Ensimmäiset päivät

Ensimmäisenä iltanaan uudessa kodissa Mauno viihtyi lähinnä sylissä. Ja hieman myös kopassa. Ja sitten taas sylissä. Muutenkin ensimmäisinä päivinä Mauno lähinnä nukkui ja mutusteli lelujaan, ei merkkiäkään riehusta ja puremisesta. Pari vahinkoa tuli sisälle, mutta ulkona asioilla käyminen on sujunut koko ajan hyvin.

Sylivauveli.

Olimme pienissä päissämme ajatelleet, että pikkukoira voi nukkua keittiössä omassa aitauksessaan. Kolmen yön jälkeen koppa siirtyi makuuhuoneeseen sängyn viereen. Samoihin aikoihin loppui yksin jäädessä vinku ja piipitys. Omistajaihmiset kerkesivät jo panikoida, että käsissä on nyt yksin ulvova koiranrääpäle ja häätö. Pari yksinoloharjoitusta ja kongi, eikä vingusta ole enää tietoakaan. Paitsi huomionhakutarkoituksissa.

 Pieni ulkoilija.

Kaikenlaista pientä on harjoiteltu ja ihmetelty. Nimen Mauno jo tunnistaa ja tulee luokse. Metsässä on vähän käyty juoksentelemassa ja kaupan pihalla elämänmenoa ihmettelemässä. To do-listalla vielä: koirakaverien moikkaus, kynsien leikkuu, madotus.

Mistä se sai yhtäkkiä kaiken tuon energian?