keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ohituskaistalla edelleen.

Kiitos taas näin alkuun osallistumisesta edelliseen postaukseen! Mukavaa kun jaoitte kokemuksianne, taitaa olla niin että aika monella on jotain pientä sanomista ohittamisessa. Välillä tuntuu, ettei koiran kanssa kohtaamistaan ongelmista saisi oikein puhua: Siinähän tunnustaa omat puutteensa koiran kouluttajana ja johtajana.

Meillä herkut eivät noissa kohtaamistilanteissa auta. Mauno on muutenkin sellainen, että jännittyessään ei huoli herkkua, vaikka sen tunkisi suoraan suuhun. Tämän olen huomannut myös näyttelyissä, varsinkin jos odottelua ja näin ollen herkkujen syöttöä on ollut paljon. Loppuajasta Mauno ei enää huoli herkkua, tai ainakaan niitä herkkuja, joita meillä on ollut testissä. Onko kellään muuten kokemusta kivipiirasta, jonka olen kuullut olevan the-ultimate-treat? 

En keksinyt mitään järkevämpääkään kuvitusta, joten olkaa hyvä, epäterävä, piinattu nakki.
Meillä epävarmuuden taustalla lienevät jonkinasteiset, kommenteissakin esiin tuodut johtajuusongelmat. Koska Mauno on niin monesti saanut kutsumattoman, irrallaan olevan koiran luokseen, on se todennut, ettei emäntäihminen pysty hoitamaan toisia koiria loitolle tarpeeksi tehokkaasti. Ainoa keino on puolustaa itse itseään. Mauno ei siis räyhää kurkku suorana jo metrien päästä, vaan tempoo hihnassa vieraan koiran ohi ja rähähtää siinä vaiheessa, kun ohi on jo melkein menty. Isommille koirille se ei yleensä räyhää ollenkaan, vaan kiertäisi ne mieluiten mahdollisimman kaukaa. Kielii egoilusta yhdistettynä epävarmuuteen, ei voi mitään.

Mauno ulkoilemassa viime talvena.
Loppuun vielä aiheeseen liittyviä iloisia uutisia :)! Kävimme isäntäihmisen kanssa ostamassa Maunolle lenkitystä varten vinkuvan pienen lelun. Testasin lelua eilen ja tulokset olivat kuin olivatkin positiivisia! Lenkkeilijä sai juosta läheltä ja Mauno pysyi löysällä hihnalla vieressä, kun vinguttelin lelua kädessäni. Samoin jonkin matkan päässä menevästä paimenkoirasta Mauno kiinnitti huomionsa leluun, eikä siis jäänyt tuijottamaan ja tempomaan toisen perään.

Tänään ohitimme jälleen colliekaksikon löysällä hihnalla lelun avulla. Välimatkaa oli toki runsaasti, mutta parempi aloittaakin helpommista tehtävistä. Kenties olemme löytäneet sen viisasten kiven, jonka avulla saisimme edes toisinaan ohitukset onnistumaan. En usko hetkeäkään että vielä tässä vaiheessa ohittaisimme ketään onnistuneesti kapealla tiellä edes lelun avulla, mutta jostain on hyvä aloittaa. Suosittelen!

Tsemppiä kaikille ohitusongelmiin ja hatunnosto niille, jotka ovat jo mahdolliset ongelmansa selättäneet!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Mörköikä vai mäyräkoiraikä?

Mauno on nyt hieman yli puolitoistavuotias. Se on lyhyet elämänsä aikana käynyt läpi monenlaisia vaiheita ja suhtautumisia erilaisiin asioihin, eikä koskaan voi etukäteen tietää, millaisessa moodissa se on seuraavalla viikolla. Perusluonteeltaan se on koko ajan ollut vilkas ja pentumainen, yhtä aikaa rohkea ja luottavainen, mutta toisaalta varautunut. Tämä varautuneisuus tulee esiin lenkkeillessä, kun vastaan tulee vieraita ihmisiä ja koiria.

Doctor Jekyll.
Astutusreissun jälkeen Mauno on monin tavoin rauhoittunut ja aikuistunut. Se malttaa pötkötellä enemmän eikä kiihdy niin korkeille kierroksille. Leikki loppuu kun lelu otetaan pois, eikä Mauno vaadi leikin jatkumista esim. näykkimällä. Tämä muutos on varmasti tapahtunut pikkuhiljaa, mutta astutusreissun jälkeen sen huomasi selkeimmin, kun koira oli vähän aikaa poissa kotoa.

