Poika on tullut kotiin!

Aamupäivästä Mauno ja morsio tulivat tänne meidän kotiin, ja puolen tunnin sisällä homma oli hoidossa ja pennut toivottavasti laitettu aluille. Mauno vinkui ja kaipasi morsion perään mäyräkoiramaisella tarmolla, mutta lopulta väsy vei voiton ja siitä eteenpäin nakkikoira on vetänyt unta palloon. Ja syönyt hieman, sillä ruoka ei ole vieraassa paikassa ja jännittävien touhujen lomassa maistunut.

Unia isäntäihmisen kainalossa.

Jos nyt eletään siinä uskossa ja toivossa että pennut ovat saaneet alkunsa, on meillä muutaman kuukauden päästä edessä suuri ongelma. Ongelman nimi on kaljumahaiset, töpötassuiset ja pyöreäkuonoiset mäyräkoiravauvat, joissa virtaa Maunon verta ja ranttaliutta. Pentuja on tietysti mentävä katsomaan, mutta kuinka tulla takaisin kotiin ilman yhtä niistä? Maunon pentuajat ovat tuoreessa muistissa, ja se on hyvin monin tavoin pentumainen vielä itsekin. Kenties olisi plussien ja miinuksien paikka, vaikka tiedän, että tätä listaa tulen kelaamaan ja täydentämään mielessäni vielä monet, monet kerrat...

Koirakaverin plussat:

+ Maunon ei tarvitsisi koskaan olla yksin

+ Maunolla olisi leikkikaveri, eikä se olisi niin vaatelias viihdyttämisessään

+ Maunon ruokahalu ja itsetunto luultavasti kasvaisivat

+ Mauno pääsisi toteuttamaan laumakäyttäytymistä

+ Kaksi samanrotuista koiraa on vain niin hauska yhdistelmä monin tavoin!

Vastustamaton pieni töppöjalka.

Koirakaverin miinukset:

- Pentuajan pissailut ja puremiset, varsinkin talvipennun sisäsiistiksi opettaminen

- Kahdesta koirasta on tuplaten huolta

- Kallis vakuutus, kertaa kaksi

- Hoitoon viemisen hankaloituminen

- Lenkkeilyn hankaloituminen

- Mahdolliset huonojen tapojen kertaantumiset, kun koirat yllyttävät toisiaan

Minulla ei ole koskaan ollut kahta koiraa yhtaikaa, joten senkin takia kaksi koiraa tuntuu suorastaan utopistiselta vaihtoehdolta. Yhdestäkin on jo iso vaiva ja huoli! Onneksi miettimisaikaa on vielä runsaasti. Tai mistä sitäkään tietää, että onnistuiko astutus ylipäätään. Odotellessa voi haistella Maunon päälakea ja ihmetellä, miten iso ikävä viikossa kerkesi tulla!

Muromurhaaja.

Mäyräkoirahupailua.

Mäyräkoira-Manu on edelleen reissulla. Emäntä ja isäntä ovat käyneet elokuvissa, ulkona syömässä ja ostoksilla, sisustaneet kotia, siivonneet... Mäyräkoira voisi jo pian tulla takaisin täyttämään päivät kepposteluillaan.

Kuva täältä.

Hiljaista, aika hiljaista.

Mauno lähti kosiomatkalle. Vaikka se on ollut poissa vasta pari tuntia, tuntuu talo nyt jo tyhjältä ja oudolta. Emme vielä tiedä, kauanko reissu kestää. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Mauno käyttäytyy asiallisesti.

Pikkuruisesta Maunosta on tullut jo iso Mauno.

Kun on tottunut tassujen tepsutukseen parketilla, iloiseen vastaanottoon ja rentouttaviin aamulenkkeihin, on vaikea muistaa, millaista elämä oli ennen niitä. Miksi koiraan kiintyy? Miksi on koiraihmisiä ja niitä, joiden mielestä koirat ovat vain persoonattomia kuolaajia? Miksi joku voi antaa koiran pois hyvin kevyin perustein, kun toinen ikävöi sitä samoin kuin ihmisystävää?

