Sitten pari sanaa Maunon ensimmäisestä vuodenvaihteesta. Emäntäihminen ehti hysterisoida itsensä paukkuarasta, paniikissa ympäriinsä hortoilevasta nakista. Edellinen karvakaveri, kultainennoutaja Loordi, sai ensimmäisestä uudesta vuodestaan "trauman" ja pelkäsi kovasti paukkuja koko elämänsä. Aatto ja pari päivää sen jälkeen olivat hankalia, kun iso koira saattoi kesken lenkin mennä pois tolaltaan ja hakeutua suorinta tietä kotiin turvaan. Aattoiltana oli turha kuvitella ulkoilevansa neljästä eteenpäin, pommitus kun tuppaa aina alkamaan ennen sitä maagista aikarajaa... Mutta takaisin Maunoon. Pikkupötkö ei ollut pommeista moksiskaan! Pystyimme hyvin kävelemään kolmisen kilometriä keskustaan ystävillemme ja kävimmepä katsomassa kaupungin ilotulituksenkin, ei tietenkään pelipaikoilta vaan pitkän välimatkan päästä. Hieman harmillisia olivat uudenvuoden juhlijoiden omat raketit, joita surutta räjäyteltiin, vaikka keskustassa omien pommien ampuminen on kielletty... Mutta Mauno selvisi kaikesta hienosti herkkuja mutustellen. Olen lukenut, että stressaantunut koira ei syö, joten ilmeisen lungi nakki on meille siunaantunut :)
Ai joku uusi vuosi? It's all good! |
Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille meidän ystäville, tuttaville ja blogikavereille!
1 kommentti:
Mitä mainiointa vuotta sinulle Mauno! Hyvä, kun paukut eivät mielenrauhaasi järkyttäneet. Olet rohkelikko.
Lähetä kommentti