Kotona Mauno on siis oikein kiva kaveri, mutta lenkillä sen kanssa on välillä vaikeaa. Kun Mauno oli napero, siedätin sitä omasta mielestäni ahkerasti: Mauno tapasi erilaisia koiria eikä saanut huonoja kokemuksia, kukaan ei esimerkiksi koskaan hyökännyt sen kimppuun. Siitä huolimatta toisen koiran nähdessään Mauno on hyvin varautunut ja tämä varautuneisuus purkautuu helposti rähinänä, joka tosin kestää sen yhden ärähdyksen verran. Jos Mauno saa lähestyä toista koiraa omilla ehdoillaan, ongelmaa ei ole. Samoin jos toinen koira kävelee edellä, Mauno on ainoastaan kiinnostunut, ei jännittynyt. Pähkinänkuoressa Mauno rähähtää vain, kun joutuu ohittamaan vastaan tulevan koiran liian läheltä.

Miksi sitten lähestymme toisia koiria hihnassa? No, emme lähestykään. Ennen näiden rähinöiden alkamista Mauno sai pyytämättä luokseen irrallaan olleen saksanpaimenkoiran sekä toisella kerralla labbiksen. Emäntäihminen ei ole tarpeeksi jämäkkä, eikä "se on ihan kiltti!"-kanssakoiranomistaja tarpeeksi valveutunut. Tästä lähtien lupaan pyhästi valistaa kohti tulevia koiranomistajia siitä, että tämä puree, älä tule. Vaikkei purekaan, tai mistäs sitäkään tietää kun tarpeeksi suureen paineeseen laitetaan.

Ihmisiin Mauno suhtautuu kaksijakoisesti. Se vaikuttaa siltä, että haluaisi hyökätä luokse, mutta todellisuudessa Mauno ei uskalla lähestyä ihmistä, joka esimerkiksi kutsuu sitä rapsuteltavaksi. Ihmiset se ohittaa tyynesti ja huomioimatta paljon todennäköisemmin kuin koirat.


Ohittamista ollaan harjoiteltu herkkujen kanssa ja nyt testissä on lapanen. Ihmisten ohittamisessa lapanen toimii, mutta koirien kohdalla molempien kanssa tulos on heikko, ja hankintalistalla onkin uusi, vinkuva lelu vain lenkkejä varten. Jos pääsemme ohittamaan tarpeeksi kaukaa, Mauno kyllä katselee toista koiraa, muttei rähise ja malttaa kävellä kaikilla neljällä jalallaan. Näin talvella pakoreittejä ei vain ole, kun kadut ja polut ovat kapeita ja ympärillä on vain autotietä tai syvää hankea.

Tämä huonosti käyttäytyminen hihnassa on minulle aivan uusi juttu, sillä kaksi aikaisempaa koiraamme eivät reagoineet toisiin koiriin juuri lainkaan. Niistä kumpaakaan ei sen ihmeemmin koulutettu, vaan ohittamiset onnistuivat kuin itsestään. 

Omia kokemuksia saa jakaa kommenttilootaan: Miten teidän ohitukset onnistuvat ja miten siihen tilanteeseen on päädytty?

torstai 3. tammikuuta 2013

Juhlapyhäkuulumisia ja lupauksia.

Juhlapyhät ovat takana päin ja niiden aikana ei tuntunut löytyvän aikaa päivityksille. Mauno sai joululahjaksi jo aiemmin esitellyn takin, lelun sekä ympyrän muotoisen luun. Kaksi viimeksi mainittua on jo tuhottu ja takille ei ole viimepäivinä ollut juurikaan käyttöä, kun pakkaset poistuivat ja tilalle tuli loskainen räntä.