Onneksi Mauno tulee aikanaan takaisin. Oikeastaan jo aika pian.

Harmaina päivät seuraa toisiaan.

Syksy on hiukkasen tylsää aikaa. Sataa vettä. Maa on jäässä tai ei ole, tai lenkin alussa on ja takaisin päin tullessa tallustat suoraan kuraan. Pimeä saapuu ennen kuin valoisuus on ehtinyt kunnolla alkaakaan.

Tylsistynyt mäyräkoira.

Mauno on ollut paikoitellen jopa laiska. Emäntäihmisenä alan heti huolehtia, onko se kipeä. Normaalisti Mauno ei juuri pötköttele, mutta viimeaikoina se on riehunut ihmeen vähän. Olemme tosin lenkkeilleet reippaasti ja eilen nakkikoira pääsi leikkimään bokserineidon kanssa. Bokserikaveria tosin kiinnosti enemmän pallo kuin nakinmallinen urpo, mutta Mauno kehitti tavalliseen tapaansa omaa puuhaa. Kuten kuopan kaivamista hiekkalaatikkoon ja talon aluksen tutkimista. Näillä toimilla mäyränakki sai väsytettyä itsensä perusteellisesti, ja veti tyytyväisenä unta palloon koko illan. Olihan alla toki myös väsyttävä isänpäivä kyläilyineen, joten ihmekös tuo, että uni maistui.

Mäyräkoiran katse menee luihin ja ytimiin.

Postausideoita muhii takaraivossa, yritän toteuttaa niitä pikkuhiljaa. Tänään on siivottu (melkein) koko asunto ja ripustettu jouluvalot parvekkeelle. Mauno auttoi tapansa mukaan hyökkimällä kohti imuria ja piiloutumalla aina sinne, mistä pitäisi seuraavaksi imuroida. Vessan siivouksen ajaksi pötkökoira teki vessan matosta pesän ja asettui siihen, no, pötkölleen. Ihana pikku apuri.

Tämän postauksen kuvat on ottanut isäntäihminen. Itse nappasin tänään aamulenkille pokkarin mukaan vain huomatakseni, että akku oli loppunut. Se siitä sitten.

Osallistuvatko teillä mäyräkoirat siivouspäivään?

Homecoming.

Palasimme reissusta, hieman rähjääntyneinä ja paljon rentoutuneina. Aurinkoa lähdettiin etsimään ja se löytyikin, mutta vain hetkeksi. Pääsääntöinen lomasää oli vesisade. Onneksi kohde oli valittu siten, että tekemistä riitti kelistä huolimatta.

Se reissukuulumisista ja takaisin blogin päätähteen, eli Maunoon. Se oli hoidossa ollessaan tuhonnut valjaansa, TAAS! Tällä kertaa tuhoutuivat nämä heinäkuussa ostetut Topcanikset. Ajoitus oli mitä parhain, sillä valjaiden heijastimet olisivat näillä säillä tulleet todella tarpeeseen... Muutoin Mauno oli käyttäytynyt melkein kiltisti, mitä nyt vähän nakertanut sitä sun tätä ja käyttäytynyt toisinaan mäyräkoirasti, eli hieman sopimattomasti.

Emäntäihmisen loma jatkui vielä reissulta paluun jälkeenkin, joten Maunon ei ole tarvinnut ihan vielä palata arkeen. Vapaapäivät on käytetty sylissä pötkötellen ja tänään Mauno pääsi pitkästä aikaa leikkimään koirakavereidenkin kanssa. Riemua hieman rajoitti vesikeli, mutta oikein hyvät rallit Mauno sai silti aikaiseksi labbis- ja cockerinarttujen kanssa. Cockeri oli hieman hitaasti lämpeävää sorttia, vasta nyt neljännellä tapaamisella se suostui leikkimään Maunon kanssa. Esitti vissiinkin vaikeasti tavoiteltavaa?

Lunta odotellessa, käperrytään kaikki sohvan nurkkaan ja otetaan mäyrikset (muukin rotu käy) kainaloon lämmittämään! Eiks niin?

