vielä mahtavampaa on, kun ystävä sattuu asumaan lähellä ja koirakin on samaa kokoluokkaa oman karvakamun kanssa. Leikkihetki on superkiva koiralle ja on siitä omistajillekin iloa, kuten seuraava kuva osoittaa... ;) Leikitään taas pian, Onni!

Tältä Mauno näytti leikkihetken jälkeen.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Lumi tuli! Samoin vuosi 2012.

Edellisestä postauksesta seuraavana aamuna maahan oli satanut lunta! Kannatti siis toivoa. Lunta tuli vain sentti tai pari, mutta se jäi. Hyvästi kuratassut ja mutainen maha, tervetuloa valo.

Sitten pari sanaa Maunon ensimmäisestä vuodenvaihteesta. Emäntäihminen ehti hysterisoida itsensä paukkuarasta, paniikissa ympäriinsä hortoilevasta nakista. Edellinen karvakaveri, kultainennoutaja Loordi, sai ensimmäisestä uudesta vuodestaan "trauman" ja pelkäsi kovasti paukkuja koko elämänsä. Aatto ja pari päivää sen jälkeen olivat hankalia, kun iso koira saattoi kesken lenkin mennä pois tolaltaan ja hakeutua suorinta tietä kotiin turvaan. Aattoiltana oli turha kuvitella ulkoilevansa neljästä eteenpäin, pommitus kun tuppaa aina alkamaan ennen sitä maagista aikarajaa... Mutta takaisin Maunoon. Pikkupötkö ei ollut pommeista moksiskaan! Pystyimme hyvin kävelemään kolmisen kilometriä keskustaan ystävillemme ja kävimmepä katsomassa kaupungin ilotulituksenkin, ei tietenkään pelipaikoilta vaan pitkän välimatkan päästä. Hieman harmillisia olivat uudenvuoden juhlijoiden omat raketit, joita surutta räjäyteltiin, vaikka keskustassa omien pommien ampuminen on kielletty... Mutta Mauno selvisi kaikesta hienosti herkkuja mutustellen. Olen lukenut, että stressaantunut koira ei syö, joten ilmeisen lungi nakki on meille siunaantunut :)

Ai joku uusi vuosi? It's all good!
Sunnuntai on meillä sujunut pötkötellessä. Ulkoiltu on aurinkoisessa talvisäässä ja muuten vain makoiltu ja toivuttu edellisestä vuodesta ja varsinkin loppuvuoden hulinasta. Maunolle seuraava vuosi tuo toivottavasti tullessaan paljon kivoja uusia kokemuksia, kenties näyttelyitä ja muita harrastuksia. Se ainakin tiedetään, että vuoteen 2012 kuuluu Maunon ensimmäiset synttärit kesäkuussa, muutto uuteen kotiin viimeistään syksyllä ja paljon ihania koiramaisia puuhia!

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille meidän ystäville, tuttaville ja blogikavereille!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Lumi tule jo takaisin!

Nyt esitän vienon, mutta painavan toiveen: Sataisipa lunta. Mieluiten heti. Mieluiten paljon. Tässä kuvia todisteeksi siitä, mitä viime päivät ovat olleet...

Ihan kuin joku tuijottaisi..?

Tyynystä riitti iloa ja puuhaa... ainakin vartiksi.

Leikitäänkö?

Kaikille mäyräkoiraihmisille tuttu: Kärsivä nakki.
Mauno on semmoinen epeli, että aina hereillä ollessaan sillä täytyy olla jotain tekemistä. Tänään ollaan järsitty putkiluuta, leikitty, harjoiteltu tottelevaisuutta, piiloteltu ja etsitty nakin paloja, lenkkeilty irti metsässä... ja saatu raivohepuleita, sekä Mauno että minä. Kaksi perättäistä aamuvuoroa ilman päiväunia virittävät hermoja siihen malliin, että jatkuva lelun tunkeminen syliin, suuhun ja silmään ei ole enää hauskaa. Tunnustan kyllä omat koulutukselliset virheeni, ja tänään lelukori siirtyikin siivouskomeroon ja lattialle jäivät vain luut. Leluihin palataan tästä lähtien vain leikkihetkinä, koska Mauno ei kuitenkaan itsenäisesti leiki oikeastaan koskaan.

Joten pyydän, sekä minun että koiran hermojen puolesta: Lumi, sada pian!


Huom! Jos jonkun hulivilimäykyn omistaja osaa vinkata hyviä rauhoittumisleikkejä/-puuhia, niin täällä otetaan neuvot ilolla vastaan!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Maunon ensimmäinen joulu.

Maunon ensimmäinen joulu on nyt vietetty ja kaikki sujui hienosti :) Nakki vieraili kaikki kyläpaikat läpi isäntäihmisten kanssa ja käyttäytyi vaihtelevasti, mutta pääosin kuitenkin erittäin nätisti. Vähäinen lahjasaalis esitellään myöhemmin, nyt kuvia viimepäiviltä.

Maunon ensimmäinen joulu siis sisälsi tätä:

Poseeraamista...

... ja ulkoilua.
Leikkimistä.

Herkuttelua.

Ketkuilua. (Pääsy sohvalle kielletty)

Nukkumista.

Ja lisää nukkumista.
Hyvää lomaa kaikille lomalaisille! Nyt tuli taas kiire kylään, nakin kera tietenkin :)

perjantai 16. joulukuuta 2011

Huolia, murheita, harmeja.

Nyt on pienen koiran ja emäntäihmisen elämässä huolia, murheita ja harmeja. Ei mitään kovin vakavia onneksi, mutta kuitenkin.