Uuden vuoden alkamisen kunniaksi sisustelin vähän kotia mm. uusilla keittiön tuoleilla. Vanhoja tummanruskeita oli joku käynyt hieman jaloista pureskelemassa (kukakohan?) ja ne olivat muutenkin huonot ja keikkuvaiset. Uudet tuolit vaativat tietenkin uudet tabletit pöydälle ja samalla reissulla tuli hankittua vessaankin uusia tekstiilejä... No, takaisin koira-aiheeseen. Mauno avusti tietysti tuttuun tapaansa mamman tuolienkokoamisurakkaa:

 






Olkoon tämä kuvapläjäys korvausta näistä postauksettomista päivistä :D 

Pari sanaa vielä uudesta vuodesta. Mauno ei tänäkään vuonna ollut moksiskaan raketeista, mikä oli iloinen asia. Olen muistaakseni aiemmin kertonut edellisestä koirastamme, joka oli kultainennoutaja ja meni aivan hysteeriseksi raketeista. Sen paniikkia ei ollut mukava katsella, joten Maunon rohkeutta/piittaamattomuutta osaa kyllä arvostaa. Vaikka se vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan onkin varautunut, tällaiset lähtökohtaisesti stressaavat tilanteet eivät hetkauta. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta ihan kaikille! Minun Maunoon liittyvä uuden vuoden lupaukseni on mennä Maunon kanssa jollekin kurssille tai koulutukseen ja muutenkin opettaa pahoja tapoja pois. Tänään aloitimme jo siedätyksen postiluukkua kohtaan ja keväämmällä toivottavasti päädymme ainakin jälkikurssille ja toivon mukaan myös toisten koirien ohittamista harjoittelemaan, omat rahkeet kun eivät siihen hommaan tunnu enää riittävän :) Millaisia koiralupauksia te olette tehneet?

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluntoivotus.


Mukavaa ja rauhallista joulua kaikille! 
Muistetaan pitää koirulaiset kaukana suklaasta ja muista ihmisten herkuista, 
härkäpuikko on paras herkku karvakamulle!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Iisisti lomaillen.

Eilen joululahjaostoksia ja siivousta, tänään kauneudenhoitoa, askartelua ja ruuanlaittoa. Loma on erittäin jees! Ulkoilusta olen päässyt nauttimaan lähinnä itsekseni, sillä Mauno on alkanut ihan kunnolla kapinoimaan ulos menoa vastaan. Tänään ennen aamulenkkiä se syöksyi sängyn alle eikä meinannut tulla pois edes kinkulla houkuttelemalla (lopulta vedin sen esiin niskanahasta, meillä koira ei valitettavasti saa itse päättää omia ulkoiluaikojaan...). Ulkona kipitetään kiireesti eikä nuuskuttelu juuri kiinnosta, kun tassut alkavat heti palella.

Lumihiutale ja avustaja.
Sisällä Mauno viihtyy emäntäihmisen eli minun välitömässä läheisyydessä. Yllä olevassa kuvassa demonstraatio: Minä askartelen lumihiutaleita ja Mauno köllöttää selällään kyljessä kiinni ja tuhisee. Kuvaa otettaessa se avasi silmät, mutta muutoin pysyi visusti unessa.

Jälleen kerran löydän itseni huolestumasta siitä, kun Mauno pääsääntöisesti pötköttelee. Onko se kipeä? Sattuuko sitä johonkin? Väsymyksen syy voi hyvinkin olla myös siinä, ettei yksinolotunteja tule läheskään niin paljon kuin normaalissa arjessa. Ja toisaalta, eilinen päivä oli touhua täynnä. Mutta silti!

Kuvassa valmiita lumihiutaleita ikkunassa ja taustalla jouluvalot. Lumihiutaleet on kiinnitetty maidolla, pysyy hyvin eivätkä sinitarrat tai teipit näy läpi. Kätevää! Netistä löytyi paljon ohjeita erilaisten kuvioiden leikkaamiseen, mukavaa puuhastelua ja lopputuloskin on mielestäni kiva.

Ostin tänään myös Maunolle vähän joulujuttuja. Viime vuonnahan Mauno ei saanut varsinaisesti kuin yhden lahjan ja senkin "mummolasta". Tänä vuonna ajattelin panostaa ja ostin Maunolle lelun, vaikka tiedän, että se on hajonnut vartin päästä paketin avaamisesta. Lisäksi takkia voi kai pitää joululahjana, ja tiedossa on myös iso kasa herkkuja, niitä koirille tarkoitettuja. Eipä Mauno taida joulusta niin ymmärtää tai välittää, mutta onhan se ihmisille mukavaa seurattavaa kun mäyris availee omia pakettejaan.


Stressitöntä viikon jatkoa!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Nolouden multihuipentuma.