Paussi.

Isäntä- ja emäntäihminen suuntaavat aurinkoa etsimään, joten blogissa luvassa pieni päivitystauko. Pysykää hännänmitan päässä, palaamme pian!

Mäyräkoirakansalaisaloite

"Lenkillä nuuskutellessani olen törmännyt puiseen hökötykseen, joka on epäilyttävästi ilmestynyt siihen, missä sitä ei ole ennen ollut. Mammani selitti, että kyse on puisesta kehyksestä, johon tulee myöhemmin kunnallisvaaleissa ehdolla olevien ihmisten mainoksia. Tästä vaalitouhusta innostuneena ja syksystä erittäin tuskastuneena kirjoitin aivan omin tassuin seuraavanlaisen mäyräkoirakansalaisaloitteen:

Arvon ehdokas. Minä olen Mauno mäyräkoira täältä itärajan tuntumasta ja olen erittäin huolestunut itseni ja kaltaisteni mäyräkoirien voinnista näin syksyn tullen. Meillä mäyräkoirilla on juuri sopivan mittaiset jalat. Se, mikä on pielessä, on sää. Vettä sataa, ja koska vesi sataa alaspäin, se päätyy aikanaan maahan. Maasta se päätyy minun tassuihini ja niistä minun massuuni. Ei tunnu mukavalta. Kaiken huipuksi, vaikka olen jo valmiiksi märkä, ihminen haluaa kastella minua lisää, kun tulemme sisälle. Ja sisälle tullaan muuten vauhdilla, koska kuka nyt tuolla ulkona haluaisi oleilla kauemmin kuin on pakollista. Kun ihminen on kastellut minut erittäin nöyryyttävällä tavalla, se kuivaa minut pyyhkeeseen. Onko susilaumoilla pyyhkeitä? Ei ole. Tietääkseni.

Ehdotankin nyt tässä, että kaikkien mäyräkoirien ja mäyräkoirien kaltaisten tulisi saada omistajineen muuttaa syksyn ajaksi jonnekin, missä on kesäinen sää. Halutessaan sinne kesäiseen paikkaan voisi jäädä talveksikin, minulle se ei ole niin nuukaa, kun satun tykkäämään lumesta. Tämän siirtymän kustantaisi tietenkin kunta taikka valtio. Saavutetut hyödyt näkyisivät esimerkiksi kunnallisen terveydenhuollon vähentyneenä kuormituksena (vähemmän hermoromahduksen saaneita mäyräkoiran omistajia). Muitakin hyötyjä varmasti on, en vain vielä ole keksinyt niitä.

Tässä mäyräkoira on joutunut piiloutumaan, koska sängylle meno on kielletty. Onko se oikein, kysyn vaan?

 Siinä tapauksessa, että tällainen maasta poistuminen ei tule kysymykseen, vaadin kaikille mäyräkoirille yhtäläisiä oikeuksia viettää sadepäiviä sohvalla tai sängyllä (kuva ohessa), mielellään tyynyjen ja peittojen kera. Kieltäminen tai pois häätäminen ei tule kysymykseen, vaan niiden varalle tulisi laatia sakkorangaistukset. Mäyräkoiran tulee myös itse saada valita, mihin mattoon/huonekaluun/ihmiseen se itsensä kuivaa. Pyyhkeet jääkööt ihmisille, me mäyräkoirat keksimme kyllä keinot. Myös juokseminen toimii hyvänä kuivatusmenetelmänä ja ihmisen tuleekin taata meille esteetön ympäristö pyyhällyksiin ja hepuleihin. 

Terveisin Mauno, mäyräkoira

Mäyräkoirakansalaisena aion toimittaa aloitteen emäntäihmiselle, joka koordinoi sen eteenpäin, tai vingun kovaäänisesti. Jään härkäpuikkoa pureskellen odottamaan, millaisiin toimenpiteisiin poliitikot aikanaan ryhtyvät. Ehkä jo ensi syksyn pääsen mäyrätovereineni viettämään jonnekin sateettomaan, aurinkoiseen paikkaan!"