Huolia ja murheita aiheuttaa Maunolta löydetty tulehdus. Koiruli on ollut oma pirtsakka itsensä, mutta ilmeisesti kylmässä lumihangessa pomppimisen tai kurakeleissä kahlaamisen seurauksena masun alle on mennyt pöpö, ja pisunäytteessä näkyi tulehdus. Mitään muita oireita ei ole ollut - koira syö, leikkii, riehuu, nukkuu, käy reippaasti lenkillä, nostelee jalkaa normaalisti ja pisukin on ollut normaalin väristä - kunnes toissapäivänä valkoiselle matolle jäi koirulin jäljiltä verta :( Mauno sai antibiootin ja tänään verta ei ole onneksi enää tullut. Kyllä säikäytti, vaikka arvelimme ettei syytä suoreen huoleen olisi, koska koira ei muuten vaikuta ollenkaan kipeältä. Antibiootti menee Maunolle ihan hyvin, kolmannella tai neljännellä kerralla.. Mutta suht suosiolla kuitenkin.

Unilla Kalevi-kirahvi kainalossa.
Eilen laitoin Maunolle iltalenkille nutun päälle, koska kylmyys tuskin ainakaan edistää paranemista. Nakkilainen ei ottanut nuttu päällä askeltakaan. Ensin kannoin sen rappukäytävästä kadunvarteen ja lopulta otin koko nutun pois. Ei auttanut nami eikä maanittelu. Totuttelua vaatii, vaikka kyllä Mauno on pienempänä suostunut nuttu päällä kävelemään. Vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Ehkä tylsä musta neulos oli Maunosta liina tyylitön?

Harmia taas aiheuttaa mikäpä muu kuin tuo ärsyttävä sää. Poissa ovat ihanat lumiset aamukävelyt ja valoisuus. Tilalla vesisade, luihin ja ytimiin tunkeutuva kylmyys, pimeys ja liukkaus. Voi höh! Kunpa edes aattona olisi lunta.

Leikittäiskö? Ovela nakki tipautti lelun nojatuolista sohvalle.

Sellaista meille. Eläinlääkärissä muuten selvisi, että Mauno painaa tällä hetkellä jo 9,7 kiloa! Ja viikon päästä tulee 7 kk täyteen. Saapa nähdä, minkä kokoinen pötkylä pojasta tulee :) Rakenteeltaan on kuitenkin ainakin vielä enemmän sporttinen kuin pönö.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Todella noloa.

Tässä päivänä eräänä tapahtui jotain todella noloa nakin mallisen koiran kanssa. Nyt häpeä on jo hieman helpottanut. Aluksi emäntäihminen vannoi, ettei enää poistu mäyryläisen kanssa kotoa.

Noh, pohjustukseksi, tässä aivan vieressä on leikkipuisto, jonka vieressä on pieni nurmialue. Olemme jo ihan pienestä asti juoksutelleen Maunoa tässä nurmialueella, koska se on mukavasti suojassa, siitä ei pääse helposti tielle ja lähestyvät ihmiset/koirat (joita äärimmäisen harvoin on) ehtii hyvin huomata. Leikkipuistossa toki on kyltti, joka kieltää koirat, mutta emme tietenkään anna Maunon pissiä tai kakkia lähimaillekaan puistoa.

Erään päivälenkin päätteeksi suuntasin taas Maunon kanssa leikkipuiston viereen mukanani iso pallo. Lapset (vieressä on siis koulu) olivat jo palanneet pulpetteihin eikä ketään näkynyt missään. Laskin Maunon irti ja nakki syöksyikin kiltisti pallon kimppuun. KUNNES... puiston viereistä mäkeä lähti huimaa vauhtia laskemaan lapsi pulkan kyydissä. Mauno ei mitenkään voi vastustaa pulkkia, joten se säntäsi lapsen ja pulkan luo. Tilanteen koko kaameus paljastui, kun huomasin mäen päällä koko joukon lapsia valmiina suihkimaan alas rinnettä. Mitään puresmisvaaraa tai muutakaan ei missään vaiheessa ollut, mutta koirulainenpa ei antanutkaan kiinni! Kaikki ne lapset ja pulkat saivat sen aivan sekaisin onnesta ja se juoksi villisti pitkin ja poikin, emäntä perässä kompastellen. Kaikki nakkimallisen koiran omistajat tietävät, että nakin voi pyydystää vain houkuttelemalla, minkäänlaiset vauhdista kiinniotot tai kimppuun syöksyt eivät näiden liukkauden saukon sukulaisten kanssa tule kyseeseen. Tilannetta ei yhtään helpottanut lasten mukana ollut (opettaja?) joka toisteli mäen harjanteella "Ota se koira kiinni!". Mitähän hän mahdollisesti luuli, että yritin siinä hiki hatussa tehdä??

Demonstraatio villisti pinkovasta nakista. Vauhti on niin huima, että kuvakin meni epätarkaksi.
 Ikuisuudelta tuntuneen taistelun jälkeen sain mäyriksen takaisin hihnaan ja raahasin sen kotiin.Tilanne tuntui siinä hetkessä aivan hirveälle, sillä Mauno ei ole koskaan karannut. Jos se on nähnyt lenkillä ihmisiä tai muita koiria, se on pysähtynyt ja odottanut että kytken sen. Tästä tapauksesta on nyt emäntäihmiselle jäänyt pienoinen kammon poikanen ja nakki on pysytellyt tiiviisti narun jatkeena...

Jos muilla on koiriin liittyviä noloja tilanteita, niin niitä saa ja pitää jakaa vertaistueksi kommenttilaatikkoon tai omaan blogiin. Itsekin googlasin tapauksen jälkeen "nolot tilanteet koiran kanssa". Helpotti :)