Nolostunu mäyrämato.
Kävin tänään vaihtamassa Maunon liian suuren takin. Arvatkaapa oliko oikean kokoisia mustia takkeja enää jäljellä? Ei ollut. Mikä oli toinen ja ainoa värivaihtoehto? No pinkki! Sopiiko pinkki takki miehekkäälle mäyräkoiralle? EI!

Mauno ei ylipäätään tykkää pitää takkia, mutta tämä uusi takki tuntuu olevan erityisen paha. Takin pukeminen aiheuttaa totaalisen lamaantumisen ja pateettista mulkoilua. Ulkoillessa takki toimii hyvin ja siinä on hyvä kulkea, kunhan sinne ulos asti ensin päästään (eli mamma kantaa).

Tässä kuvassa Mauno on nostettu seisomaan ja se on juuri valumassa takaisin makuuasentoon.
Takki on merkiltään Rukka Blizzard, kokoa 40 ja ostettu siis Mustista ja Mirristä. Tämä uusi koko on oikein passeli, juuri sopivan pituinen ja rinnastakin hyvä. Takissa on "sisäänrakennettu" lumilukko, mutta se ei mahdu kiinni Maunon rinnan ympäri. Heijastimet ovat hyvät ja huppu irrotettavissa. Meillä on siis myös edellisen postauksen kuvassa näkyvä Hurtan takki, mutta se on hieman liian lyhyt ja selästä jää osa paljaaksi. Unelmien koirantakki olisi oranssi Pomppa, mutta se on tätä Rukan takkia hieman kalliimpi ja jäi siksi hankkimatta, Maunolle kun ei tarvitse läheskään joka lenkille pukea vaatteita.

Huomenna Mauno menee hoitoon, kun isännällä ja emännällä on molemmilla reissuja. Mukavaa viikonloppua kaikille ja palataan ensi viikolla :)!


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Vinkuselvitystyö osa 2 ja muita kuulumisia

Kuten yleensäkin, emäntäihminen sai tarpeeksi pyörittelemällä kehitettyä mitättömästä ongelmasta jättisuuren. Samalla huomattiin sekin, että kun ongelmasta kirjoittaa blogiin, se mystillisesti katoaa!

Törmäsin naapuriin tässä eräänä päivänä kun lähdin Maunon kanssa lenkille, ja naapuri kertoi iloisena, ettei vinkumista ole enää kuulunut. Diagnoosi: Vingun syy on ollut Maunon lemmenloma ja tyttöystävän kaipuu, ja vinku on mennyt ohi samalla kun ikäväkin. Varmuuden vuoksi Maunon kanssa on ulkoiltu enemmän ja sitä on lellitelty vähemmän, jotta yksin jääminen sujuisi jatkossakin rennosti. Jopa emäntäihminen on saanut poistua kotoa melko rauhallisissa merkeissä, joskin nakkiherran valvovan silmän alla.

  Viimetalvista, taas..
Valokuvailut ovat jääneet viimeaikoina luvattoman vähälle, mutta yritän tsempata siinä jahka lomani alkaa. Lisäksi muissakin blogeissa esiintynyt tilanpuuteongelma on taas vaivannut meilläkin, mutten ole ehtinyt perehtyä mahdollisiin ratkaisuihin. Lomalla sitten!

Muutama sananen vielä koirakavereista. Mauno pääsi tänään taas leikkimään podengotytön kanssa, mutta tällä kertaa podengo oli hurjan pelottava! Monilla koirillahan on tapan hieman äristä ja möristä leikkiessään, mutta Mauno ei sellaista ymmärtänyt ollenkaan. Pienestäkin murahduksesta nakkipoju käänsi korvat taakse, painoi hännän jalkojen väliin ja ääritapauksissa heittäytyi selälleen. Pelottavia tyyppejä nuo tytöt, niille pitää varmuuden vuoksi olla vähän mielin kielin. Paras leikki olikin sitten sellainen, missä podengo mönki lumihangessa ja Mauno retkeili perässä. Takapää, paljon ystävällisempi ja vaarattomampi toveri kuin etupää.

Joko teillä on joululahjat hommattuna? Itse en ole hankkinut vielä mitään, paitsi Maunolle takin joka oli aivan liian iso ja odottelee hetkeä, jolloin ehtisin käydä vaihtamassa sen. Takista lisää kenties ensi viikolla!